Kuudeskymmenesyhdeksäs: ihmisiä ja idealismia

 

Tämän olisi pitänyt kai numerointinsa mukaan sisältää pornoa. Porno pääsi jo aiemmin lieastaan vapaaksi kirmaamaan villien klisujen lauman mukana. Olen asiaankuulumattomasti pahoillani:)

Joulu on tulossa, 98% lahjoista on paketissa ja kortit lähetetty. Pianhan tässä voi jo alkaa hehkuttelemaan ajatuksella leppoisasta joulusta. Vierailut ja matkailut sijoitan ennen joulua olevalle ajalle, niin saa monta päivää torkkua kotona aamutakissa. Toverit toivotin kotiini tervetulleeksi ja pistän piparia pöytään: on mukavampaa halata jouluntoivotus kuin riipustaa ilmeetöntä sähköpostia tai emotionaalisesti etäistä korttia.

Joulun menu tulee sisältämään herkkuja, joista yksikään ei satu olemaan perinteinen jouluruoka. Mikä vapaus on aikuisuudessa - voi heittää iänikuiset imelletyt ja lipeät huis(joulu)kuuseen, jollei maita! Ei ole pakko ottaa havunneulasia kotioloihin eikä ripustaa tonttuja akkunoihin. Voi tehdä juuri sellaisen joulun kuin lystää, mikä jotenkin vähentää kaupallisen ostoriehajoulun etovuutta ja nostaa hartausprosenttia.

Netti-ihmislaumasta

Nyt kun listasijoitusrumba on käyty läpi, ja kärkikarjut/-taret voivat puhua itsestään suurina julkkuina (joilta saa nykyään tilata jopa lisämateriaalia ja fanikamaa postitse), alkaa joulurauha laskeutua:)

Blogistit ovat yhteisö, joiden keskuudessa vallitsee 'in'- ja 'out'-trendistö. Jos on niinku up-to-date, tietää blogistanin kuumat tulokkaat, listasijat ja juorut. Äyh, ahdistaa.

En ole ikinä ollut hyvä tajuamaan sellaista yhteisöllisyyttä, joka vaatii tiettyjen asioiden tunnustamisen ja toisten kieltämisen juurikin yhteisöllisyyden nimissä. Jos ei kyyti yhteisökelkassa kiinnosta, sittenkö jää ilman kavereita yksinään leikkimään eikä enää pääse neppisautoilemaan muiden kaa?

Kakkahan lentää jo nytkin, mitä suurimmaksi osaksi anonyymina. Jotkut bloggarit ja gloggarit ovat niin kovia tyyppejä, että ei heidän omaa nimeään tarvitse ilmoitella, jos he sattuvat ilmoittamaan toisten nimiä herjausten keskellä. Minua hämmentää, miksi erityisesti miespuoliset blogaajat kunnostautuvat jatkuvasti paskakakkujen heitossa, jos kerran ovat sukupuolena se jalompi, hienostuneempi ja älykkäämpi? Ja naisten piti olla niitä kateellisia ja ilkeitä perkeleitä...miksei heidän panoksensa näy törkyblogeissa?

Ehkä kyse on vain siitä, että lähestyvää neljänkympin kriisiä potevat henkiset teinipojat ärsyyntyvät kaksikymppisten viehkojen naisten jutuista? Yksi selitys voisi olla, että nämä naiset ovat parhaan aikuisikänsä alussa, elämä on edessä, iho kimmoisa ja halukkaita kumppaneita pilvin pimein - tällöin voi kateus pukata hepulle, jolla on aikuisuus yhä saavuttamatta, tukka takana, elämä puolivälissä ja sänky tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna. Miksiköhän blogi*poikia* ärsyttää niin (vaikka miesten piti olla niitä järkeviä ja reiluja) ja mm. minua ei ärsytä (vaikka olen nainen, jotka ovat niitä kateellisuuden ammattilaisia)? Olisiko poikain kohdalla kyseessä ATO-ilmiö???

ATO=Ahdistuneen Tason Olento

ATM:t eivät ole alemman tason miehiä, vaikka niin väittävät. ATM on ATO, ahdistunut olento, joka ei tajua hakea apua ahdistukseensa, sillä hän on jo liian syvällä näkemään omaa tilaansa. Kyseessä on ryhmä, joiden kuuluvuusalueella ei saa tulla esiin faktoja (se syyllistää heitä) eikä ehdottaa erilaisia lähestymistapoja (sekin syyllistää heitä). Ei saa sanoa, että kaikki vika ei olisikaan muissa ja että itsestäkin täytyy joskus etsiä parantamiskohteita (se syyllistää heitä). Ei saa sanoa, että pitää ammentaa ihmisyydestään ja alkaa olla aikuinen, jos mielii pitkää rakkaussuhdetta älykkääseen ja hienoon ihmiseen (se syyllistää heitä). Ei saa puhua hyvää naisista tai miehistä (se syyllistää heitä) eikä varsinkaan kenenkään elimistä (se vasta syyllistääkin heitä). Ei saa rohkaista eikä kehua hyvää ihmistä (se syyllistää heitä).

Ei saa sanoa, että on kivaa tai että on seksiä (se syyllistää heitä). Ei saa valittaa, että on kurjaa tai että ei saa (se suututtaa heidät, koska heillä on aina huonommin - ja sitten he syyllistyvät uudestaan). Ei saa puhua muodista (se syyllistää heitä) eikä filosofiasta (se syyllistää heitä lisää). Ei saa sitä eikä tätä, sillä kaikki syyllistää heitä. Parannuskeinona tähän ei tietenkään ole ahdistuneen ihmisen itsetarkastelu/avun hakeminen (sellaisen ehdottaminen syyllistää) eikä lohduttelu (sillä sehän on vain vittuilua).

Kun diagnosoi tilanteensa 'luontaiseksi parisuhdemarkkina-arvoalemmuudeksi', voi elää kuplassa, ettei mikään olisikaan oma syy tai omalla vastuulla. Jos sitä joutuisi ajattelemaan, että vika yksinäisyyteen on omassa sietämättömyydessä tai vain yksinkertaisesti kriteerien vinoumassa, se syyllistäisi ATOja. Syyllistää se ketä tahansa, mutta ATOn universumissa ei ole muita kuin oma surullinen napa. Hänen tuskansa on tuskempi kuin muiden tuska. Hänen yksinäisyytensä on yksinäisempää kuin muiden.

Ennen vanhaan ihmisiä oli kaikenmoisia, rumia ja kauniita, viisaita ja tyhmiä, ja jokainen etsi oman lokeronsa ja valitsi läheltään kumppania. Nyt sellaisen ehdottaminen on ATOjen kiusaamista, ATO-rasismia ja fasismia. Sellainen ajatuskin tai realiteettien esiintuominen on merkki ihmisen kauheasta väkivallasta, jota hän ymmärtämättömyyttään ja julmuuttaan kohdistaa pikkukultarassumussu -ATOihin. Niin makaa kuin petaa -ajattelu on merkki äärioikeistolaisesta natsismista ja siitä, että harrastaa nörttimiesten lahtaamista tahi kiduttamista vapaa-aikana. Niin kovasti ATOihin sattuu se, että vastuu omasta elämästä on kunkin oma, että he kieltävät koko vastuun olemassaolon siltä osin kuin eivät voi sitä nakittaa muille.

Kun mariseva, lihava ja rumasti pukeutuvat tyttö vonkuu poikaystävättömyyttään, kaikki tietävät, että tytön pitää laihduttaa, kiinnostua muodista, lopettaa ruikutus ja tulla hymyileväksi ja avoimeksi ihmiseksi. Tällaisen reseptin antaminen ATOlle onkin sitten jo pahoinpitelyyn verrattavissa oleva rikos. Ei saa sanoa, että kiskopa poika ensin pää omasta per*eestäsi, jotta näkyy muutakin maailmaa ja aistimuksetkin raikastuvat (koska sellainen olisi törkeä pahoinpitely).

ATOjen mielestä kaikkien *ATOjen* pitäisi saada vaimo, joka olisi Janina. Oi, toki rumempikin käy, jos se on Naikkarin Erin tai Britney Spears. Ja jos ei ole, sen pitäisi olla kuitenkin vähintään omiin tarpeisiin taittuva, ainavalmis palvelijapaketti, joka olisi luonteeltaan mahdollisimman isotissinen ja hoivahaluinen.

Hyvää joulua tekosyiden ja itsesäälin maahan. Muuallakin voisi elää, mutta ei niin saa sanoa, sillä se syyllistää ATOja. Hyvinä uutisina kerrottakoon, että joulupukki saattaa joillekin tuoda lahjaksi realiteettien muotoisen pääkopan tahi rohkeutta katsoa omaa tilannetta sillä silmällä, että on valmis rankkaankin työhön asioiden muuttamiseksi.

Idealismia ja ristiriitoja

Kun on kala-kasvissyöjä, joka pitää eläimistä, ovat monet päätökset ja valinnat itsestäänselviä - ja jotkut eivät. Ok, lihaa en syö, koska elimistö ei sitä kestä muutenkaan. Nähtyäni muutamia hauskoja dokumentaareja lihateollisuuden tunnelmista ja näkymistä lihansyönti olisi jäänyt joka tapauksessa. Luomuliha tuntuisi eettisemmältä, jos lihaa pitäisi syödä.

Luomuilen mielellään, jos vain luomua löytyy edes jotenkuten kohtuuhintaan. En lähde lumimyrskyssä kylän ainoaan luomupuotiin, jos vieressä on Siwa, joten luomuiluni on mukavuudenhalun rajoittamaa. Yhdessä asiassa sentään olen pirun tarkka: teollisuuskanalan munia en syö. Enkä soisi muidenkaan syövän. Joka kaupasta löytyy vähintään lattiakanalan munia ellei jopa onnellisten kanojen munia.

Hieno homma, minä tyttö se syön vain onnellisten kanojen munia ja kasvisruokaa ja satunnaisesti kalaa - ja koko hienon sädekehän kumauttaa nurin se fakta, että minulla on kaksi turkkia. Ei, ei ylellisyysturkkia hopeaketusta tai tarhaminkistä. Toinen mallia Janis Joplin (supi) ja toinen mallia Yrittää Näyttää Siistiltä, piisamia. Vaikka tahtoisi mennä allekirjoittamaan Animalian addressia, ei sitä voi turkki päällä tehdä. Turkki päällä ei voi mennä kasvisravintolaan tai joogakouluun - ja koko ajan saa olla varuillaan, jos ilta-aikaan liikkuu yksinään. Nahkatakkeja ei kukaan jahtaa. Ennen 1950-lukua nahkatakkeja ei ollut edes olemassa, kaikki pukeutuivat villaan tai turkiksiin. Miksi turkis on vihattu, vaikka se olisi toisen käden turkis, kirppariostos ja kierrätystä?

Miksi viherpiiperön sopii pukeutua akryyliin, nyloniin ja polyesteriin, mutta ei kierrätysturkikseen? Miksi Suomen Joutsenen untuvatakki on luontoihmisen valinta, mutta kierrätysturkis ei? Miksi mokka- ja nahkavaatteet hyväksytään - vai onko kyse siitä, että niiden käyttäjäryhmä on liian iso ja liian epärikkaita edustava vihattavaksi?

En kannata turkistarhausta sen nykyisessä muodossaan. Koska aktivistit iskevät turkistarhoihin ja turkistarhoissa ollaan väsyneitä, ihmettelen syvästi, ettei mitään yhteistoimintaratkaisua ole saatu aikaan. Ai mitä? No seuraavasti.

Luomuturkistrendi, olkaa hyvät!

Ideaa saa lainata, niin aktivisti kuin tarhaajakin.

Ensinnäkin päätetään, että nyt tehdään sitten bisnes Luomuturkista. Kansainvälisesti myös. Launchataan brandi eli luodaan mielikuva siitä, että jokainen ökyrikas on parempi ihminen luomuturkissa, tiedostavampi ja sofistikoituneempi rouva kuin se viereinen ökyrikas, jolla on tavallinen eläinrääkkäysturkki. Ja mistähän tämä luomuturkki sitten tulisi?

No luomuturkistarhasta. Joka olisi tarha, joka pelaa säännöillä, jotka luomuturkistarhauskomissio säätää ja joka niiden noudattamista myös pistokokein valvoo. Vain sääntöjä noudattavat tarhat saavat kuulua Luomuturkistarhojen liittoon, ja myydä aitoja Luomuturkis (Copyright Natural Fur) -turkkeja. Sääntöihin kuuluu mm. tarhauksen järjestäminen siten, että elukat saavat tallata maata, pääsevät juoksemaan ja liikkumaan, olemaan inhimillisissä oloissa. Sääntöihin kuuluu elukoiden pitäminen hyvissä oloissa ja kaiken turhan kivun välttäminen.

Aktivistit - turkistarhaus ei koskaan lopu. Turkkeja on ollut aina, ja tulee olemaan Pohjolan kylmissä maissa ja ylellisyystuotteena muualla siihen asti kunnes elämä Tellukselta loppuu. Voitte toki käyttää aikanne tarhaiskuihin ja aiheuttaa vihaa sekä närää. Eikä asianne etene. Tai voitte ottaa lusikan kauniiseen käteen, ja miettiä, olisiko enemmän eläinten parhaaksi puolivälin ratkaisu vai kahden osapuolen sota.

Tarhaajat - iskut tuskin loppuvat. Turkkeja menee, juu. Mutta jos haluaa tehdä hyvää bisnestä hyvän mielen kanssa, olisiko kenties järjellistä huomioida nykyajan eläinsuojelullinen ja elämää kunnioittavampi tendenssi? Neuvotella yhteispelin säännöistä, jolloin iskujen kohteeksi joutuvat enää yhteispelin ulkopuolelle jääneet tarhat?

Mies on metsästäjä

Ristiriitaisia ajatuksia syntyy välittömästi, kun mukava kollega tai kaveri kertoo harrastavansa metsästystä. Ja juu, voi se olla nainenkin.

Jos joku elää metsässä ja metsästää ruuakseen, se on ok. Metsästäminen siistinä luontoharrasteena menee. En käy paheksumaan ääneen.

Henkilökohtainen tunteeni kuitenkin on, että en usko voivani elää miehen kanssa, joka metsästää. Koska jos mies on kykenevä tappamaan elollisia olentoja harrasteekseen, hänen sisäinen rakenteensa on niin erilainen kuin omani, ettei yhteiselo taida olla kannattava kokeilu.

Tiedän, että ehkä voi joutua lopettamaan omin käsin eläimen, jos se kituu. Tiedän, että ehkä voi joutua tappamaan eläimen, jos se hyökkää tappaakseen. Tiedän, että voi olla järkevää harventaa eläinkantaa tasapainon nimissä. Silti minä en ymmärrä ihmistä, joka voi nostaa aseen ja ampua silmiin katsovan ja mitään aikomattoman, puolustuskyvyttömän olennon.

Mistä tuli mieleeni, että McDonaldsin uusin mainos on mauttominta mitä olen nähnyt: se söpö sika julistaa ihmisille, että syökää enemmän kanaa. Ensin nauratti, mutta kun tajusin että kyse on Maccarin kanapurilaisesta, teki mieli mennä mättämään mätiä munia Maccarin ikkunoihin.

Fay Weldon ja muuta joulunalusta

Olen lukenut Fay Weldonia iät ja ajat. Parhaiten hänen teoksistaan tunnettaneen televisiodramatisoitu The life and loves of a She-devil eli Naispaholainen (joka raiskattiin rankasti Hollywoodissa myöhemmin). Täti on kuitenkin kirjoittanut nivaskan hyviä kirjoja - ja mikä parasta, hän on ihastuttavan herttaisen pisteliään ilkeä niin kuvatessaan aviomiehiä kuin aviovaimoja. Rankkaa ajattelemisen aihetta ja tyrmistyttäviä oivalluksia viihdekirjallisuuteen naamioituna. Jouluvinkiksi vaikkapa romaani Minuahan et unohda.

Työmaalla riehuu influenssa ja tavallinen flunssa. Alkaa pelottaa, sillä hieman yskittää ja nenää kutittaa. Kun nyt vaan ei osuisi kohdalle. Jouluna olisi kiva nauttia eikä niistää.

Yrittäkää jaksaa jouluun - jättäkää turhat sivuun ja keskittykää olennaiseen, eli läheisten olemassaolosta kiittämiseen ja valon lisäämiseen pimeänä aikana.