Viideskymmenesyhdeksäs: Yksikätisen kirjoitelmia

 

Lauantai-iltana kotona, pyyhälsin eteisessä, hieman kurvissa liukastuin, toinen polvi maahan, tasapainoa kiitos, vähän korjasin kädellä asentoa, jatkoin matkaa. Yöllä vasenta kättä särki. Sunnuntaina huomasin vaaleanpunaisen läikän rystysten välissä, iltapäivällä rystynen oli turvonnut, etusormea oli vaikea liikuttaa. Hittolainen. Maanantaina menin töihin, kirjoittelin oikealla kädellä ja iltapäivästä totesin, että terveydenhoitajalle on kai mentävä. Varmuuden vuoksi kävin otattamassa kuvat, naureskelin hössötystä yhden pikkujutun vuoksi - ja kuulin, että rystylyyssani on murtuma. Murtuma???!!! Siis mitvit???

Tunsin itseni huijatksi: minulla ei ole ollut luukolhuja koskaan, ja kuvittelin, että kun luu murtuu, ihminen huutaa tuskasta, veri roiskuu ja luut törröttävät ambulanssin sinisten valojen tampatessa maisemaa. Ja nyt olen käsi lastoitettuna ainakin 3 viikkoa, yksikätisenä ja syön kipulääkkeitä tulehdusta vastaan. En vieläkään usko tätä todeksi, ja mulkoilen lastaani toisinaan hyvinkin vihaisesti. Toisaalta tiedän, että rypistely ei auta, jos on jo lasta lapasessa - parempi vain asennoitua myönteisesti, ja keksiä yksikätisiä, kuivia tekemisiä. Lukeminen, piirtäminen (taivaan kiitos oikea käsi on térve), valokuvien järjestely?

Käsi väsyy, sitä pitäisi pitää ylhäällä, niska väsyy kantohihnaan, oikea puoli väsyy kantamaan vasemman vastuun. Tulee nukuttua paljon. Ja tehtyä paljon kirjoitusvirheitä:)

Avuttomuus

Oikea käsi tekee, vasen tukee tai pitää kiinni. Kun vasuria ei voi käyttää, eikä kastella, jää moni asia tekemättä: ei pysty laittamaan hammastahnaa hammasharjalle (ellei laita harjaa lavuaarin reunalle, mistä se lojahtaa alassuin lavuaariin liian helposti), ei pysty pesemään tai kampaamaan pitkiä hiuksia, ei pysty voitelemaan leipää, ei avaamaan purkkeja (ellei laita purkkia kainaloon tai reisien väliin), ei viikkaamaan vaatteita, ei napittamaan takkia. Deodorantin laitto tai pukeutuminen ovat hidasta koreografiaa sisältäen useita venkoiluja, väliliikkeitä ja tuskastuneita kiroamisia. Ei toivoakaan olla huoliteltu - pakko mennä kauppaan kylähullun näköisenä ja vaatteissa, koska vaatteet on pakko valita sen mukaan, saako ne päälle ja päältä pois.

Olisin ilman apua täysin kädetön. Ja likainen, sillä suihkukin on melkoinen ruljanssi. Valtavia lämpimiä ajatuksia auttajalleni, joka on kestänyt mestarillisesti nekin hetket, jolloin olen parkunut kivun takia.

Kurkkua myöten TAYS

TAYS, tuo 'Tampereen' Yliopistollinen 'Sairaala' harrastaa hauskaa politiikkaa ensiavussaan.

Viiden aikaan aamulla sinne ilmaantuu allekirjoittanut silmät itkusta punaisina, yön valvoneena. Ensiavussa on hiljaista kuin hautuumaalla, ja tyhjää. Itku silmässä selitin, että olen kivusta sekaisin, koska käsi lastoitettaessa sidottiin liian kireälle, veri ei kierrä, peukalosta on tunto pois ja kipu kamala. Että voisiko joku avata siteen ja löysätä sitä.

EI VOINUT, koska he eivät hoida tamperelaisia. Jos olisin Ylöjärveltä, kyllä sopisi. Vaan kun asun naapurissa, se on voi voi ja painu Hatanpäälle 5 kilometrin päähän vaan. Kiitos *sti Taysin herttaiselle naislääkärille avusta, hän on varmaan kutsumusammatissaan (olikohan se ihmisten auttamista, eipä taida muistaa) ja suosittelen ensiapua vain niille, jotka haluavat maksimoida kurjuutensa, tehdä tuskissaan ylimääräisen lenkin ja kuulla ihanan ivallisen alentuvia kommentaareja siitä, että vain huviksesi siellä hengaat.

Hatanpäällä kuuden aikaan aamulla sain loistavan lääkintävahtimestarin hoitamaan samantien, ja painajainen oli ohi. Valtaisia kiitoksia hänelle!

Tyttöblogei

Joistain blogeista pääsee hyvin erilaisiin maailmoihin... Nancy on jotain huvittavan ja päätäpyörityttävän väliltä, Tanju taasen niin keskivertonormaalinormitavalliskeskitietyyppi, että minua hirvittää:)

Tanjun jutustelusta tuli mieleeni, että jossain City-lehdessä haastateltiin naisia siitä, miksi he ovat yhä 'sinkkuja' (lue: eivät ole synnyttäneet lasta) ja miksi jotkut ovat äitejä. Äitien vastauksissa tuli esiin se 'itsestäänselvyys' ja 'luonnollisuus', mikä lastenhankinnassa koetaan olevan: ei sitä tartte pohtia, ei tartte olla aikuinen, eikä silleen niinku miettiä, se vaan nyt niinku tuli tehtyä ja onpas jänskää ja luonnollista. Onneksi sentään uskovat hommaansa ja ottavat vakavasti penskan kasvatuksen, lykkyä vaan valitulle tielle (se tie tosiaankin *valitaan* itse, ei raskaus ala kohtalon oikusta vaan itse suoritetusta yhdynnästä, jossa ehkäisy on puutteellinen tai joskus jopa aidosti pettänyt).

RAYn mainos

Neloselta tuli eilen todella raju mainos: Eemeli-teemalla kerrottiin RAYn rahojen tukevan perheväkivallan (useimmiten siis miesten puolisoitaan ja lapsiaan kohtaan harjoittaman väkivallan) ehkäisyä ja uhreja. Mainos pysäytti, ja jäi aika vilakka olo.

Mistä tuli mieleeni, että 1.11.2003 Aamulehti uutisoi (s. A 10) seuraavaa:

Tamperelainen vuonna 1979 syntynyt mies tuomittiin muutaman viikon ikäisen vauvan törkeästä pahoinpitelystä 1,5 vuodeksi ehdolliseen vankeuteen.

Tämä kusipää oli siis useita kertoja kuukauden aikana hakannut *muutaman viikon ikäistä vauvaa*. Vauvalle hän aiheutti kovakalvon alaisen aivoverenvuodon ja monia luunmurtumia eri puolelle kehoa.

Tästä, lähes vauvan murhayrityskuukaudestaan hän sai 1,5 vuotta EHDOLLISTA ja 7000 euroa korvaussakkoa. Hienoa, Suomen 'oikeus'laitos! Ja juu, 'mies' oli vauvan isä. Hakkaus jatkunee, lähestymiskieltoa ei ole ja pentu todennäköisesti ei elä kauan. Oikeuslaitos ei lasta suojele, joten toivottavasti ei sitten hurskastella traagisesta tapahtumasta, kun tämä isä vihdoin teloo lapsen hengiltä.

Loppukevennyksiä

Tämä citynuori -juttu totisesti nauratti ja myös pisti nyökyttelemään. Kiitos Tommipommille linkistä. Ja toisestakin...



what decade does your personality live in?

quiz brought to you by lady interference, ltd

Iän määritys on usein muille vaikeaa, enkä itsekään siitä selviä, jos en saa vedota ajokorttini tietoon...minusta ei tunnu minkään ikäiseltä, ja jos tuntuu, siinä on 3-vuotiaan naiivi into yhdistettynä 90-vuotiaan kaikennähneisyyden tylyyteen:)

Tämän kirjoittaminen on niellyt aikaa, ja on ah niin hiidaasta. Menen odottamaan ruokkijaani, ja temmon päiväunet. Ehkäpä piakkoin jaksan taas näpytellä värssyn...hyvää sumusadesyksyä siihen asti!