Neljäskymmeneskahdeksas: pääosat ja kehonosat

 

Värit. Edellisessä jutussani puhuin Itkosen inuiittivalokuvista, ne jäivät päähän mylläämään: eskimoiden taloissa oli turkoosia seinää, fuksianpunaista seinää, hehkeitä pastellinvärisiä muovikukkia haudalla. Että olisi väriä, jossain, sillä maailma muuten hehkuu sokeuttavassa valkoisessa, missä valkoista paitaa ei narulta erota ja kaikki on kuvailtavissa vain valkoisen tai sinertävän valkoisen eri sävyin.

Ihmettelen ihmisiä, jotka asuvat valkolattiaisessa, -kalusteisessa ja seinäisessä kodissa. Ehkä he sitten pukeutuvat värikkäästi? Elämässä pitää olla väriä, jollei muuten niin täytyy toisinaan kumota kuppi kurkumaa kastikkeeseen ja valita vihreä lautanen, että tokenisi:)

Viikonloppuna tuli matkattua naapurimaahan viettämään 60-vuotisjuhlia. Nuorison bileet ovat kesyä kamaa siihen verrattuna, kun ikäihmiset alkavat pistää jalalla ja suuvärkillä koreasti. Saarenmaa-snapsia iltakuudesta aamukolmeen, ruokaa oli ähkyyn asti (ja laadultaan sitä verisuonettukkoon- mallia), tanssia ja laulua. Nuoriso eli alle 35-vuotiaat taisivat olla juhlissa eniten selvinpäin:) Vieläkin on jotenkin laihanlainen olo.

Tapahtui nyssessä

Aamulehdessä oli pikkuilmoitus: vuonna 1988 syntynyt koulupoika joutui sairaalahoitoon ruhjeistaan toisen samanikäisen pojan teloessa hänet bussissa. Telottu poika oli istunut kaikessa rauhassa tyhjässä Nokian nro 90 bussissa. Tampereelta oli kyytin hypännyt toinen poika, joka oli halunnut *täsmälleen saman paikan* itselleen, missä ensimmäinen poika jo istui. Halusi paikkaa niin kovasti, että sanaharkan jälkeen kuristi poikaa kurkusta ja löi kyynärpäällä suuhun. Artikkelin mukaan ei ainakaan tiedossa ole, että toisiaan tuntisivat.

Mikä helvetti näillä penskoilla on? Aivovamma? Mielenterveyshäiriö? Jos tietokonepelit ja internet johtavat tuohon, voimme kohta alkaa kantaa asetta mukana, jotta selviämme hengissä kauppareissusta.

Minä pelkään suuria teinikundilaumoja: ovat fyysiseltä kooltaan jo isoja, aggressiot herkässä kun testosteronit höyryävät - ja tervettä järkeä saman verran kuin keskimääräisellä terveyssiteellä (siivetön malli). Näitä laumoja on tullut bussipysäkillä kyselemään tupakkaa, ja ehdottelemaan, ottaisinko turpaani vai antaisinko pillua. Huumormiehiä, nämä teinit.

Ja mitähän kertoo ajasta se, että uutisoidaan 13-vuotiaista raiskaajista? Vaikka ainoa jäykkä vehje on uhkaillussa käytetyn stiletin terä, silti alkaa huolestuttaa nykymiehuuden (ei 'miesten' vaan 'miehuuden') tila.

Jätä miehet rauhaan - vai löydä oma elämä?

Cheryl Bernard, Edit Schlaffer: Jätä miehet rauhaan -opus on jo muuallakin käsitelty aihe, mutta kirjan kahdesti lukeneena halusin kertoilla oman näkemykseni. (Olin laittaa tähän linkin a.o. blogiin, mutta peruin: tyyppi on 'naiset harjoittaa eläinseksiä enemmän kun miehet koska webistä löytyy kuvia, ja onks muka tutkittu josko eläimet tykkäis siitä'-juttuineen äärimauton. Yäk. Poistan linkin omasta linkkilistastani: alunperin pirteät kyseenalaistukset ovat muuttuneet groteskiksi pupaksi.

Tottakai kirjan vire on feministinen: se pyrkii sanomaan jotain, joka konkreettisesti *auttaisi naista* elämään parempaa elämää. Moni nainen raataa itsensä hengiltä yrittäessään toteuttaa elämäänsä miehen kautta, ulokkeena tai suhteessa mieheen. Nainen ei tajua, että mies on oman elämänsä pääosan esittäjä ja pyrkii myös usein olemaan sitä naisenkin elämässä: jos nainen ei ota oman elämänsä pääosaa, hän on sivuosassa sekä omassaan että miehen elämässä. Ja silloin ei naisella ole ollenkaan kivaa.

Tämä opus nimen omaan patistaa naisia tajuamaan oman elämänsä pääosuuden. Se on vastuu ja lahja, joka kannattaa ottaa eikä antaa sitä muiden haltuun. Jos edes puolet miestenpaapoja/miesten alamainen -naisista lopettaisi energian tuhlaamisen mieheen tai suhteeseen (tai edes vähentäisi energian hukkaamista ja satsaisi siihen vain puolet nykyisestä), mikä hillitön määrä luovuutta ja voimaa naisella olisi *oman elämänsä* toteuttamiseen!

Tunsin aikoinaan parikin vanhempaa naista, toinen heistä leskiytyi aika varhain (n.50-vuotisena) ja toinen erosi kuusikymppisenä miehestään. Leskinainen sanoi, ettei toista miestä ota. "Vaikka minulla varmasti oli hyvä mies, en jaksaisi enää toistamiseen elää miehen kanssa. Mies kumminkin pyrkii olemaan komentaja talossa, enkä jaksa aina tapella verissäpäin saadakseni oikeuden olla aikuinen ihminen, joka päättää omista asioistaan." Eronnut nainen sanoi, että se mitä hän ei koskaan ole miehissä ymmärtänyt eikä kestänyt loppuun asti omassakaan entisessä aviomiehessään, on "se suunnaton välinpitämättömyys yhdistettynä täyteen ajattelemattomuuteen, mikä muuttaa sen julmuudeksi tai suoranaiseksi henkiseksi väkivallaksi". Nämä naiset eivät ole julistautuneet feministeiksi, eivätkä vihaa miehiä. He halusivat vihdoin oman elämänsä pääosan.

Eikä tämä ole pelkästään vanhempien naisten ongelma: vanhemmat naiset ovat vain jo tajunneet, ettei itsensä alentaminen lattiamatoksi tai toisen ulokeolennoksi ole tervettä - ja että oma pääosa omassa elämässä on olennaista. Ja sitä tämä kirja yrittää tehdä: herättää naiset ymmärtämään, että jos tekee miehestä elämänsä pääsisällön, itkua ja hammastenkiristystä on tiedossa *aivan varmasti* sillä miehet eivät tee useinkaan naisesta elämänsä pääsisältöä. Kirja peräänkuuluttaa tervettä järkeä, ja kuuluu sikäli genreen, jonka edustajia soisin olevan julkaistuna enemmän.

Kuinka tissistä tulee esoteerinen

Suurin osa siveistä naisista ei koskaan, suin surminkaan paljastaisi tissejään julkisesti. Sellaisia cicciolinoja ei tehdä.

Sitten kun syntyy lapsi, yhtäkkiä nämä samat siveyden kannattajat ovat barrikadeilla, hurjina ja sotaisina vaatimassa oikeutta julkiseen imettämiseen ravintoloissa ja kaduilla. En ymmärrä.

Imettäminen on luonnollista kuten pissaaminenkin. Yleensä pidetään soveliaana mennä pissimään sivummalle. Ei ihmisillä ole seksuaalisia traumoja eikä heidän suhtautumisensa naiskehoon ole vääristynyt siksi, että heistä on hämmentävää, että nainen paljastaa tissinsä ruokapöydässä. Vaikka syynä olisi imetys, ei se vauva tee tissistä epätissiä. Sorry vaan. Se on yhä tissi. Se sama tissi, jonka näyttäminen ilman vauvaa on epämoraalista ja huihirveetä.

Ymmärrän, että vauvan täytyy saada ruokansa (juu, ihmisen on päästävä pissalleen) ja se on luonnollinen toiminto, missä ei ole mitään hävettävää (juu, ei runkkaamisessakaan). En vain ymmärrä, miten äitiys tai vauva pyhittävät tissin niin, että sen voi kiskaista esiin ravintolaillallisella sekaseurueen keskellä.

Tähän saakka nämä barrikadirouvat ovat olleet sitä mieltä, että koska kyseenalaistan julki-imetyksen (missä vaan koska tahansa ylpeänä ja näyttävästi), olen nk. kasvanut kieroon ja suhteeni naisen kehonosiin on vino - ja erityisesti kierteelle on mennyt äitiyden pyhähenki -puoleni. Äitiyden pyhä henki laskeutuu naisen päälaelle raskausaikana, ja tekee hänestä epäseksuaalisen ja epämaallisen astraalimadonnan.

Koska (kohtaamistani ihmisistä, kokemukseni perusteella) tulisimmat julki-imetyksen puolustajat ovat *ilman vauvaa* yhtä tulisia tissittömän siveyden kannattajia, tuli mieleeni monennäköisiä ajatuksia *heidän* seksuaalisuudestaan ja suhteestaan omaan naisenkehoonsa.

Lisäys 23.9.2003: Tämä aihe on sellainen, josta saa olla vain yhtä mieltä. Siksi otin tämän puheeksi, koska minua ärsyttää pakkokonsensus. Äitiys ja äitiyteen liittyvät asiat koetaan niin pyhiksi ja tabuiksi, että niistä ei saa olla kuin yhtä mieltä. Minä en ole kielteinen ja ennakkoluuloinen vinonaama siksi, että olen toista mieltä. Minä uskon täysin, että jonkun äidin mielestä tissi on epäeroottinen ja täysin neutraali tissi imettäessä, *mutta kun MUUT ihmiset eivät asiaa ehkä niin koe*. Minusta julki-imetyskumouksellisten tulisi joskus miettiä sitäkin.

Itse en pidä imettämistä yleensä kiusallisena tai hämmentävänä. On ollut yksi tilanne, jossa se oli hämmentävää (tilanne oli kertakaikkiaan virallinen ja siksi imettäminen sopi siihen yhtä hyvin kuin lastenvaunut avaimenreikään.) Tunnen ihmisiä, erityisesti miehiä, jotka pitävät sitä erittäin hämmentävänä, että heidän ystävänsä vaimo yhtäkkiä nyhtää rinnan näyttävästi esiin kahvipöydässä - ja siinä menee pulla väärään kurkkuun, koska tajuaa katsovansa 'tabua' eli ystävän vaimon erogeenisia alueita. Hämmentyyhän siinä, vaikka ei olekaan seksuaalisesti kieroutunut ja ennakkoluuloinen ikävä ihminen.

Johnny Depp -testi

Miten selviäisimmekään ilman webbitestejä!

You Are Sam From "Benny & Joon."

You are very talented at physical comedy. People are in awe of your abilities. However, you have many quirks which can either win people over or completely annoy them. But you're a sweetheart through and through, and it's hard not to love you.

Take The Johnny Depp Quiz!