Yhdeksäskymmeneskolmas: huhtikuisia myrskyjä ja uutisia

 

Syntymäpäivät on nyt juhlittu, kahteen kertaan. Juhliminen on mukavaa: on hienoa järjestää juhlat, kutsua ystävät, ja vain nauttia heidän läsnäolostaan. Siitä, miten toisilleen jonkun verran vieraat ihmiset kuitenkin löytävät rauhaisasti keskustellen kuljeksimalla henkisen tilan, missä kaikki voivat rentoutua ja istahtaa alas - olla.

Oli hauskaa pelata hirsipuuta, koska pystyi kirjoittamaan sanatehtävät tussilla suoraan seinään. Remontin alla voi tehdä kaikenlaisia uusia asioita:) Tosin moni sanoi miettineensä, että olisi hauskaa pitää yhdessä huoneessa 'vieraskirjaseiniä' - vuosien myötä kirjoitukset kävisivät rakkaiksi, miten siinä sitten enää voisi tapetoida uudestaan?

Alun perin olin tämän jutun kanssa kiltimpi. Keskustelin eilen ihmisen kanssa, joka kertoi olevansa paljon ehdottomampi asioiden suhteen. Hänen mielestään on valehtelua olla hiljaa, jos toinen puhuu silkkaa soopaa - ja moraalisesti oikeaa toimintaa on kertoa mielipiteensä eikä nynnyillä. Minusta se oli ihanaa kuultavaa. Ei, en edelleenkään lähde heittämään kakkakakkuja häiriintyneiden imbesillien kanssa:)

Myrsky ankkalammessa

Kun jollain myöhäisteinillä on tylsää, tyyli jää naulakkoon ja ankkalammen vettä on kiva sekoittaa. Mollausta ja mukajuoruja, jippijee. Näillä saadaan aikaan kuhina eli toisin sanoen itselle huomiota: samalla toki muistetaan moittia muita huomionkipeydestä. Annetaan ymmärtää, että omakiva heitto on fakta. Kun joku oikoo väärää väitettä, suipistetaan suu ja sanotaan valhetta nätillä nimellä Vitsiksi. "Vitsinä saa sanoa ihan mitä vaan" (sievällä pikkutytön äänellä) - oikojallahan ei ole ollenkaan huumorintajua, hupskeikkaa.

Jos minun väitetään olevan X:n punkkaseura, ei se loukkaa minua eikä edes X:aa, mutta X:n punkkaseuraa se voi loukata. Viattomien sivullisten ampuminen on epäeettistä ja ilkeää. Motiivia en tiedä. Sen tiedän sentään, että pahansuopuus ('hähhää, nytpä kaikki miettii kuksiiks ne oikeesti ja siitäpä saavat nekin kun eivät huomaa *mua*') ja älyllinen laiskuus ('enpä jaksa vaivata älypähkinääni kysyäkseni, miten asiat ovat tai ajatellakseni, ovatko sanani totta') eivät kaunista ketään. Se, että joku käyttää minua lyömäaseena, kun tahtoo loukata toista ihmistä (tai toisen ihmisen puolisoa), on minusta jotakuinkin persläpimäistä.

En ihmettele niitä, jotka lopettavat koko blogaamisen, sillä ei ole aina hauskaa identifioitua ihmisryhmään, joka tunnetaan internetin ulkopuolella usein joukkona egosentrisiä kusipäitä. Kuukkeli kainalossa on kiva selittää, että on siellä ihan oikeasti hyviäkin tyyppejä, jotka osaavat muutakin kuin sohia muita ja valittaa. Kun tyyli tarkoittaa minäteenmitähaluan ja käytöstapojen merkitys täytyy katsoa sanakirjasta (etiikan ja julkaisumoraalin perusteet mukaan lukien), aletaan olla ankkalammen sijaan jätealtaassa.

SIKSI kaikki eivät halua muiden silmissä kuulua blogaajayhteisöön, vaikka blogaisivat.

Linkkiä en tästedes laita sellaisiin blogijuttuihin, joiden en katso ansaitsevan lisämainosta typerehtimisillään.

Webistä sentään nousi jotain kikatuttavaakin: Kysyn Vaan kertoi 1.4.2004 vähemmän tunnetuista kreikkalaisista jumalista. Meni kahvi nenään:)

Lääketieteen ihmeelliset seikkailut: uusi kategoria

90-luvulla eräs nainen avasi sydämensä ja kertoi traumaattisesta kokemuksestaan. Hän oli mennyt gynekologille tutkimuksiin. Gynekologi oli ottanut ankaran ilmeen, ja sanonut, että sinullahan on SUKUPUOLITAUTI.

Tyttö oli niiskuttanut, että on neitsyt, ettei ole koskenut kehenkään. Gynekologi oli nauranut, ja sanonut, että pyhä henkikö nykyään SUKUPUOLITAUTEJA tartuttaa. Kyseessä oli papilloomavirus.

Olen kuullut näitä tarinoita muutamia. Olen esittänyt jo 90-luvulla käsitykseni siitä, että papilloomavirus ei olisikaan sukupuolitauti (yksinomaan) vaan tarttuu muutenkin. Sama virustyyppi aiheuttaa muun muassa 'ontelosyylät', joita oli jokapenskalla 80-luvulla.

Eilisissä uutissa kerrottiin, että 1300:sta tutkitusta naisesta oli löydetty papilloomavirus. Papilloomavirus löytyi myös *30%:lta* terveistä naisista. Lääketiedeseurakunta on tältä osin hämillään - se joutuu nöyrtymään ja uutisoinnin mukaan 'kategorisoimaan papillooman uudelleen'. Nyt jo lääketiedeseurakunnassakin havaittiin, että jos 30% terveistäkin naisista kantaa tätä virusta, ei oikein voida puhua pelkästään sukupuolitaudista.

Hienoa, tiede otti jättimäisen askeleen asiassa, joka puskaradiossa on tiedetty viitisentoista vuotta. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että edistys on aina hieno asia, vaikka myöhässä nuo oivallukset tuntuvat lääketieteessä tulevankin. Ylimielisyys tukkii korvat, nöyremmällä asenteella voisi ottaa huomioon hieman kouluajan mantroista poikkeaviakin asioita.

Bodom

Lehdet pursuavat Bodom-järven murhaselvittelyjä, kun epäilty pidätettiin 44 vuotta rikoksen jälkeen.

Yksityiskohtia lukiessa tulee kylmänväreinen olo - muistuu mieleen kouluajat, jolloin tuli luettua Poliisi kertoo -sarjaa, josta sai maanmainioita painajaisia ja paranoidisia suhtautumisia iltahämärissä kadulla kulkeviin naapureihin:) Onkensa ja kalansa rannalle jättäneet mystiset miehet, mies joka käski antaa telttailijanuorten olla rauhassa, tunnustuksen tehnyt kioskinmyyjä...miksei tästä tehdä hulppeaa elokuvaa (ei mitään Björklundilla koristettua tönkkösoopaa), ensimmäistä kotimaista trilleriä, jonka jälkeen isokaan mies ei kävelisi kernaasti yksin kotiin?

Kuulin muutama vuosi sitten, että vaikka Bodom-murhien tapahtumapaikka on uskomattoman kaunis ja rauhaisa paikka, siellä ei yöpymisruuhkaa ole. En ihmettele, sillä paikoilla on kaikunsa.

Hiphop etiäpäin, kevätaurinkoa ja huhtituoksuja!