Kuudeskymmeneskuudes: älyä, musiikkia ja muuta kulttuuria

 

Tämä upea älykäs nainen on ansainnut tulla muistetuksi. Kiitos ystävämiehelle linkistä!

Miehet ja vasemmisto

Luin lehdestä (pe 28.11.2003 Aamulehti), että kun on pohdittu menojen tasaamista naisen ja miehen työnantajien välillä perheenlisäyksen takia, sen suurimpia vastustajia olivat miehet (27%) ja vasemmistoliittolaiset. Johan nyt on perkele. Tietenkään miehet eivät luovu saavutetuista eduistaan, mutta miksi vasemmistoliitto on konkreettista tasa-arvoaskelta vastaan?

Tekniikka vaan ei älyä

Minusta on kamalaa, että joku hihkuu olevansa älyllisyyden ja objektiivisen tositodellisuuden edustaja, ja samaan aikaan hukkaa alkeellisia faktoja. Muun muassa Henkka vertailee älykkyysosamääriä ja hykertää, että hänen ja muiden kaltaistensa ammattiryhmä on älyosamäärätilaston huipulla. Hohhoh.

Jos joku tositodellisuuden edustajista olisi perehtynyt penniäkään asiaan (tai lukenut jonnin verran auttavasti psykologian persoonallisuustestipuolta), olisi varsin selvää, että koska älyosamäärät esitetään Gaussin käyrällä, keskihajonnalla on merkittävä sija älykkyysosamäärää ilmoitettaessa.

Muun muassa Suomen Mensan testaustuloksissa käytössä on keskihajonta 24, Yhdysvalloissa 16. Tällöin esim. Mensaan pääsyn oikeuttava pisteraja on Suomessa 148 ja Yhdysvalloissa 132. Nuo luvut siis eivät olekaan verrattavissa.

Mainita pitäisi keskihajonnan lisäksi älykkyyden mittaukseen käytetty testi. Testeillä on eroa. Cattell&Cattell perustuu puhtaasti matemaattis-loogisen päättelykyvyn mittaamiseen, koska testin tekijä on käsittänyt, että älykkyys on matemaattis-loogista päättelykykyä. Sen sijaan joku muu testi mittaakin kaikkia älykkyyden osa-alueita, mm. verbaalista ja ongelmanratkaisullista älyä (unohtamatta musikaalista ja motorista, inter- ja intrapersoonallista älyä) - tässä testissä voisi teknohippojen ja muiden objektiivisen todellisuuden vimmastuneiden elefanttien tulos olla jotain ihan muuta.

Älykkyystestipsykologi kerran sanoi, että 'määrittele minulle tarkasti älykkyys, niin teen pirun hienon testin sitä mittaamaan'. Niin, psykologitkin tappelevat koulukunnissaan siitä, onko älykkyys yksi pohjatason loota, jonka päällä muut lahjakkuusalueet killuvat - vai onko äly yksi tusinasta lahjakkuuslaatikosta. Tällä hetkellä älykkyyden käsite painottuu matemaattiseen lahjakkuuteen, mikä on erittäin suppea katsantokanta asiaan. Jo edesmenneiden heppujen älykkyysosamäärä 'mitataan' heidän aikaansaannostensa perusteella: siksi Mozart on nero näissä 'tutkimuksissa'.

Itse napsin matemaattis-loogisista päättelytesteistä ihan muhevasti pisteitä. Ja mitä sitten? Kun ei koskaan matemaattis-looginen hommailu innostanut, missä testiäly sitten näkyy? Kun kävin laajemmissa, monia lahjakkuusosa-alueita mittaavissa testeissä, tulokseni olivatkin ihan toista - välillä olin matemaattinen numeroguru ja luovuuteni kuin lapamadolla, välillä olin verbaalinen nero, hahmotuskyky galaktista luokkaa mutta numeraalisesti idiootti. Testin tulos hoippuu ja horjuu, käytetty testi vaikuttaa tuloksiin, huonosti nukuttu yö vaikuttaa tuloksiin - että missähän se suuri luotettavuus on?

Minua henkilökohtaisesti aina sieppaa kritiikitön typerehtiminen. Se, ettei omaa aivoa vaivata. Se, että kitistään teknokraattien olevan älykästä kermaa vain siksi, että teknismatemaattinen lahjakkuus on niitä harvoja, joita voi mitata mitenkään - sekö tekee muista älyttömiä tai lahjattomia? Itse pidän inter- ja intrapersoonallisilta kyvyiltään lahjakasta älykkäämpänä kuin tunne&sosiaalirajoitteista matikka-autistia. Katson itsellenikin olevan hitosti enemmän hyötyä pienestä lahjakkuudesta monella osa-alueella kuin jos olisin yhden sektorin shaahi. Suurimmat kiitokset pistän kuitenkin sille, että ei ole tarvinnut pönkitellä maailmaansa kuvittelemalla muita ali-ihmisiksi vaan on voinut arvostaa jingia ja jangia, teknistä ja taiteellista, mystistä ja laboratoriotestattua, siivoojaa ja putkimiestä, homeopaattia ja kirurgia.

Sitäpaitsi kun lapioi muutaman vuoden multaa ja paskaa tai tekee muuta ihan oikeaa työtä, omin kätösin, jalat maassa ja abstraktiot pitää heittää hittoon, se vasta maailmankatsomusta rukkaa oikeaan malliin. Kannattaa kokeilla, jos alkaa objektiivinen todellisuus elää omaa elämäänsä - tai jos alkaa sniffata liian usein akateemista yläpilveä.

Musiikista

On kiva käydä konsertissa. Elävä musiikki elävöittää, keikka tekee arjesta puolipyhää. Mutta miksi, oi miksi, arki-iltojen rock-keikat alkavat pääsääntöisesti noin kello 22-24? Juu, ravintolan pitää kannattaa ja ihmisten pitää juoda viinaa, mutta kun töissäolevakin kävisi keikoilla enemmän, jos alkuaika olisi esim. 20 tai 21. Ehtisi vielä ennen puoliyötä nukkumaan ja jaksaisi herätä aamulla.

Toinen ongelma on se, että keikoilla hanikat ovat kaakossa. Mitä nautintoa on siinä, että korviin sattuu? Siinä, että korvatulpat vievät puolet musiikista mennessään? Kun kerran olen Pauli Hanhiniemen, Opethin, Amorphiksen, Gatheringin ja Gjallarhornin keikalla nähnyt&kuullut, että bändi voi revittää niinkin, ettei korviin satu ja vieruskaverille voi puhua. Olen tullut tulokseen, että ammattilaisbändit hallitsevat desibelitason - ja amatöörit raivoavat volyymit katossa taitojensa puutetta kompensoidakseen.

Ruusuja

HASH(0x86ffdbc)
Your soul is bound to the Rose Petals: The
Wronged. "'ve come undone and all hopes of mending
me are gone because the pain took my soul.
Can't you see? The only one who can put me
back together again is me."
The Rose Petals are associated with sorrow,
reflection, and wisdom. They are governed by
the goddess Persephone and their sign is The
Teardrop, or Broken Love. As a Rose Petal, you are always self-reflective and
may be hard on yourself. You probably have
been hurt in the past by other people and can
sometimes distance yourself, as a result. You
don't usually let other get too close to you,
but you are very good at mending your spirits
back together by yourself.

What Rose Is Your Soul Bound To?
brought to you by Quizilla

Muuta kulttuuria

Tein kulttuuripäätöksen. Kyllästyin siihen, että illat ihmettelen kotona ajan kulua ja viikonloppuna jatkan. Päätin, että kulttuuria on saatava vähintään kerran kahdessa viikossa. Kun varaa liput etukäteen, tulee mentyä. Huomenna ensimmäinen teatteriesitys. Seuraava jo tammikuussa. Parit konsertit. Elokuvaa ja näyttelyä. Kun vain aina tietää, että seuraava on tulossa, tulee raahattua peppunsa sinne, mistä saa sielunruokaa.

Lehtien uutisoinnissa on tätä myötä mättänyt se, että kun kerrotaan jumalattoman upeasta teatteriesityksestä, ei useinkaan kerrota, missä sitä esitetään tai mistä saa tiedustaa lippuja. Huomisiltaisenkin teatteriesityksen arvioita olen lukenut kahdesta lehdestä, mutta lippujen tilaamiseksi soitin ensin esitysravintolaan, sitten ravintolan 'viihdevastaavalle', joka antoi numeron henkilölle, joka tiesi lipuista.

Vaikka itse olenkin aika saamaton kulttuuririentoihin lähtemisen kohdalla, ovat ystävät olleet kultaa kalliimpia: heiltä aina irtoaa idea tai kutsu tai kehote tekemiseen ja menemiseen.

Ihan muuta

Sain lääkäriltä lähetteen sormijumppaan, hihii! Ehkä tämä etusormi tästä vielä.

Viikonloppuna tuli pelattua sydämen kyllyydestä - miten pelaaminen onkaan hauskaa! Eihän sillä ole väliä, tietääkö jäärätiitiäisen olevan tirrikunkelo, vaan sillä, että luova ajatusvirtaus lähtee käyntiin.