Viideskymmenesneljäs: asioita, jotka ovat ärsyttäviä (ja vähän lohtua)

 

Sataa, 4 astetta 'lämmintä' (sallikaa mun nauraa), tuulee pohjoisesta, kylmä hyy menee takinhihoista ja kauluksesta sisään hengaamaan selkäpiille. Sellaisina aikoina alan kehittää mukavuudenhalun ja kylmän ulkoilman välttelyn taiteenlajia huippuunsa.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on pinnallista?

Eilen oli TV-ohjelman nauhoitus (Suomi puhuu, tänään klo 18.20 tai huomenna uusinta päiväsaikaan), missä oppi taasen kaikenlaista. Kun nainen ei halua lapsia eli on vapaaehtoisesti lapseton, hänellä on huono tahi kelvoton mies ("kun tulee kunnon mies, joka haluaa lapsia, sitten sinäkin kyllä niitä teet") sekä pinnalliset elämänarvot (nämä nykyajan villit city-sinkut, jotka elävät pinnallista elämää, jossa vallitsevat pinnalliset arvot). Eräs nainen kertoi miehestä, joka on 'ihana lapsien kanssa' ja joka 'varmasti olisi hyvä isä' - ja jonka 'vaimo ei sitten lapsia miehelle antanut'.

Voi meitä itsekkäitä, pinnallisia miestenkin elämät pilaavia naisia. Voi voi. Onneksi kukaan nainen ei ole paksuksi pamahtamalla pilannut kenenkään elämää, miehen tai varsinkaan omaansa.

Miesvihaajaväitteet ja feministivihaiset perusteet

Minusta on kivaa, että jotkut ajattelevat eri tavalla: on kirpeän stimuloivaa sellainen, että joku tutkii asioita erittäin feministisanalyyttisesti ja toinen taasen mediateoreettisesti ja kolmas pilkkuja nytkytellen. On kivaa löytää uusia näkökulmia, ennen ääneensanomattomia kiskaisuja. Kun muotina on olla kokoajanseksiinvalmis, on pirteää lukea juttu, jossa seksitohotusta rienataan.

Minusta ei ole kivaa, että kaikki eivät uskalla sanoa ääneen tai edes ajatella tiettyjä asioita. Kaikki eivät penää oikeuksiaan tai asemansa arvoa, vaan tyytyvät siihen että jäävät henkiin ja selviävät. Joidenkin elämäntehtävä on olla kiltti ja miellyttää - siitä irtautumisen ajatuskin merkitsee menetystä, kuolemaa, häpeää ja syyllisyyden infernoa. Minä haluaisin, että ne uhrautuvat kiltit (jotka saavat koko ajan uhrautua lisää ja olla enemmän syyllisiä siitä etteivät uhraudu enemmän - sillä jos he todella välittäisivät, he yrittäisivät kovemmin, eikö totta?) saisivat edes joskus elämän, jonka ovat ansainneet: rauhallisen, syyllistämättömän, kiltteyttä arvostavan.

Kirjoitteluni ainoa tavoite on ollut kertoa siitä, mitä olen nähnyt tai mitä luulen tietäväni. Koska ehkä joku muu saa lukiessa sen oivalluksen, minkä saavuttamiseksi itsellä meni vuosia ja mikä maksoi tusinan itkua. Joskus kerron suoraan, miten asioista tuolla ulkona puhutaan: kerron kaljunpeittelyn säälittävyydestä siksi, että sillä saatan saada estettyä jonkun miesraukan joutumasta naislaumain kikatuksen kohteeksi. Ihan samalla tavalla olen paasannut pihtauksen, välinpitämättömyyden, valtapelien jne. ikävyydestä ja tuhoisasta vaikutuksesta parisuhteessa. Että jos joku niitä lukemalla ymmärtäisi jonkun pienen asian, mikä muuttaisi jotain ja minkä takia rakkaus voisi kestää.

Minusta 'Birdy on miesvihaaja'-yritykset ovat tylsiä ja tympeitä, mutta kliseisiä. Minusta on tympeää myös se, että normaaliälyinen ihminen väittää feministejä miesvihaajiksi ja feminismiä huonoksi aatteeksi siksi, että tuntee yhden huonokäytöksisen, miehiä ikävästi hyväksikäyttävän *itse itseään feministiksi kutsuvan* naisen. Jos nyt käyn potkimassa mummoja kadulla, ja nimitän itseäni bloggaajaksi, voidaanko kaikkien bloggaajien olevan mummonpotkijoita? Kun perusteet ovat heikot (se yks tosi luonnehäiriöinen mimmi on kato feministi nii mä tiedän mitä feminismi on), tuloksena on niputusta. Ymmärtäähän sen.

Jos normaaliälyä käytetään, mennään vaikka kirjastoon ja tutustutaan muutamaan feminismin perusteoriaopuksen lukemiseen. Niistä käy selville, miten erilaisia feminismejä maailmalla on ollut, ja on. Miten feminismien keskustelu toisten feminismien ja nais- & miestutkimuksen sisäinen & ulkoinen vuoropuhelu ovat tavallaan päättymätöntä keskustelua sikäli, että konsensusta yksityiskohdista on mahdotonta saavuttaa - eikä se ole edes päämäärä, vaan se, että jokainen kohdallaan osaisi suhtautua sukupuoliprototyyppeihin ja -asenteisiin kriittisesti, niin omassa elämässään kuin suhtautumisessaan muihin, ja ihmiset saisivat kasvaa itsekseen ilman raskaita paineita sukupuolensa takia. Että Liisasta voisi tulla moottoripyöräpoliisi ja Jaska saisi olla pehmeä kotiherra ilman epäilyksiä kummankaan sukupuolisesta viehätysvoimasta tai suuntautumisesta.

Kun vähän katselee laajemmin, ei ehkä tule mieleen väittää, että naisten ei muka tarvitse uhrautua ja valita uraa tahi lapsia (joista jälkimmäisten valitseminen ei muka tarkoita taloudellista riippuvaisuutta miehestä, pienempää eläkettä, uralla etenemismahdollisuuksien kapenemista, rajoituksia jo työnhakuvaiheessa työnsaannin suhteen, määräaikaisia työsuhteita, pienempää palkkaa, yhteiskunnallisen aseman aliarvostusta, etc.) eikä miesten muka tarvitse päteä salilla tai työssä, rypeä mieslaumassa metsässä pyssy olalla vain siksi että on mies (ja jos ei ryve, on impotentti homo, ei kelpaa mieslaumaan, jää ilman ylennystä ja asemaa, ja taas haulikko eräänä yönä laulaa). Eikä tule mieleen kertoa, että koko sukupuolien eriarvoisuus tässä maailmassa on vain mielikuvituksen tuotetta ja kaikki on vain yksilöstä kiinni.

Ymmärrän toisaalta selvästi nyt sen, miksi naisten rintamaa ei helposti synny eivätkä heitä koskevat asiat juurikaan muutu: siksi feminismi junnaa paikallaan, koska asiat eivät muutu ja ne eivät muutu, koska yhtä eteenpäin ja muutoksiin pyrkivää naista kohti löytyy aina kaksi, jotka julistavat ylevinä kaiken olevan naisten mielikuvituksen tuotetta. Joko nämä kaksi elävät kerta kaikkiaan kultalusikka niin syvällä suussa, että henki ei kulje ja aivot jäävät vähälle hapelle - tai sitten syynä on pelko. Pelko mistä? Ettei vaan sen soppalautasen katoamisesta leuan alta? Olen samaa mieltä siitä, että persoonatonta yhteiskuntaa on vaikea syyttää - mutta yksilön syyttäminen näissä asioissa vasta metsään meneekin. Kulttuurinmuutokset tulevat hitaasti, ihan ilman muutosvastarintaisiakin mielipiteitä.

Tottakai asioiden näkeminen ilman himmentäviä laseja häiköö ja sattuu silmiin. Se kipu menee ohi, tavallaan. En vain näe mantranomaista asioiden kieltoa ratkaisuna yhtään millekään tai kellekään. Kukin silti tehkööt omat valintansa, oman kestokykynsä mukaan. Jos on sitä mieltä, että hymistely rulaa, senkun joikaa nykytilan ylistysoodia. Pelkäänpä vain, että saattaa hymistelijällä nousta ääni falsettiin sitten, kun todellisuus näyttää oikeat nuotit. Eri äänistä lauletaan ja ääni se on variksellakin. Tämä lintu on sitä mieltä, että virsi feministien miesvihasta on jo vitsinäkin huono.

Tämä suo on niin penteleen loputon, ja aina kun luulee jossain olleensa oikeassa, joutuu itse sen todennäköisesti kyseenalaistamaan. Aina löytyy toisaalta-ja-taas-toisaalta -näkökulmia, joka tekee tiukasta mustavalkoisesta määrittelystä mahdotonta. Aina löytyy yksilöitä, jotka rikkovat kaavantaimet. Silti sitä uskoo, että näistä sorsimis/asennevammoista jonain päivänä pääsisi.

Ärsyttävä mutta hauska

Tänään aamubussissa (linja nro 20, Tampere, Keskusta -Hikivuori) istui n. 25-vuotias mies, joka kertoi naistuttavalleen muuttaneensa äitinsä kanssa asumaan. (Naisystävän ilme oli näkemisen arvoinen). Naisystävä huokaisi empaattisesti, että 'onpa kamalaa'. Poika korjasi heti, että ei se nyt niin kamalaa ole, oma huone ja saa olla rauhassa.

No katsokaas kun opiskelijapoika oli ilmoittanut TOASille, että vain Pellavahovi tai Markuksentori kelpaa. Voi köyhää opiskelijaparkaa, tällaisen sietääkin sitten huutaa lisää opintorahaa: rahaa tarvitaan siihen, että saa jacuzziammeellisen loistoyksiön (rakennusvuosi 2003, iso parveke ja oma sauna) umpikeskustasta bailaamiseen? No, pojalle oli tarjottu jommasta kummasta 3 hengen soluasuntoa. Mutta eihän semmoinen sitten kelvannut.

Hän oli arponut, maksaako 300 vuokraa omasta soluasunnosta loistopaikalla vai muuttaako äidin luo Tammelaan. Äiti voitti. Onhan se vielä kätsää, kun äiti varmaan ostaa ruuan, laittaa ruuan, pyykkää ja siivoaa?

Tällä opiskelijamiehellä varmasti riittää innokkaita morsianehdokkaita riittämiin. "Hei ollaan sitte hiljaa ku mennään mun luo ettei äiti herää."

Lohtua?

Naiivi idealisti satumaasta hymyili saadessaan tämän tuloksen.

Season = Spring
You're Most Like The Season Spring ... Fresh faced, with a young outlook on life - you
smile at the world and expect it to smile back
at you. You're mostly a bubbly, fun - innocent
person. Described as cute possibly. However,
you're a little naive about things and tend to
be a little too trustworthy. As the first season, It Makes you the youngest -
and so most immature - but people are inclined
to look out for and protect you. Well done... You're the most fun of the seasons :)

?? Which Season Are You ??
brought to you by Quizilla

Koti kullan arvoinen

Rahat menivät, mutta kaunista tuli. Sitä vain pyörii kotona ihastelemassa uusiutuneita paikkoja - ja remontoimaton olohuone valkoisine harmaasävytapetteineen muistuttaa ikävästi siitä, että rispaantunut korostuu kun toista kohtaa on puleerattu.

En tiedä, onko sisustuksesta innostuminen joku viimeinen estrogeenilinnake primitiivisessä naarasosastossani, mutta se on todella antoisaa. Ensin visioida, sitten määrittää vaihtoehdot, sitten valinta - ja valitusta vaihtoehdosta nauttiminen. Aah!

Koti on tärkeä paikka: se on se, mihin palataan ja missä on turvassa pahalta maailmalta. Se on se, missä mennään vällyjen alle nukkumaan talvihorrosta sateisina päivinä ja missä tuntee eniten olevan olemassa omana itsenään.

Kyllä on hauskaa

Mikähän siinä on, että joillakin lasten syntymä ja kasvu vaikuttaa suoraan älykkyysosamäärään? Tällainen hassuus on kovasti yksipuolista ja tietynlaisille ihmisille suunnattua hupaa: meidän Miihkali irvistää, meidän Sanni on hassusti altaassa, meidän Jukalla on ihan hassunhauska ilme, meidän Mustin korvat löpöttää...ja nyt kuuluu nauraa raikuvasti vatsaa pidellen? Ihastella kuinka sööttitööttilutusia kaikenmaailman koirat ja penskat ovat?

Herran tähden.