Yhdeksäskymmenesyhdeksäs: teinirakkauksista ja treffeistä

 

Kai kaikki katsovat Herrasmiesliigaa tai sunnuntain Murhajuttua (TV1 n.22 aikaan)? Telkku.com auttaa löytämään nämäkin laatusarjat.

Tänään otti päähän tämä hemmetin naispoliitikkokahakka . Ensin Pietikäinen ajoi autoa kännissä, sitten Jäätteenmäki valehteli, sitten Halonen on väärää mieltä asioista, ja nyt Rosa jopa on tunnustanut polttaneensa kannabista joskus jossain bileissä. Voi herranjestas ja voivoi ja kamalaa. Voi *vetin *tana. Rattijuoppous on selkeä rikos, eikä valehtelu tai vääristely käy myöskään, mutta väärää mieltä oleminen tai marisätkäsauhujen otto jossain bileissä?

Eikö miespoliitikko tee mitään nykypäivänä paitsi on kunniallinen isä, aviomies ja viranhaltija? Tony Halme riehui sentään lääkepäissään aseen kanssa, mutta mitä siitä - kansaa voi silti edustaa. Juhantaloko se aikoinaan rötösteli kunnolla, Sonera-bisneksissä poltettiin rahaa olan takaa (eikä käsittääkseni Sasi tai Lipponen siinä ihan täydellisesti virkaansa hoitaneet), valehtelua ovat harrastaneet sikamaisissa määrin monet (jäämättä kiinni), saunoissa solmitaan kartelleja ja lehmikauppoja. Mutta mitäs niistä, pienistä.

Olenko minä muuten ainoa, joka pyörtyilee helposti, jopa silloin kun ei 'ei joudu katsomaan totuutta silmiin'?

Treffeistä

Eilen tuli nähtyä Sofia Coppolan ohjaama Lost in Translation, olipa tyylikäs ja hiljaisen pehmeästi kertova kaksituntinen. Myönnän, että elokuva voi antaa enemmän, jos on itse hillunut Tokiossa.

Elokuvissa takana istui pariskunta, ilmeisen treffeillä. Ei se mitään, että heidän keskustelunsa oli turhan äänekästä (vaikka elokuva ei ollut vielä alkanut) - eikä sekään, että naisella oli palttiarallaa hermoja repivin puheääni ja nauru, mitä olen kuullut, mutta ne puheet. He puhuivat älykkäästi ja olemassaoloaan markkeeraten unista. Nainen tuntui olevan tosi lätkässä omiin hoksottimiinsa ja uniennäkemiseensä ('siis miehethän ei nää unia'). Mies väläytteli viriiliä puoltaan rehvakkaasti ('ei kato miehet ei vaan kerro niistä kun ne näkee aina eroottisii unii').

Vuosia sitten, erään äärimmäisen koskettavan elokuvan jälkeen, kävelin ulos elokuvateatterista treffiparin perässä. Mies oli haudanvakava, ja selkeästi vaikuttunut elokuvan rajuista teemoista. Nainen vetäisi henkeä ja aloitti keskustelun: "siis ihan hirvee se turkoosi rotsi siinä lopussa, mä en ikinä pukis sellasta päälle...". Näki miehen naamasta, että suhde loppui siihen.

Mietin, miten ihmeessä sitä jaksaa olla pallopään kanssa treffeillä. Miten jaksaa pitää panetusta yllä, jos toisen äänikin on kuin vetelisi raastinraudalla hermonpäitä tai jos kommentit itseä koskettavista asioista ovat kertakaikkiaan (omasta mielestä) imbesillejä. Miten ihmeessä tuntemattomat ihmiset voivatkaan joskus ärsyttää niin paljon...ja toisaalta, on hyvä että vakka kantensa valitsee. Kysehän ei ole missään nimessä siitä, että toiset ovat hyviä ja toiset huonoja, vaan siitä, että jotkut ovat kertakaikkiaan yhteensopimattomia. Ei natsaa, ei osu eikä pala.

Alaikäisiin sekaantuminen

Kaikki alkoi Unni Drouggen kohukirjasta Hella H:n tunnustukset. Kohuttu kirja kertoo 42-vuotiaasta uranaisesta, jonka heikkoutena ovat 'lurttiot' eli 12-18-vuotiaat pojat. Teos on äärimmäisen taitava kuvaus ihmisen psyykestä, joka on älykäs ja looginen, mutta jossa tietyiltä osin napsuu ja kovaa. Oli hämmentävää samaistua voimakkaasti naisen toisiin mielipiteisiin (esim. miesten varhaisesta äijiintymisestä) vaikkei voinut mitenkään hyväksyä toisia (esim. lapsipoikien eroottisuudesta). Tämän teoksen avulla pääsee ikäänkuin katsomaan maailmaa erittäin älykkään, manipulatiivisen, kontrollipakkomielteisen ja emotionaalisesti sairaalloisen kehittymättömän ihmisen pääkopasta - rankka trippi.

Kun nyt kuitenkin Nabokovin Lolita luetaan klassikoihin ja Thomas Mannkin on poikaesteetikkokertomuksiaan julkaissut ihasteleville kirjallisuuspiireille, ihmettelin Drouggen kirjasta noussutta paheksuntaa ja kohua. Oliko juttu siinä, että kirjan kirjoitti nainen...vai siinä, että nuoria *poikia* ihasteli *nainen*?

Jos nelikymppinen nainen hassahtaa teini-ikäisiin, ei se ole sen vakavampaa kuin mitä jatkuvasti Suomessakin tapahtuu - keski-ikäiset miehet sekaantuvat alaikäisiin teinityttöihin tuon tuosta, ja saavat kiinnijäätyään sakot. Miehelle kuin miehelle on NORMAALIA läähätellä 13-16-vuotiaita tyttöjä kadulla, ihastella heidän tissejään ja miettiä, miten kiva olisi tuotakin päästä koittamaan. Nuori liha pitää pirteänä ja neitsyyden nappaaminen olisi kova juttu ja sitä rataa halleluja. Ei sellaisesta ketään sanota pedofiiliksi eikä suljeta vankilaan.

Tässä yhteiskunnassa pidetään täysin normaalina viriilille miehelle kokea teinitytöt seksuaalisesti puoleensavetävinä (katso vaikkapa tämä kolumni - ja tämä ei ole syytös kirjoittajaa vastaan, vaan esimerkki siitä, että näitä tunteita voi jopa sanoa tuntevansa ja kirjoittaa lehteen). Enpä ole kuullut koskaan keski-ikäisen tai edes kaksikymppisen naisen sanovan ääneen, että 13-vuotiaat pojat ovat himottavia namupaloja tai että he herättäisivät kiellettyjä tunteita. Miksi? Onko tuollainen tunne tosiaan todella yleinen miehillä mutta ei naisilla - vai onko naisen vastaava tunne kertakaikkinen tabu?

Mikäli Drouggen kirjan Dagens Nyheterin artikkelit ovat totta, Hella H:n tosielämän malli sai 8 vuotta vankeutta. Vaikka tuomion taustalla oli kenenkään aiheuttamaton onnettomuus, sen pituus tuntuu kohtuuttomalta, mikäli samaan aikaan teinityttöjä pannaan sakkotuomioilla.

En ole itse koskaan ymmärtänyt 20 vuotta täyttäneitä ihmisiä, jotka eivät muka ymmärrä, ettei 13- tai 15-vuotias ole sovelias seksikumppani, vaikka olisi kuinka 'ikäisekseen tiedostava'. Pieni lapsi on myös seksuaalinen olento, ja teini erityisesti, mutta heillä on heidän OMA seksuaalisuutensa, jota on tarkoitus kokea YKSIN tai korkeintaan samanikäisten seikkailijoiden seurassa, leikinomaisesti. Aikuisten seksillä ei ole mitään tekemistä niiden haparoivien ja orastavien teiniseksuaalisten hommien kanssa. Teini toki voi fyysisesti olla kykenevä, mutta henkisesti ei.

Minusta aikuisten tulisi tajuta jättää alaikäiset lapset ja teinit rauhaan läähätyksiltään ja seksuaalisilta lääpinnöiltään tai kommenteiltaan. Ajatella vielä saa, mutta pidetään se suu kiinni ja kädet kurissa. Mikään ei ällötä ja suututa niin paljon kuin läskimahaisten viisikymppisten tissihuutelut kolmetoistavuotiselle tytölle. Mikään ei säälitä ja halveksuta niin paljon kuin kuolaava viisikymppinen, joka raahaa mukanaan alaikäistä teinideittiä ja luulee vielä olevansa kovakin kukko/kana tunkiolla.

En ymmärrä, että naisen suorittama alaikäisen viettely olisi vaarattomampaa tai vakavampaa kuin miehen suorittama vastaava teko. Siksi en tässä maailmassa myöskään suostu kivittämään naisia, jos miehille alaikäisten metsästys hiljaa siunaten sallitaan. Toki tällainen pederasti valitsee kumppaninsa täsmälleen oman henkisen ikänsä mukaan - kehityshäiriöstähän siinä on kysymys - mutta jotain rajaa kai sillekin pitäisi pitää. Ja teinien kohdalla voisi muistaa, että vaikka kroppa olisi saanut muotonsa, ihminen itse on lapsi kunnes saa äänestää. Kyllä, raja on jonkun mielestä keinotekoinen ja joku on aina jo kuusitoistavuotiaana kauhean aikuinen, mutta tuo raja ei ole ilkeyttä vaan yrittää suojata ne, jotka eivät vielä ihan tiedä omaa parastaan.

Pari loistavaa linkkiä

Tupakkasaarnaahan on jo nähtykin - tässä hieno tarina siitä, kuinka tupakointi tappaa.

Schizo-Jannen SeTu Ry on vastaus monenkin tietämäni ihmisen ongelmiin.

Ne exät, ne exät

Saan jättimäisiä säälinsekaisia voiheräänytjoherrajumala -kohtauksia lukiessani Katherinen tunneseilausta ex-merellä. Kun voisi keksiä lääkkeen, sanoa jotain viisasta, millä joku voisi päästä eroon kertakaikkisen turhauttavasta ja itseä vammauttavasta tunnesiteestä eroon. Joidenkin kai vain täytyy etsiä rakkautta ja hyväksyntää itsensä ulkopuolelta, ottaa turpaansa kymmenesti ja sitten vasta on valmis tajuamaan, että juttujen on löydyttävä ensin itsestä, omasta itsestä.

Sympatiaa nostatti tänään myös Mindyn ex-juttu . Sitoutumiskyvyttömät exäni avioituivat ja perheytyivät nopeassa tahdissa minusta eroamisen jälkeen - käsitin syyksi sen, että mikä tahansa on helppoa minun jälkeeni:)

Olen ollut aika onnellinen siitä, että he löysivät onnensa ja kumppaninsa, vaikken ihan varma kuvion eheydestä ole ollutkaan. Minä vain ihmettelin usein sitä, miksen minä löydä - ja miksi minuun ei voinut sitoutua. Samalla tiedän, että omat parisuhdenäkemykseni ovat aika kovat, ja mukavanharmittomaksi perheenemännäksi minusta ei ole. Riittämättömyyden ja kelvottomuuden tunteita tuli selattua sormet ja sielu verillä, mutta jotenkin kaiken pohjalta nousi klisheinen fakta: jos joku yhtälö ei toimi, se ei toimi. Ihmiset eivät ole huonoja, mutta keskinäinen suhde ei pelitä eikä pyöri.

Toukokuun 6:s ja helle. Tätä kannattaa nautiskella kädet levällään ja istua yölläkin jossain, missä on nurmikkoa ja puita.