Kuudeskymmenesviides: pitkää mosaiikkia

 

Tunnen itseni töissä tuottamattomaksi ja tarpeettomaksi. Kuudella sormella ei dokkareita kirjoitella ja kättä alkaa särkeä heti jos rehkii - joten mitä hyötyä minusta on missään? Pomot kai koittavat keksiä yksikätiselle tekemistä, ja minä koitan olla tekevä ja luen dokumentteja. Raastavaa. Pääsisin tutkimuksiin sormen takia, jos olisin muusikko tai urheilija, mutta kun elantoni ja urani on kiinni kymmenen sormen käytöstä näppiksellä, ei se ole vakavaa muille kuin minulle.

En haluaisi lukea (luin kuitenkin) Naiskansalaisen uusinta , sillä tuo marraskuuväsymys on liian tuttua - Naiskansalaiselle kiitos penteleen hienosta tekstistä silti.

Se, mikä on lystikästä, on Henkan tunnustus siitä, että mitään puutetta tai ATM-syrjintää ei ole ollutkaan, sillä hän on harrastanut kuulemma paljon seksiä naisten kanssa. Henkka panee ja peuhaa kuin pahin ylemmän tason mies. Oi aikoja, oi tapoja:) Kohta Kokkarinen alkaa opiskella shiatsu-hierojaksi ja Tommipommi kokee paranormaalin ilmiön. No, olenhan minäkin titteliltäni insinööri:)

Kenen koulu?

Yritän olla ajattelematta sellaisia asioita kuin Aamulehti kertoi. Poikien syrjintä kouluaineissa kuulemma loppuu nyt, ja uudessa koulusuunnitelmassa pojat on erityisesti huomioitu. Nykyinen koulu kun (saatanasta pahapaha) suosii lahjakkaita tyttöjä. Matikka ja fyssa korostuu ja pojille keksitään virikkeellisiä tapoja tehdä asioita. Entä lahjattomat tytöt? Milloin heidän syrjintänsä loppuu? Kun lahjakkaat tytöt ja pojat pärjäävät, ja muut eivät, kaikki on hyvin. Kun lahjakkaat tytöt pärjäävät lahjakkaita poikia paremmin, se on syrjintää ja hätähuuto.

Onko tyttöjä huomioitu koulusuunnitelmissa *oikeasti* eikä vain luultu, että kielet ja käsitytö ovat tytöille kiva juttu? Onko tyttöjen hiljainen sietokyky todiste siitä, että koulu on heille kiva paikka? Onko tyttöjen motivointia ajateltu poikien motivoinnin rinnalla? Minusta on hyvä, että fysiikkaa opetetaan jo 5. luokasta asti, mutta en pidä tästä 'jos poika tykkää tehdä harjoitukset puussa, poika saa tehdä, että se innostuisi' -linjasta. Minusta poikia suositaan, taas. Kouluaikanakin tytöt olivat vihaisia siitä uskomattomasta poikasuosinnasta (vähemmällä suoritteella parempia arvosanoja, mekastus&valltomat temput pojille luonnollista ja siksi ei rangaistavaa, vapauksia siinä ja tässä, pojat lahjakkaita ja tytöt vain ahkeria, et cetera), mitä koulussa harjoitettiin avoimesti.

Minä en ole nähnyt yhtään huolestunutta kirjoitusta tyttöjen motivaatiosta. Lahjattomampien tyttöjen kohtalosta ei kukaan kysele. Kouluaineita ei ole valittu tyttöjä silmällä pitäen. Muutos tapahtuu vasta, kun pojat voivat huonosti - tytöt saavat oireilla rauhassa.

Tytön lyönti ei satu?

Mäntässä kaksi 20-vuotiasta tyttöä hyökkäsivät autosta kolmannen tytön kimppuun, kaatoivat asvalttiin ja potkivat maassa makaavaa, sekä hakkasivat. Karkuun päässyt tyttö saatiin vielä kerran kiinni ennen kuin hän pääsi kotiin ja sairaalaan. Tyttöjen törkeä pahoinpitely ei ole 'oikeaa' ja hakkaajat määrättiin 20 *päiväsakkoon* eli 240 euron sakkoon - ja 100 euroa piti maksaa hakatulle. Vaikka oli todettu, että heidän pahoinpitelynsä olisi helposti voinut olla tappo.

Tyttöjen lisääntynyt väkivaltaharraste ei kuulosta hyvältä. Kohta nuoret tytöt mätkivät toisiaan kuin pojat - sukupuolet lähentyvät toisiaan, hurraa:-( Toisaalta on hyvää se, että nykytyttö ei nurkassa vingu, jos joku tulee päälle - saattaa päällekävijä joskus saada pieneltäkin tytöltä turpaansa. Puolustautuminen on pop, päällekäyminen taasen ei.

Joulu, ra(u)han juhla

Joulu oli ennen muinoin harras ja hiljainen juhla, jolloin kotona tuoksui kuusipuulta ja kynttilänliekeiltä. Kun olin pentu, pikkujoulua vietettiin ensimmäisenä adventtina, ja se oli joulunajan virallinen alku. Silloin lämmitettiin sauna ja jälkeenpäin odotti jokin herkullinen ruoka - sellainen, mihin lapsuudenperheelläni ei niihin aikoihin normaalisti ollut varaa. Paras osuus oli se, missä kullekin oli pieni paketti: ehkä vain suklaalevy tai kauan kaivattu hiuskoriste, mutta kauniisti paketoituna.

Joulukin oli aika vähäeleinen ja -lahjainen. Suuriin asioihin kuuluivat kuusenkoristelu (katsellen tv:sta joulupakettia, joka oli 70-luvulla aidosti hyvä miljoonine piirrettyineen ja ilman idioottimaisia joulupukki-juttelee- kakaroiden-kanssa -täytteitä. Lahjat harvoin olivat kalliita, ja jos joku sai sukset tai muun 'ison' lahjan, se saattoi olla ainoa lahja. Saatuja asioita arvostettiin. Tiedettiin, etteivät ne lahjat kasva kuusipuissa.

Nykyään kakarat hukutetaan lahjoihin. Jollei mummi ja kummi osta sadan euron robo-mega-trendi-juttua, lentää lahja nurkkaan ('ihan tyhmä lahja!') ja ahnaana avataan jälleen uusi paketti, josko siellä olisi jotain hienoa. Eräs vanha nainen suri joulun alla, mitä antaisi jouluna sukulaislapsilleen, koska lapsilla on jo kaikkea eikä heille enää kelpaa tyhmät ja rumat itse kudotut tumput. Itse olin silmät kyynelissä saadessani mummin kutomat sukat: ne oli kudottu ajalla, vaivalla, koppuraisin sormin ja rakkaudella. Hyvin harvat lapset enää pitävät itsetehdystä, epätrendikkäästä.

Olen aika kyllästynyt jouluun - useina viime vuosina en edes viettänyt sitä. Olen kyllästynyt vouhotukseen, pakkolahjontaan, ihmisten ahneuteen, kiukkuisiin ja kireisiin ostostunnelmiin sunnuntairuuhkissa. En osta lahjoja kuin kummilapsille - aikuiset selvitköön kortilla. Tosin perhepiireissä tulee tehtyä lahjaksi kakkuja ja sinappeja - itsetehdyt lahjat ovat osa sitä joulua, minkä minä muistan ja mitä haluan viettää 24. joulukuuta.

Lelukuvasto-oksennus

Jouluhörinästä tuli mieleeni se, miten etsin vinkkiä kummilasten lahjontaan lelukuvastoista. Lähimmäiseni sanoi heti kuvaston käteeni otettuani, että 'älä lue sitä, tulet kumminkin vihaiseksi'. Näin kävi. Kiehuin raivosta.

Tytöille kaupitellaan vaaleanpunaista hörhöä, Babybornia (joka on kuin Ihan Oikea Vauva - jopa babyborn ratsastustarvikkeilla(??!!)) äitiyden harjoitteluun, Barbia kaunismissimallina olemisen harjoitteluun ja Heartbeat-peliä *ala-asteikäisille tytöille* 'unelmien poikaystävän löytämiseen'. Kyllä pedofiliasta ollaan huolissaan ja sitä syvästi paheksutaan, mutta jos tarhaikäisiä tyttöjä usutetaan vauvainhankintaan ja poikaystävästyylaukseen, miksikäs sitä kutsutaan???

Pojat saavat olla poikia, heille ostetaan legoja, autoja, rajuja roboja ja hirviöitä. Hulk-pussilakanoita ja hurjien poikien hommia. Tyttöjen lapsuudenohittava missiäitikulttuuri on perin kaukana poikien villibarbaarikulttuurista - ei tarvinne ihmetellä 10-20 vuoden päästä katastrofaalisia avioerotilastoja. Kuilu sen kun syvenee, ja jotkut yhä jatkavat mussutusta siitä, että tasa-arvo on jo toteutunut. Lukekaa yksi lelukuvasto ja tulkaa kertomaan sen jälkeen, ettemme kasvata pentuja median ja markkinain voimin sukupuoleensa.

Älypoetiikkaa

Kuulinpa puolivahingossa CMX:n uuden levyn. Hämmästelin, miten kertakaikkisen keskeneräisen studiodemokoostemössön voikaan julkaista levynä, kun on tarpeeksi meriittiä. Se oli keskenjäänyttä kuonaa, missä hyvätkin ideat hautautuivat täytemössöön ja upea lyyrinen neronleimaus jäi lalalaan jalkoihin. Pidin aikoinaan kovasti Rautakanteleesta ja Auringosta. A.W.Yrjänästä en ole pitänyt koskaan: ensinnäkään hän ei osaa laulaa, ja hänen äänensä on määkivän ammuvainaan. Media on hekumoinut hänet sen luokan tähdeksi, ettei hän ole vaivautunut ottamaan edes äänenmuodostuksen alkeistunteja - hänen äänensä laatu on mennyt alaspäin lehmänhännän lailla sitten aurinkojen ja kanteleiden aikojen.

Toinen syy, miksi en pidä Yrjänästä, on nk. älypoetiikan harrastaminen. Yrjänän monelle kiepille kierretyt jumalakompleksiset julistuslyriikat tuovat mieleeni runoilija-aikani iljetyksen Nuoren Voiman Liiton runoustyyliä kohtaan. NVL-runo oli juuri se, mihin pyrittiin ja runon tarkoitus oli olla mahdollisimman tiiviisti intellektuelleja abstraktioita lykätty köntti, joka ei aukene kellekään. Vain tommytabermannit kirjoittavat populäärirunoja, joita mummokin ymmärtää...ja sellainen ei NVL-runouden piiriin mahdu. Pitää olla vaikeatajuista, sillä jos ne kirjoittaisi selkokielellä, voisi paljastua, ettei mitään suurta ajatusta tai mullistavaa sanottavaa ollutkaan. Kun pentuna rakastuin runoon, kuvittelin, että runo on tunne tai tunnelma, joka synnyttää oivalluksen. Tunnelma ja oivallus tarjoillaan lukijalle - ja onnistuneen runon tunnistaa siitä, että lukija hykertää, ilahtuu tai tulee kosketetuksi, kipeästikin. NVLmainen 'korkea'kylddyyrirynöys ei kosketa, vaan laittaa steriilit kumihanskat käteen ja alkaa suoltaa latinaa. Siksipä luen yhä Tabermannia: kertoessani sen kirjoittajakoulutuksessa tai kirjallisuuden kurssilla minulle naurettiin ja minä ihmettelen yhä syytä.

Dogville

Triers teki sen taas: hän pistää katsojat käymään läpi tunteita, jotka hän on pitkälle päättänyt ohjatessaan. Dancer in the Dark oli mustimmasta päästä - en ihmettele sitä, ettei Björk ollut enää puheväleissä ohjaajan kanssa (jos joku pistää jonkun käymään läpi sen minkä Triers pisti Björkin käymään - tai katsojat, ei sen puoleen - tuloksena on varmasti vain kipeä viha). Dogville oli vähemmän ahdistava ja musertava, se ei pakottanut fanaattisesti kärsimään - mutta oli nerokkaampi, ovelampi ja taidokkaampi siinä, mitä tulee tarjoiltuun tunneskaalaan.

En halua pilata kenenkään elokuvanautintoa, siis en kerro yksityiskohtia, mutta sen verran huokaisen, että miten suuri 'katharsis' voikaan syntyä täyttyneestä kostontoiveesta - ja miten alhainen, itsekäs, julma ja sydämetön elukka onkaan ihminen.

Sitäpaitsi ihailen Nicole Kidmania: miten kaunis, eikä pelkästään kaunis, vaan ennen kaikkea älykäs ja lahjakas näyttelijä. Myös elokuva Others (syvästi vaikutuksen tehneen viiteilotulituksen Moulin Rougen näkemisen ohella) vahvisti uskoa Kidmanin lahjakkuuteen.

Pankki syö sanansa kuin koira oksentonsa

Nordea on kiva pankki. Minä sovin sopimuksen 1,5 vuotta sitten, ja kuvittelin, että kun minä pidän sitoumukseni ja hoidan asiani, pankkikin tekisi niin. Sen sijaan Nordea ilmoitti välittömästi kuukausimaksun alkamisesta (siihen asti maksutonta, kun on tarpeeksi lainaa). Myöhemmin se alkoi maksaa lisää ja nyt lähti maksuton tapaturmahenkivakuutusetukin. Edut ovat karisseet vuodessa rajusti (tilalle tuli alennushintainen tallelokero, jippii) ja maksut ovat nousseet itsepalveluasiakkaalle (internet-maksupalvelu) naurettaviksi.

Nordean ei tarvitse näistä äänestää - pankki vain ilmoittaa, että hei kuule nuija, otit meiltä lainan, ja nyt me nostetaan maksut tuplaksi ja menetät etusi. Hyvää syksyä. Valitsisin pankittomuuden, jos se olisi mahdollista. Ehkä joku toinen pankki korjaa minut itselleen - olisin hyvä asiakas, säntillinen ja lainankorkoa maksava, anybank?

Avunpyyntö

Tarvitsen vinkkiä: sukulaiseni on omistanut lomaosakkeen Kanarian saarilla Espanjassa 90-luvun alusta. Nyt hän haluaisi myydä sen (britit ovat kuulemma todennäköisin ostaja, mutta muukin käy). Minä hoidan asiaa hänen puolestaan, mutta kysyisin, miten ja missä tällainen myydään? Mitä uutisryhmiä Suomessa/muualla voi käyttää? Mihin urliin voi lykätä ilmoituksen? Onko joku ostoaikeissa:)?

Kiitos etukäteen vinkeistä myyntipaikoista, tai vaikka suomalaisista välittäjäfirmoista, jotka tuon voisivat myydä.