Vuonna 2005 vain joka kymmenes isä käytti osansa vanhempainvapaasta. Mikä yhdeksää kymmenestä isästä riivaa?

Tiedän miehiä, jotka sanovat perheen olevan työtä tärkeämpää, mutta käytäntö osoittaa toista. Teot kertovat, mikä isä on miehiään.

Joidenkin miesten mielestä isyys on leikki-isyyttä: mennään sunnuntaina puistoon ja muulloin autetaan äitiä koti- ja kasvatustöissä. Tällaiset miehet olisi pitänyt jättää suosiolla kotiin kasvamaan ja valita lasten isäksi aikuinen mies. Jotkut miehet kertovat, että vaimo ei anna heidän osallistua lastenhoitoon. Olen elävässä elämässä nähnyt, että kanaemovaistoisimmankin äitylin saa antamaan tilaa, jos isä vain viitsii hiukan nähdä vaivaa.

Oikea isä ei "auta" tai "osallistu" vaan kantaa tasapuolisen vastuun kodista ja lapsista toisen vanhemman kanssa. Oikea isä osaa vaihtaa vaipat, nukuttaa, syöttää ja käydä neuvolassa. Lapset voi mainiosti jättää Oikean Isän kanssa vaikka puoleksi vuodeksi keskenään tekemättä ruokaa pakkaseen ja palkkaamatta paikalle liutaa lastenhoitajia. Oikea Isä ei ole avuton pikku apulainen - Oikea Isä ei lastenhoitohommiin naisia apuun kaipaa.

Jotkut miehet selittävät työnsä olevan niin tärkeää, etteivät voi jäädä kotiin. Mikä palkkatyö on niin ihanaa, että sen vuoksi on valmis uhraamaan perhesuhteensa, vaimonsa kunnioituksen ja lastensa rakkauden? Pitääkö kollega kädestä, kun mies sairastuu? Pitääkö firma miehestä huolta, kun mies masentuu tai tulee vanhaksi? Lämmittääkö projekti sängyn ja antaako konserni rakkautta?

Huomio miehet, jotka kuvittelette olevanne työpaikallanne korvaamattomia: teitä on huijattu pahan kerran!

Yhdenkään pomon perään ei ole itketty irtisanomisten jälkeen. Kuvitteletteko muodostavanne lapsiinne suhteen sitten, kun he ovat vähän isompia? Viisitoistavuotiaalle teinille on aivan liian myöhäistä ruveta isäilemään, jos olette siihen asti olleet mies, joka käy kotona nukkumassa.

Isyys on ihan helvetin tärkeä asia. Hyvä isyys on olennainen osa lasten kehityksessä ja kasvussa tervepäiseen aikuisuuteen.

Isä on tärkeä pojalle: ilman hyvää isäsuhdetta pojasta kasvaa miehuudestaan jatkuvasti epävarma koltiainen, joka etsii naisista äitiä, kavereista perhettä ja joutuu uhoamaan monella areenalla voidakseen itse uskoa maskuliinisuuteensa. Olen tavannut nelikymppisiä miehiä, joilla yhä pääsee itku, koska heidän isänsä ei ollut paikalla eikä rakastanut. Niinpä he eivät itse osanneet olla läsnä eivätkä he osanneet rakastaa lapsiaan tai itseäänkään.

Isä on tärkeä tyttärelle: ilman hyvää isäsuhdetta tytöstä kasvaa naiseudestaan ja miehistä epävarma neitonen, joka etsii miehistä isää ja elää ikuisessa hyväksynnän kerjäämisen kierteessä, useimmiten varsin ikäväluonteisten sulhojen kanssa. Olen tavannut nelikymppisiä naisia, jotka ovat yhä katkeria isänsä kylmästä välinpitämättömyydestä.

Haluan kiittää omaa isääni, joka on koko ikäni ollut valtaisa tuki ja joka ei koskaan ole runtannut itsetuntoani ihmisenä tai naisena. Haluaisin antaa aplodit niille miehille, jotka ovat jääneet kotiin hoitamaan lapsiaan sekä ottaneet isyyden vakavana haasteena ja mahdollisuutena.

Copyright Minttu Hapuli 2007