Viideskymmenes: Selibaattikirjan iso etappi

 

En olisi ikinä uskonut ensimmäistä kirjoittaessani, että näitä tulee vielä 49. Ajattelin silloin kirjoittaa suuni puhtaaksi, harjoittaa terapeuttista tekstintuottoa, josta voisi olla iloa jollekin muullekin prosessoinneissa. Nyt tuntuu, että tästä on paisunut Sinuhe Selibaattilainen, vaikka aloitusajan tilanteet ovat jo muuttuneet toisiksi ja monta sangollista vettä virrannut Tammerkoskessa.:-)

Kiitos lukijoille. Palautteista päätellen kannattaa jatkaa.

Ollaan samaa mieltä, lallallaa!

Tämä kaikki lähti liikkeelle, pakonomaisena tarpeena, koska maailmassa ja tavallisen femuhumanöörinkin elämässä on asioita, joista pitäisi olla aina samaa mieltä. Joitakin asioita ei edes sanoa voi ilman ilmapiirin hyytymistä.

Yksi esimerkki oli julki-imetys (kts. 48. juttu), jonka esiinnostaminen ärsytti kovasti muutamia (ja palaute sen mukaista, eli minäkamalaihminen ja julki-imettäjähyväihminen). Eräs pienen suloisen tyttövauvan isä heitti hyvän kommentin: julki-imetysvouhkaajista valokuvia imettämässä, ja kuvat julki esim. työpaikan webbisivuille - vieläkö se tissin näkyminen siellä on täysin 'luonnollista' ja 'neutraalia'? (Tuo naurattaa, mutta ei saisi nauraa, koska tuollaisten vastakommenttien heittely käryttää taatusti julki-imetysvouhkaajan käämit:)

Kun maailmassa on näitä 'tästä ollaan sitten tätä mieltä pentele' -asioita, miten siinä sitten selität 10-vuotiaalle sukulaistytölle sitä, että on ihan ok olla eri mieltä asioista. Hän hämmästeli sitä, miksi hänelle suututtiin, kun hän oli eri mieltä pienten tyttöjen meikkaamisesta (hän oli sitä vastaan). Yritin kertoa, että eivät aikuisetkaan pääse sellaiseen viisauteen, että voisivat hyväksyä toisten erilaiset mielipiteet.

Kerron hänelle, että eri mieltä voi olla. Kerron, ettei eri mieltä olo tarkoita sitä, että olisi ihmistä vastaan. Kerron, ja tunnen itseni typeräksi, sillä miksi kerron hänelle noin kun todellisuudessa erilainen mielipide aiheuttaa sen, että vastassa voi olla lauma vihaisia ihmisiä?

Kun olen ollut eri mieltä, minulle on tultu kertomaan, kuinka pettyneitä he ovat _minuun_. Eri mieltä olo tarkoittaa, että petän heidät ihmisenä, menetän hyväksynnän. Sitten ajattelen, että näillä pettyjillä on itsellään usein lapsia: niinkö pyyteetön on vanhemman rakkaus, että lapsen ajatellessa eri tavoin hän menettää vanhempiensa hyväksynnän, rakkauden tai myönteisyyden? Ollaan lapseen pettyneitä (kun ei kannatakaan vanhempien arvoja) ja saadaan syyllistämällä lapsi kääntymään samaan ajatukseen?

Aikuiset tekevät näin, toisille aikuisille ja lapsille, jatkuvasti. Miten minä kerron totta pienelle tytölle, joka nyt jo ihmettelee sitä, että erilaisesta mielipiteestä suututaan? Yritin kertoa hänelle, että hän voi ja saa olla eri mieltä, mutta jotkut ihmiset eivät ole kypsiä kuulemaan sitä, joten joskus voi olla parempi olla hiljaa. Kun hän on vähän vanhempi, kerron hänelle Minttutädin seikkailuista hiljaaolon lopettamisen jälkeen:)

Voitto

Amina Lawal tuomittiin maaliskuussa 2002 kivitettäväksi, koska hän oli saanut lapsen kaksi vuotta avioeronsa jälkeen. Köyhä ja lukutaidoton nainen joutui yksin syytettyjen penkille, kun hänelle avioliittoa lupaillut mies kiisti isyytensä ja pääsi vapaaksi aviorikossyytteestä. Sharia-lain mukaan avioliiton ulkopuolisen sukupuolisuhteen kiistävää miestä ei voida tuomita, ellei häntä vastaan löydy neljää miespuolista todistajaa. Lawalin tuomion toimeenpano lykättiin siksi kunnes lapsi olisi kaksivuotias ja vieroitettu rintaruokinnasta.

Amina Lawal piti haudata kaulaa myöten hiekkaan ja kivittää kuoliaaksi. Kivitystuomio onnistuttiin kumoamaan - näin kertoi tämän päivän Aamulehti. Tekisi mieli kuunnella Arvi Lind-kappale 'Hyviä uutisia' koska se sai minut usein kyyneliin: joskus tulee hyviä uutisia, ja hetken maailma on parempi paikka.