Neljäskymmenesyhdeksäs: puhutaanpa haluttomuudesta

 

Olen miettinyt usein tätä 'Suuri Seksihaluttomuus'-keskustelua, joka aika ajoin puhkeaa kukkaan lehdistössä ja kirjallisuudessa. Tuntuu, että tämä ryöpsähtelevä keskustelu poikii siitä, että ajankuva ja ihmisvaatimus on *haluta seksiä paljon*. Asiasta kirjoitetaan ja puhutaan, ja yhden artikkelin pohjalta (alla mainittu Iltalehden) virisi ajatuksia.

Tästä eteenpäin lainaan Iltalehden Helmiartikkelia (josta en tiedä kirjoittajatoimittajaa tai päivämäärää, webbisivuilla kuitenkin 3 viikon sisään) ja sähköpostiini noista tiedoista ei ole vielä Iltalehden suunnalta vastattu. Artikkelin sisällön ehdin kopioida aikoinaan sivuilta talteen, ja se on kokonaisuudessaan luettavissa täältä. Se ei siis ole minun artikkelini, eikä minulla ole sen kanssa mitään tekemistä, enkä halua copyright -sotkuja sen takia:) Viittaan sen sisältöön, koska se herätti paljon ajatuksia (mitä mieltä ikinä muuten olenkaan Iltalehdestä ja sen tarinoinneista:) Lähteet artikkeliin (Iltalehden tiedot): Elina Haavio-M\ annila ja Osmo Kontula, Seksin trendit meillä ja naapureissa (WSOY 2001). Helen Kaplan, The Sexual Desire Disorders (Brunner-Routledge 1995).

Miehet koneita, naiset kopeita

Naisten haluttomuus esitetään useimmiten psyykkisenä mielentilahaluttomuutena, miesten haluttomuus on taas traagista anatomisfyysistä impotenssia (jonka saattavat aiheuttaa psykologiset syyt kuten työstressi). Naisten haluttomuus on usein naisille 'normaalia' hysteerisyyttä ja oikullisuutta, joka paranee parhaiten asennetta vaihtamalla, ajattelemalla myönteisesti itsestä ja antautumalla miehelle iloisin mielin.

Miesten haluttomuus on miehille ominaisen kehollisuuden pettämistä. Siis mieshän oikeasti aina haluaa, mutta ei vain aina kykene ja silloin syy on työkiireessä tai vaikeudessa olla mies. Tämäkin tragedia on Viagralla väistettävissä ja sitten vaan aletaan uskoa omaan ikuiseen omnipotentiaan.

Naiset hysteerikkoja ja miehet koneita - ai ettei media tahi yhteiskunta ole sukupuolistunut? Eipä.

Luulen, ettei Viagra olekaan lääke miesten haluttomuuksiin tai edes seisomattomuuksiin. Viagralla paikataan sitä, mikä miehen mielestä itseltä puuttuu, kun vertaa itseään nuorempiin alfauroksiin ja pornon mieskuvaan. Kun asettaa tavoitteeksi jotain täysin surrealistista ja epärealistista, lääkitys ja tulos on kaikkea muuta kuin onnen auvo. Sitäpaitsi olen ihmetellyt, että kun kerran miehet monessa kohtaa ujeltavat naisten pihtaamisesta, niin mihin ihmeeseen sitä Viagraa tarvitaan...siihen, että tulisi vielä onnettomammaksi, kun naiset pihtaavat vaikka olisi villin hevosen potenssi?:)

Haluaa, ei halua?

"Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tekemien tutkimusten mukaan haluttomuutta esiintyy kaiken ikäisillä naisilla, vaikka se lisääntyykin iän karttuessa. Myös miehet kärsivät haluttomuudesta, mutta vaiva on yleisempi naisten keskuudessa."

Okei, jos haluttomuus määritellään haluksi, joka on heikompi kuin keskivertomiehen halu, tuo artikkelin lause voikin pitää paikkansa. Jos hormonologiaan on uskominen, naisen kehossa on androgeenia aika vähän (naisen kehon seksuaaliaktiviteettia ylläpitävä, testosteronin vastaava hormoni), koska on naisena olemisen pointti olla estrogeenikasauma:) Mitäpä jos nainen ihan biokemiallisesti haluaa harvemmin kuin mies? Onko nainen siksi 'haluton' ettei halua yhtä paljon kuin mies?

Jos keskimääräinen mies kasvaa 180 -senttiseksi, onko nainen pygmi tai kääpiö siksi, että on 170 senttiä pitkä?

Miksi kriteeriksi on asetettu miesten seksihalumäärä ja sen perusteella pohditaan naisten haluttomuutta? Entä jos vain hyvin hyvin harva nainen haluaa yhtä paljon tai enemmän kuin keskimääräinen mies?

Sitä pohdin eniten, että kokevatko 'haluttomuudesta kärsivät' naiset oikeasti haluttomuutta tai ongelmaa haluttomuudesta *itse* vai tuleeko ongelma siitä, että heiltä odotetaan jotain ihan muuta kuin mitä he luontaisesti tekisivät. Mitäpä jos joku nainen tuntee itsensä haluavaksi, vaikka haluaakin seksiä (eli *yhtyä* miehen kanssa) vain kerran pari puolessa vuodessa?

Onko miehenkään halu oikeasti käytännössä niin suuri kuin puheissa ja teoriassa? Uho on monella kova, mutta kuultujen tarinoiden mukaan monikin nainen on kärsinyt nimen omaan miehen harvoin pilkahtavasta halusta. Mieskään ei aina halua, miehellekin riittää käytännössä monesti kerran viikossa keikka. Mieskin osaa pihdata ja myös pihtaa.

Miksi artikkeleissa tämä ongelmaisen muurin takana oleva 'seksi' tarkoittaa nimen omaan *yhdyntää*? Artikkelissa todettiin myöhemmin, että "Tutkimusten mukaan kumppaninen seksuaalinen haluttomuus ei kuitenkaan liity juuri millään tavalla siihen, missä asennossa yhdyntä tapahtuu tai käytetäänkö suu- ja käsiseksiä." Seksi on siis yhdyntä, mutta sen ohella voi *käyttää* suu/käsiseksiä. Bravo, hurraa, jippii. Kyllä tämä urbaani ennakkoluuloton modernius ja eroottinen vapautuneisuus on ältsin magee asia.

Hellyys ja seksi

"...seksuaalisesti haluton nainen näyttää pidättäytyvän usein muustakin fyysisestä läheisyydestä. Tutkimuksissa mies kertoi kokevansa liian vähän hellyyttä useimmin niissä suhteissa, joissa nainen kärsi haluttomuudesta." Mitään tekemistä tällä tuloksella ei ole sen kanssa, että usein hellyydenkaipuinen nainen joutuu tajuamaan, että hellyyden vastaanottaminen tarkoittaa miehelle hyvin usein 'olen valmis seksiin' -viestiä?

Käsittääkseni miehillä ei ole juuri eroa hellyydellä ja seksillä vaan ne ovat tavallaan sulautuneet toisiinsa: hellyys tarkoittaa seksiä ja hellyys on itsessään seksuaalista. Monet naiset taas erottavat seksin ja hellyyden: valmius hellyyteen (antamaan ja vastaanottamaan) ei tarkoita valmiutta seksiin. Tällä *en* pyri sanomaan, että seksin ja hellyyden yhdistämisessä olisi jotain pahaa, olenpa vain kuullut monen naisen ärsyyntyneen siitä, että 'jokainen hali johtaa siihen, että mies on pepussa kiinni ja sitten joutuu sanomaan ei ja pysymään kaukana, vaikka olisi tahtonut halia'. Ehkä siksi nainen ei enää halua lähelle, ettei joutuisi seksivaatimuksen eteen? Näin olen nähnyt käyvän myös miehelle, joka ei tahtonut seksiä (henkinen kriisi yllätti) - hän alkoi vältellä myös puolisonsa läheisyyttä ja hellyydenosoituksia. Kun hellyys on sidottu seksiin, jäävät puolisot sitten myös ilman hellyyttä, mikä taas etäännyttää lisää - syöksykierre on valmis:-(

Seksiterapiaa

Nerokasta asian käsittelyä: "Usein haluttomuusongelmien ratkaisussa auttaa jo paljon sen aiheuttajan oivaltaminen." Älä, ihanko totta?

Artikkelissa kerrotaan seksuaaliterapeutti Helen Kaplanista. Hän uskoi S/M -fantasioiden kielivän lapsuuden traumoista (aikamoista syyllistystä, sillä eikös S/M-fantasioita ole jossain muodossa kaikilla...). Hän myös suositteli naisille pornon katsomista "fantasioiden löytämiseen".

Onko järkevin vaihtoehto lainata fantasioita (minäkuvan säröilyn takia hukassa olevien omien fantasioiden tilalle) juuri pornoteollisuudesta, missä seksi on rakennettu vastaamaan _miesten_ prototyyppiutopioita? Nais-spesifiä pornoa ei taida olla olemassakaan, tiedetään, mutta jokin minussa kapinoi sitä vastaan, että muutenkin jo itsensä hukanneelle naiselle työnnetään käteen miesmaailman utopiafilmi ja kerrotaan, että siitä saa nainenkin oppia fantasiointiin. Jääkö siinä sijaa aidosti kasvatella oman, naiseuspohjaisen fantasian oraita?

Kaplanin kerrottiin suosittelevan 'vakaviin haluttomuuden häiriöihin' antidepressiivejä. Miksi minulle tuli olo, että ihminen todellakin luokitellaan mielipuoleksi, jos hänelle ei seksi maistu? Eikö samoin kaikki ujot ja hiljaiset pitäisi mielialalääkkeillä lääkitä puheliaiksi ja kaikki alle 180-senttiset kasvattaa oikeaan kokoon? Onhan haluttomuus mielentila, ennen kaikkea, mutta kai mielentilan syyt pitäisi selvittää ennen kuin aletaan kaivaa näennäishaluja pilleripurkista?

Tunnen muutamia ihmisiä, joille seksi edustaa hyvin pientä ja väistyvää elämän osaa - toisille hengellisistä/henkisistä syistä, toisille muuten vaan. Ei heidän päässään tai elämässään tunnu olevan mitään vikaa, ovat onnellisia ja itseensä tyytyväisiä, elämästään tykkääviä tapauksia. Ei ole itseinhoa, insestiä tai seksiällötystä. Ei vain ole ehkä sopivaa kumppania, sopivaa elämäntilannetta. Jollakin on kummatkin, mutta elämä keskittyy muihin asioihin, yhdessä.

En yritä sikäli pyhistellä, että myönnän seksin olevan itselleni merkitsevä elämän osa-alue, mutta äimistelen suvaitsemattomuutta sitä kohtaan, jos joku kokee sen vähemmän merkitykselliseksi.

Hormoni på hormoni

Nuoret naiset ovat koekarjaa. ...nuoremmilla naisilla taustalla on yleensä ehkäisyvalmisteiden aiheuttama testosteronitason alentuminen." ja seuraavassa kappaleessa "Hormonaalisten syiden aiheuttamaa haluttomuutta hoidetaan usein testosteronivalmisteilla." Oikeastiko nuorille naisille syötetään ensin mullistavia hormoneja ehkäisyyn (jonka väistämätön seuraus on androgeenitason lasku) ja samaan aikaan hormonia, joka nostaa juuri tarkoituksellisesti alennetun androgeenitason? Onko kellään käynyt järjenhiven edes kääntymässä, miten tämä sotkee nuoren naisen hormonitoiminnan, kehon sisäerityksen ja sitä kautta päänupin?

Haluaa, ei halua

(Minulla ei ole tietoa kenenkään muun halusta kuin omastani, toim.huom.). Jos nyt jotain syitä haluttomuuteen alkaisi kaivaa, ensimmäinen intohimon sammuttaja on ontuva parisuhde. Ei haluta, jos ei kumppani ole henkisesti haluttava: henkisen kanavan ollessa kiinni ja keskusteluläheisyyden puuttuessa ei huvita oikein muukaan. Siinä mielessä tärkein seksielin sijaitsee korvien välissä.

Hellyyspuute ajaa myös haluttomuutta kohti: jos ei saa kosketusta, silitystä, halausta, pusua ja vieressäolemista (helliä sanoja, tykkäämispuhetta), menee kontakti lähelläoloon, mikä taas tekee seksinkin hankalammaksi.

Kolmas tekijä on kiire ja stressi: jos ei ole aikaa viettää puolta päivää rauhassa, on kiireen tuntu - eikä tarvita paljoakaan ylimääräistä (anopin vierailu, pakko mennä sinne&tänne, lopputyön kirjoitus, pieni lapsi perheessä, läheispiirin kriisi) kun ajatukset vierailevat täysin muualla ja vaikea siinä on sitten keskittyä rentoutumaan ja ajattelemaan eroottisia.

Halun heräämiseen tarvitaan mielestäni ennen kaikkea aikaa. Aikaa olla, kiireettä tutusta toiseen, jutustella, halailla, nukuskella päiväunta, tunnustella, kenenkään häiritsemättä vain lojua ja suukotella. Aikaa itselle, suhteelle ja toiselle. Tai vain itselleen.

Jokaiselle omanlaisia hyviä oloja ja omankokoisia haluja.