Äiti on äidille hyeena

Moni tuttu on perheytynyt eli moni tuttu nainen on äitiytynyt. Vaikka suurin osa tuntemistani äideistä on täysipäisiä, heidän juttuja kuunnellessa puistattaa. Ehkä hieman eri syystä kuin kuvittelisi.

Olen ollut tyrmistynyt, järkyttynyt ja täynnä absurdia kiukkua kuullessani, miten naiset toisiaan kohtelevat lapsivuoteen äärellä ja vauvaantumisen vaivoissa. Sitä kuvittelisi, että itsekin äitiytynyt ymmärtäisi toista äitiä, empatiaa pukkaisi ja sympatiaa säteilisi. Vaan ei. Mikään ei tunnu olevan niin kusipäisen tuomitseva, fanaattinen ilkeilijä, ala-arvoisen arvosteleva ja saatanallisen syyllistävä kuin äiti on toiselle äidille.

Eräälle naiselle imetys osoittautui fyysisesti mahdottomaksi hormonaalisen syyn takia. Rankkaa ja itkettäväähän se oli, mutta kamalinta oli tuttu-, sukulais- ja sisarnaisten kyseenalaistamaton paheksunta ja ilkeily. Miten itsekäs paska ämmä, ettei vauvaansa imetä! Tämä paheksunta ja arvostelu aloitettiin tietenkin sanallakaan kysymättä, olisiko asian taustalla jokin syy. Kyllä lapsettomalla naisella käy ensimmäisenä mielessä, että eihän KUKAAN nainen vattumaisuuttaan ja silkkaa paskamaisuuttaan jätä lastaan imettämättä. Näillä sisaräideillä ei käy.

Eräs nainen oli ensimmäisen lapsensa saatuaan hieman masentunut ja väsynyt: kaikki oli uutta ja olo hirvittävän epävarma. Kaiken lisäksi hän oli kerännyt raskauden aikana painoa tuntuvasti, eikä paino ihan heti lähtenytkään putoamaan synnytyksen jälkeen. Nainen sanoi, että pahinta oli se, miten tutut, tuntemattomat ja vieläpä neuvolan tätsyt marmattivat ja säksättivät, kuinka hän oli saattanut päästää itsensä "moiseen kuntoon". Se teki varmasti hyvää tuoreen äidin psyykelle ja minäkuvalle. Hemmetin läski, vähän voisit kattoo!

Eräs ensikertalainen kyseli keskustelupalstalla, millainen toimenpide on lapsivesipunktio ja sattuukohan se paljonkin. Ensimmäinen vastaaja oli kahden lapsen äiti, jonka mielestä vain itsekkäät ja hemmotellut ämmät menevät punktioon, koska haluavat päästä helpolla ja natsimielisesti tahtovat tappaa kaikki vammaiset. Juuri näin, hyvä mammalahko! Tuo vastaus varmasti selvensi asioita ja auttoi tulevaa äitiä eteenpäin, eikö vaan?

Joka ainoa akka, joka on kerran haaravälinsä levittänyt miehelle ja sieltä lapsen synnyttänyt, on yhtäkkiä kaiken äitiyden ja kaiken vauvatieteen tohtori. Etusormi ojossa he läksyttävät sisariaan vääristä valinnoista ja kerettiläisistä linjauksista. On vain yksi oikea totuus ja se on jokaisen fanaatikon oman pään näkemys. Kuten evankeliumia, tätä omaa äitiyden pyhää totuutta pitää päästä levittämään, erityisesti oman äitiytensä kanssa kamppaileville kanssaäideille.

Ei siis olla läsnä, ei kuunnella, ei anneta toiselle tilaa - ei tarjota aitoa tukea, empatiaa ja ystävällistä lempeää apua. On paljon hauskempaa (ilmeisesti) väijyä kuin hyeena, josko joku äitilaumassa näyttäisi heikolta. Sitten joukolla kimppuun ja arvostelemaan, tuomitsemaan, piikittelemään ja kertomaan, miten itse tietää hemmetisti paremmin kaiken.

En usko, että puoletkaan äideistä kuuluu siihen fanaattiseen mammalahkoon, jonka jäsenistöä kammoan syvästi - eikä heitä mielestäni koskaan pitäisi päästää lasten lähellekään, saati muutenkaan kulkemaan vapaana ilman kuonokoppaa. Siitä huolimatta pitää kysyä, että mikä helvetti teitä äitejä oikein vaivaa? Käyttekö te toisten kimppuun siksi, että kompensoitte omaa epävarmuuttanne - että on kiva lyödä lyötyä, koska itse tuli aikoinaan pahasti lyödyksi samassa tilanteessa? Vai mistä tuo kaikkinainen julmuus ja sisarten välisen empatian puute johtuu?

Lapsettoman naisen silmissä tuo touhu on mielipuolista ja kieroonkasvanutta. Kyllähän sitä hyeenatouhua harjoitettiin joskus kaksikymppisenä, kun miehistä taistoa käytiin, mutta että juuri siinä tilanteessa, jolloin nainen on varmasti heikoimmillaan tai herkimmillään muuten vaan? Ei ymmärrä. Vaikka en tajua puoliakaan juuri äitiytyneen naisen ajatuksista tai olotiloista, tajuan minä nyt helvetti sen verran, että tässä kohtaa ollaan empaattinen olkapää edellä ja rohkaistaan niin paljon kuin mahdollista. Jokaisen kun on vanhemmuuden tiellä oma tiensä löydettävä.

Kyllä, minulla voi olla rajujakin näkemyksiä ja mielipiteitä siitä, miten ihmiset penskojaan kasvattavat, mutta eipä niitä näkemyksiä tarvitse juuri synnyttämästä tulleen äiteen naamaan hieroa. Vauvaa kun ei vielä juurikaan kasvateta, sitä yritetään pitää hengissä ja hyvissä kantimissa.

Tuore äitinainen on varmaan vielä niin herkillä ja hennoilla vesillä, ettei hän kykene puolustautumaan. Itse sitä tuumisi, että jos joku sisaräitee tai sukulaismamma hyökkäisi länkyttämään tuubaa, sitä tulisi vedettyä raikuva korvapuusti päin näköä. Sen jälkeen voisi sanoa, että "uppista, nuo äitiyshormonit pistävät välillä pään ihan sekaisin, kauhiaa sentään":)

Yrittäkää siis jaksaa pitää puolenne ja viettäkää aikaa vain tervepäisten ja empaatiakykyisten naisten keskellä. Olitte sitten äitejä tai ette. Toivottavasti äitien ja naisten välinen sisarsolidaarisuus vahvistuu ja hyeenat katoavat vähemmistön hyiseen hämärään.