Yhdeksäskymmenesseitsemäs: sukupuolitesteistä, unohduspillereistä ja nimistä

 

Voiko hyvä olo olla pelkästään sitä, että istuu laivaravintolassa auringonpaahteessa kimmeltävää vettä ja valkoisia lokkeja katsellen? Voi se.

Voiko Tampereen kokoisessa kaupungissa hammashoito toimia? Näemmä ei. Mursin poskihampaani ja pitelen lohkoja paikallaan tahdonvoimalla - ei voi syödä ja kipukin alkaa olla melkoinen. Soitin 8 isointa hammaslääkäriasemaa läpi - ensimmäinen akuuttihätäaika löytyisi kuulemma jo torstaina. Kolme yötä jouluun on, my ass.

"Sä oot niin maskuliininen!"

Eräällä naistoverilla oli aikoinaan tapana toistella minulle jokaisessa sopivassa käänteessä, että olen kuulemma niin maskuliininen. Oletettua maskuliinisuuttani on tullut vastaan tasaisin väliajoin ja useimmiten miehiltä. Perusteluja tähän olen kuullut harvoin ja silloinkin ne ovat olleen vähintäänkin kyseenalaisia. "Sä oot silleen määrätietoinen" - ai vain miehetkö ovat määrätietoisia ja naiset tahdottomia, tuulella käyviä heilureita? "Sulla on niin matala laulunääni." -> tenorit siis ovat epämiehiä? "Sulla on niin vahvat mielipiteet" -> katso kohta 'sä oot silleen määrätietoinen'.

Nettitestikin kertoi Sukupuolirooliltasi olet ensisijaisesti maskuliininen. (Feminiinisyys: 52 / Neutraalius: 39 / Maskuliinisuus: 59). Tärkeää ei olekaan pisteiden määrä vaan se, että maskupisteitä on vähemmän kuin femipisteitä. Luotettavaa:)

Itse en ole kokenut itseäni milloinkaan 'maskuliiniseksi', en edes silloin kun joku valitsi minut sfnetin miehekkäimmäksi:) Minua sanotaan miehekkääksi siksi, että minussa on 'miehekkyyteen' liitettyjä ominaisuuksia, mm. se, että otan kantaa, sanon mielipiteitäni enkä nyhjää passiivisena nurkassa. Mietin usein, onko tuolla miehekkääksi sanomisella sellainen loukkaava, 'sä olet epänainen' -merkitys, jolla pyritään tukkimaan suu ja pitämään akka ruodussa.

Itse olen kokenut itseni naiseksi ja naiselliseksi. Tosin monien miespuolisten eläjien touhua seuratessa täytyy tunnustaa, että koen itsessäni olevan 'kymmenen kertaa enemmän munaa' kuin heissä ikinä:) Sekään ei johdu heidän sukupuolestaan vaan täysin sukupuoliriippumattomasta olemassaolon totaalisesta älynkeveydestä. En käsitä, miksi naisellisuus tuntuu olevan monen mielestä poissulkeva käsite luonteen voiman, tahdon lujuuden ja aktiivisen olemisen kanssa. Ehkä nämä naisten 'maskuliinittajat' vain kertovat siinä omasta naiskuvastaan, johon sopii vain avuton, kainalossa kuljetettava bimbo.

Tunne on fysiikkaa

LTUlle (=LuonnonTiede Uskontona -ihmiselle) ihminen on anatominen kokonaisuus, jossa on elimiä ja reaktioita. Siksi heidän mielestään aivot eivät tarvitse terapeutteja. Ah, mikä ihana uutuus: pillerillä voisi unohtaa kaikki ikävät tunteet ja tapahtumat - sanoo LTU. LTUlta tuon ymmärtää - hänelle on tervetullutta kaikki se, millä pääsee tunteita ja intrapersoonallista käsittelyä karkuun. Hänelle se suotakoon.

Mielestäni hyvinkin kannattaa syödä mielialaa nostavia pillereitä trauman jälkeen. Jotta pääsee jaloilleen eikä muserru depressioon. Kun tarpeeksi aikaa on kulunut, asiaa voi alkaa käsitellä pois päiväjärjestyksestä, paremmissa voimissa ja kantimissa kuin heti trauman jälkeen.

Se, että lääkkeellä häivytetään tapahtuma tietoisesta muistista, EI TODELLAKAAN häivytä sitä ihmisen tajunnasta, unista ja elämästä. Saman tien voisi pahaan fyysiseen vammaan kehittää halvaannuttavan lääkkeen, joka veisi tunnon pois, hiphei, ei sattuisi yhtään ja elämä jatkuisi...vai luutuisiko jotain väärään asentoon, mätänisikö haava, jäisikö rumia arpia vaikkei kipua tuntuisikaan?

Eräs tuttuni näki 3-vuotiaana jotain, mitä ei kenenkään soisi näkevän, ja unohti sen täysin, osittain shokinkin myötävaikutuksella. Hän tiesi asian olevan tapahtunutta, mutta ei itse 'muistanut' sitä. Vähän alle kolmekymppisenä alkoivat unet, sitten tuli raju paniikkihäiriö, ja vasta muutama vuosi myöhemmin hän alkoi saada kunnon salamavaloväläyksiä vuosien takaa. Vaikkei mieli muista, alitajunnalla ja keholla on norsun muisti.

Kivunlievitys on eri asia kuin roskien maton alle lakaisu. Roskat voi lakaista maton alle ja kuvitella, että lattia on puhdas...onhan se, kunhan ei siirrä mattoa - ja elämässä on hankalaa toimia, jos energia menee mattojen paikallaanpitämiseen.

Mietin myös, miten tällainen unohduslääke toimii aivoissa? Ai se osaa ihan itse tuhota *vain* sellaiset muistijäljet, jotka ovat traumaattisia? Vai toimiiko se siten, että kun 'pahaolo'-kemikaaleja alkaa erittyä, siivoushuisku käy ja siivoaa pahat olot pois? Lähestymme Huxleyn maailmaa, missä kellään ei saanut olla paha olla, ikävä syöstiin pois jatkuvalla hurmosviihteellä ja psykedeelisillä kemikaaleilla, jokaisen oli oltava onnellinen. Onko kellään tullut mieleen, että jos tunteita alkaa siivota, eivät pelkästään ikävät tunteet katoa? Myös oma onni voi unohtua - tosin niin käy useille ilman lääkkeitäkin.

Tiedän, että LTUn mielestä tunnekriisit ovat vain ikävää saastaa, joka pelottaa, mutta sitä vain elämässä sattuu olemaan niinkin, että ilman kriisejä ei ole muutosta, kasvua eikä oikein ymmärrystä onnestakaan. Tyytyväisyyttä toki on, sitä en kiellä. En vaadi tuollaisten unohduslääkkeiden ehdotonta kieltämistä, mutta en pidä niitä LTUn lailla automaattisesti tieteen ihanana lahjana ihmiskunnalle. Johan nyt on nähty, missä tilassa nuoriso ja muksut ovat, kun heidän elämäänsä on pehmennetty ja pyritty pitämään pettymykset loitolla antamalla heille kaikki kiva helposti. Siksi luulen, että kipu ja kaaos ovat muutakin kuin ihmisen kehityksen esteitä. Ja mitäs, jos me olemmekin yksilöitä, ja jollekin keskusteluterapia on ainoa tapa selvittää trauma?

Parvekkeella

Mea ei pidä parveketupakoinnista. Ymmärrän minä, että on inhaa tuulettaa, kun sisään alkaa puskea tupakantuoksua. Entä jos tuulettaisi sieltä ei-parvekkeen puoleisista ikkunoista?

Tupakoitsijalle kerrostalossa parveke on ainoa järkevä ratkaisu. Tuuletusparvekkeita ei ole järkeä sotkea ja siellä on tarkoitus tuulettaa petivaatteita. Saisin hepulin, jos joku vetäisi sätkää tuulettumassa olevan täkkini vieressä. Pihatupakalle juokseminen hissittömän talon 4. kerroksesta voi sekin olla hankalaa. Sisälläkö pitäisi polttaa? Luuleeko joku, että se ei leviäisi muihin asuntoihin? Rappukäytäväni ja eteiseni haisee tupakalta rankasti aamuisin, jolloin naapurintäti polttelee sisätiloissa.

Parveketupakoinnissa on sekin hyvä puoli, että naapurit pääsevät savua pakoon sulkemalla ikkunat. Jos polttaisin sisällä, naapurit eivät pääsisi savua pakoon muualle kuin parvekkeelle.

Tietty voitaisiin kieltää tupakointi kokonaan, eikö vain? Kuten suitsukkeiden ja hajuvesien käyttö? Ja kynttilöiden ja alkoholin (onnettomuusvaikutuksia naapureille niilläkin on)? Vai mitäpä jos tupakoitsijat tupakoisivat siellä ulkona sittenkin, laittaisivat tumpit nätisti purkkiin eivätkä karistaisi parvekkeen reunan yli, ja eivät pihalla menisi kenenkään ikkunan alle tupakalle?

Suvun nimi

Isosisko ja Turun sanomat kertoivat, että naiset edelleen ottavat pääsääntöisesti miehen sukunimen avioituessa. 81% prosenttia naisista ottaa miehen nimen omansa tilalle tai jatkoksi. Vain 1,3%:lle miehistä kelpaa naisen sukunimi.

Minä ymmärrän sen, että Saija Peräpukama haluaa vaihtaa Simo Kukkaniitty -nimisen siipan sukunimen itselleen. Silti avioituneiden nimiä seuratessa on välillä järkyttävää, että Saija Varjopoukama tahtoo Ville Pönöttäjän nimen itselleen - ilmeisesti vain siksi, että niin 'ruukataan tehrä'. Samasta syystä miehille ei taida naisen upeakaan sukunimi kelvata. Jotenkin tulee säälivän surullinen olo, jos ihmiset ovat todella noin sukupuolikaavojen orjuuttamia.

Itse voin kuvitella korkeintaan yhdysnimen, mutta omasta nimestäni en luovu. Nimi on minä ja osa identiteettiäni, en kai minä siitä irti päästä, hulluhan minä olisin. Jostain syystä 74% morsiamista luopuu nimestään, ja useimmat tuntuvat olevan kovin ylpeitäkin siitä. Nimenvaihdoksesta ylpeitä sulhoja en ole tavannut, valitettavasti. Jotenkin tuntuisi reilulta, että jos kerran niitä nimiä mennään muuttamaan 'yhteisen sukunimen' saamiseksi, otettaisiin todella uusi, oma yhteinen nimi - vaikka luovasti yhdistelty yhdysnimi tai ihan kokonaan uusi sukunimi.

Pikapuolin on pakko kommentoida jälleen lehden uutisantia (ennen kuin menevät vanhaksi).