Seitsemäskymmenestoinen: mainoksista ja vuoden alusta

 

Vuoden ensimmäinen verkkotesti.


Mikä blogi sinä olet?

Olisin mielelläni kaunis, nuori ja hemaiseva Tiramisu. Mutkun, mutkun:)

Mainostamisesta

Henkka&Maukka räjäytti pajatson mainoksillaan, jollei muualla niin keskustelukentillä. Jos sanon, että tuollainen prostituoidunomainen härnätyrkky on mainonnassa ikävä juttu, löytyy aina joku ameebamiekkonen, joka julistaa vain rumien, tyhmien ja egovaurioisten naisten arvostelevan 'mukaseksistisiä' mainoksia.

Henkisten ameebojen mielestä toki naisen tulee näyttää juuri siltä: tavaralta, joka suipistaa, törröttää, huohottaa ja levittää. Omasta mielestäni tuo levitys kuuluisi aikuisten lehtiin ja makuukammareihin eikä kahden metrin julisteena kadulle, sillä Henkan mainoskuvat eivät myy vaatetta vaan levitysvalmista lihaa.

Eipä silti, myös MeNaiset-lehti oli pistänyt 'uusi vuosi, uudet mitat' - plakaatinsa bussipysäkeille, joissa hilluu mimmi lähes kaksinkerroin taipuneessa asennossa (pylly pystyssä ja selkä notkossa tottakai) minihameessa ja punaisissa korkokengissä. Meidän naisten ilmeisesti tulisi olla juuri sellaisia - kenen mielestä? Sitäkin kannattaisi miettiä joskus, kuka mainosten takaa puhuu.

Juuri kun olin toipunut Henkka&Maukkojen 'prostituoituja tyrkyllä'-kuvista työmatkamaisemassani, kotimatkalla kävelin päin valomainosta, jossa on iso (n. 1,5 metriä kertaa metri) kuva nauravan naisen kasvoista. Naisella on valkeat mällit roiskittuna poskelle - ja tämä näkymä Tampereen Teiskontiellä!?

Kun tutkin kuvaa tarkemmin, ymmärsin hassun erheeni ja sehän olikin, voi herttinen sentään, HP:n digikameran mainos. Olisihan minun se pitänyt ymmärtää, sillä ison kuvan sivussa oli pari, 30 senttiä kanttiinsa kuvaa, joissa oli häät ja hääkakku. Näistä loogisesti johtamalla olisi heti hoksannut jättikokoisen nauravan naisen olevan morsian, jonka poskessa on hääkakkukermaa. Varmastikin täysin tahaton lipsaus mainosväeltä... ja minä kävin Kuussa eilen.

Henkka&Maukka-tyrkyt ovat ihan hyvää runkkukuvastoa (kuva, jonka kasvava nuori mies laittaa opiskelijaboxin seinään korostamaan heteroutta, josta ollaan vielä vähän epävarmoja). MeNaisten kuva on ihan siisti runkoesittely (jonka seinälle laittaa vain sellainen, joka asuu yksin - kuvan esillepano korostaisi epätoivoa eikä heteroutta). Mällikuva oli mielestäni groteskiudessaan hauska (sen minä haluaisin seinälleni). Minua nuo eivät kiusaisi pätkän vertaa, ellei maailmassa olisi pieniä tyttöjä ja poikia. Jotka eivät osaa puhahtaa vääristyneelle naiskuvalle, mainoksen typerälle mielikuvatouhulle, jossa ei ole realismia vaan nimen omaan yritetään osua ostajan rahapussiin seksihermon kautta.

En halua lasten näkevän jatkuvasti kuvia, joissa naiset ovat koristeellista lihaa miesten tarpeisiin ja miehet uros-kaikkeen- pystyy-ja-kaiken-voittaa -machoja. Aikuisella (paitsi ameeboilla) riittää kyky ymmärtää, että nämä digitaalisesti käsitellyt pornopallerokuvat ovat vain illuusiota, joilla yritetään metsästää kuluttajan rahaa. Lapsella ei tätä kykyä vielä ole; lapsi luulee sitä kuvaksi todellisuudesta.

Kun pieni tyttö (ameeboillakin on sellaisia, valitettavasti) katsoo hiljaa kuvaa, ihmettelee mutkalle väännettyä tyrkkynaista, jota nirunaru näyttää enemmän kuin peittää - mitä hän ajattelee naisena olemisesta, siitä miksi on itse tulossa? Miten käy tytön naiskuvan?

Ja nyt miehet käsi pyhälle kirjalle (mikä se kullakin on): kuinka moni teistä olisi valmis antamaan tyttärensä esiintyä mallina noissa 'kivoissa silmänilokuvissa'?

Vuoden alku

Kun ei opi, pitää kerrata. Vaikka olen jo aikaa sitten mielestäni oivaltanut, että terveellinen ruoka, jooga ja uni ovat olemiseni peruskiviä, piti taas kerrata asiaa itsensä kanssa käydyssä vakavamietteisessä neuvonpidossa. En ollut sittenkään sisäistänyt sitä, että lintsaaminen voi onnistua vähän aikaa mutta lasku seuraa perässä, väistämättä. Sittenkö vasta alan miettiä terveysbudjettiani, kun liian iso lasku kolahtaa? Tällä kertaa selviän vain pienellä varoituksella ja kurinpidolla.

Ei tämänhetkisessä ruokavaliosuunnittelussani ja rutiinienmuodostuksessani ole kyse siitä, että pitäisi olla trimmattu pimu vaan siitä, että tässä ikävaiheessa vielä ehtii tekemään asioille jotain. Esimerkiksi jo syntyjään heikommilla vatsageeneillä ei kannata pelleillä. Kuitua ja vettä, ettei tarvitse parinkymmenen vuoden päästä kuukahtaa suolistosyöpään ainakaan omaa tyhmyyttään. Jooga on satsaus siihen, että kävelen ja liikun ilman telineitä vielä eläkkeelle päästyäni. Vitamiineja, kalkkia, niitä on pakko miettiä. Olin jo taas hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan, että mitäs tässä, villin ja viriilin naisen tarvitse niuhottaa - oi itsepetoksen ihanuutta.