Kahdeksaskymmeneskolmas: pojista, neideistä, konnista ja miehuudesta

 

Aloitetaanpa söpösti parilla nettitestillä!

DesireFun
Fun. You Truly Desire Fun. Your always willing and
ready to play a game, whatever it may be. But
be careful, you cn tend to get a little too
competitive.

PLEASE RATE

What Do You Truly Desire? *PICS*
brought to you by Quizilla

fire
You're Element is Flame. You have a strong,
independant, fiery personality and you
obviously don't ley other's puch you around.
You like being in charge and don't care what
other people think. In fact, you like to stand
out and be yourself. You're probably shy when
people first meet you but your a ball of energy
that could explode at any given moment. You
like to laugh and whether you admit it or not,
you like to fight. You're peronality that is
wild and untamable. You're beauty is physically
fit and a little sexy and you have a very
pretty face.

What's Your Element(girls)? (PICTURES)
brought to you by Quizilla

Nyt kun nämä kauhean paljastavat ja itseä imartelevat salaisuudet on paljastettu, voitaneen siirtyä vaikka muihin aiheisiin.

Kurssi, johon olisin halunnut mennä

Miksen asu Helsingissä aina hetkittäin? Siellä olisi fysiikkaa runoilijoille . Olisin taatusti vaikuttunut ja tuon kurssin tarpeessa. Vielä Enqvist puhumassa - se heppu on kuumempi pakkaus kuin Esa Saarinen elämänsä kuningataröinä.

Koulukiusattu nero

Söötti, mutta tosielämän minulle todistamaton väite on tämä: 'pojat eivät voi menestyä koulussa saamatta turpaansa ja jäämättä vaille naisia'. Esim. tämä heppu väittää, että kymppi kokeesta aiheuttaa kipeän nenän.

Olen opiskellut vain 3 koulussa ennen yliopistoa, mutta näissä isoissa uusimaalaisissa kouluissa älykköpojat ja wannabe-älykköpojat olivat enemmistö - ja menestymättömät pojat herättivät hienoista halveksunnansekaista ihmettelyä. Ei ollut järin miehekästä olla tyhmä. Siksikö jotkut selittävät poikien keskinkertaisemman (tai lähinnä tyttöjä huonomman) koulumenestyksen sosiaalisen pakon aiheuttamaksi alisuoriutumiseksi, jossa on vielä henkiinjäämis- ja itsesuojelusyyt asian vahvisteena?

Se voi olla, että vitoskeskiarvon häirikköpoika oli viriili ja sai määrällisesti enemmän pildeä (käyttäen pildemetsästykseen myös määrällisesti enemmän aikaa kuin älykköpoika). Tosiasia on kuitenkin sekin, että jokainen (poika) tiesi kouluaikana, ettei vitosen keskiarvolta nousta kovin korkealle yhteiskunnallisella palkintopallilla. Älykköpoikain tavoitteena oli muutenkin osua niihin siveisiin älykkömisuihin, joista tulee myöhemmin ekonomeja, maistereita ja kelpo vaimoja. Jokainen poika tiesi, ettei sellaista hopeakettua metsästetä vitosen keskiarvolla - vain menestymällä voi voittaa.

Koulukiusatuissa oli yhtä paljon menestyjiä, keskivertoja ja menestymättömiä. Se ei empiirisen tilaston mukaan tuntunut ollenkaan olevan syy kiusaamisiin. Siksi en voi mitenkään allekirjoittaa väitettä, että poikien koulumenestys olisi suhteessa heidän sosiaaliseen sorsimiseensa.

Sitäpaitsi: jos jätkä pyörii jätkälaumassa, jossa kasi kokeesta on syy vetää lättyyn, olisiko ollut kenties muunlaisia jätkälaumoja olemassa? Vai eikö älykkönynnyjen seura kiinnostanutkaan ja oli jännempää olla paha poika? Uskoisin tuollaisten kateusjunttilaumojen olevan varsin marginaalinen ilmiö: pahoittelen, jos joku niihin kouluaikoina eksyi.

Neiti Täydellisestä vielä

Edellisessä jutussani ruodin neiti Täydellisen miehenhakuilmoitusta. Mietin, miten käy, jos neiti Täydellinen tapaakin herra Täydellisen - mutta tämä pitkätukkainen jumalhahmo haluaakin pienen, vaalean ja pullearintaisen naisen, joka ei ole jatkuvasti tuuppaamassa itseään parrasvaloihin. Ehkä edes Täydellinen ei sovikaan toiselle Täydelliselle, jos kerran kriteerien on täytyttävä ääriään myöten?

Omaan täydellisyyteensä tai kertakaikkiseen ihanuuteensa luottaminen on vaarallista. Ulkoisesti ja sisäisesti uhkea ihminen on ihan yhtä tuurin varassa parisuhdemerellä kuin vaatimattomammatkin kanssaeläjänsä. Pano tai käsivarsikoristus voi löytyä helposti, mutta kestävä ja perustoiltaan luja parisuhde välttämättä ei. Siinä hommassa kun kriteerien täyttymisprosentti ei korreloikaan suhteen sujumisen kanssa. Olisi aika masentavaa löytää omien kriteerien mukaan täydellinen tyyppi, ja todeta se aika epäsopivaksi elämänkumppaniksi.

Kilpi vai konna

Tähän asti olen ollut hiljaa erään kristityksi itseään kutsuvan tyypin blogista (ainakin melkein), mutta nyt alkoi hieman keittää. 21.2.2004 tämä henkilö kommentoi 'pahan feministitutkijan' artikkelia tyttöihin kohdistuvasta huorittelusta näin:

Voihkitaan tyttöjen 'seksuaalisuuden tukahduttamis- ja kontrolloimispyrkimyksiä' (josta siis huorittelu kertoo) mutta mikä sitten on tavoite: että koko ikäluokka harrastaisi irtosuhteita mielin määrin vai? En minä sano, että huorittelu olisi oikein, mutta en myöskään ymmärrä sitä, että vaahdotaan epäkohdista ilman että esitetään mitään vaihtoehtoista visiota siitä, mihin pitäisi pyrkiä ja mitä tavoitella. Suurempaa "vapautta", vai?

Paha feministi on siis kehdannut kritisoida tyttöihin kohdistuvaa huorittelua. Kristitty ei tykkää, että huorittelu kielletään, jollei anneta sille vaihtoehtoa? Ymmärtääkö suvaitsevainen ja rakastamisen ohjeeseen sitoutunut kristitty OLLENKAAN mitä huorittelu on, mitä se aiheuttaa pienille tytöille ja miten paljon se haavoittaa? Onko kristitty myös sitä mieltä, että tappamista ei saa kieltää, ellei voi tarkkaan määritellä tappamiselle vaihtoehtoista visiota? Eikö se riitä visioksi, että tappaminen tai huorittelu pyritään lopettamaan?

Onko kristityllä jotain sitä vastaan, että tytöt saisivat kasvaa itsestään tykäten, kuulematta jo alakoulussa olevansa 'huoria' edes tietämättä, mistä on kyse? Onko kristitty sitä mieltä, että on väärin toivoa naisen saavan olla ja elää ilman huoritteluja ja häpeäleimoja? Jos tyttö saa kasvaa itseensä ja naiseuteensa tyytyväisenä, ja olla seksuaalisuudestaan iloinen, sekö on kristityn mielestä maailmankuva, missä riettaus riehuu ja porno panee tuulemaan? Sekö on kristityn määritelmä 'vapaudelle' ja siksikö kristitty puhuu vapaudesta kuin se olisi kuolemansynti?

Pitäisi pitää mielessä, että tämä kristityksi itseään tituleeraava henkilö on tyyppi, jonka mielestä feminismi rikkoo perheet (eikä esim. sovinismi, mikä jopa usein kiteytyy miehen fyysisenä tai henkisenä väkivaltana naistaan ja lapsiaan kohtaan). Myös Pat Robertson USAsta on kertonut feminismin johtavan noituuteen, murhiin ja lesbouteen. Sukulaissieluja siis. Myös sperma on täynnä valomatoja, ja homokaasua suihkutetaan postiluukuista sisään, be aware:)

Ei mulla vaan mitään

Ei mulla vaan mittään oli Nälkäteatterin runonäytelmä Tampereen Telakalla. Päähänpistosta ostin liput, mutta pidin sijoitusta hyvänä.

Kahden miehen runoista syntyvä dialogi pyrki pureutumaan mieheyteen ja miehisiin arvoihin. Suhde isään ja isyyteen oli avainteema. Näytelmän jälkeen pohdin sitä, miten miehuus itsessään on niin ulkoisista komponenteista rakennettu käsite - jos ulkoiset tekijät poistetaan, jäljelle jää vain tyhjää (näytelmässä tuo sanottiin miehen suulla myös). Miehuus käsitetään usein toimintoina ja suoritteina (menestys, saavutus, tittelit, voitot) tai materiaalisina asioina (iso auto, iso talo, iso heppi, raha, seksikäs vaimo). Mies suorittaa, omistaa ja saavuttaa. Mutta mitä mies, mieheys tai miehinen minuus on?

Tähän määrittelyvaikeuteen tuntuu törmänneen moni mies itsekin. Ei ole mukavaa määritellä itseään poissulkemisienkaan kautta (mies ei ole nainen/heikko/herkkä...). Jos jollain on hyvä määrittely mieheydestä, mieheyden olemuksesta - mistä nuo suoritteet ja materiat on karsittu - niin olkaa hyvät, ja postittakaa minullekin. Sen verranhan tämä kiinnostaa. Jos määrittelyt ovat hyviä ja vastaavat edes osakysymykseen, liistraan tänne koosteen myöhemmin.