Neljäskymmenesneljäs: Syksyn menoa

 

Jalkaan sattuu. Nuha. Polvi kipeä. Aku Ankka -laastaria peukalossa. Rystysiä auki. Tulehtunut naarmu koivessa. Mustelmia. Betonipölyä kurkussa ja nenässä. Kotona on kaikuvaa avaraa tilaa ja olohuone, jossa ei näe ikkunasta ulos tavaravuoren takia. Viikonlopun raadannan jälkeen väsymys on kauhea, eikä alkava flunssa paranna tilannetta - mutta olipa ammatissa toimiva remonttimies kehunut työmme jälkeä! Nyt voi onneksi jättää kaiken ammattilaisten käsiin ja vain osoitella sormella sähkötyötä vaativia kohtia ja ihmetellä valmistuvia kodinosia. Pari viikkoa tätä ja puoli kotia alkaa muistuttaa omaa kotia.

Rienasta uusi bisnes

Jo kouluaikoina meillä tytöillä oli tapana tehdä toisistamme ja kaikesta muustakin ihka aitoja rienalauluja tahi -runoja. Niitä annettiin ja saatiin lahjaksi, niitä riimiteltiin tuttuihin sävelmiin ja laulettiin synttärisankarille. Rienarunon piti olla hauska ja hellä, vaikka piikkiä sisältäisi kuinka. Palanen katoavaa kansanperinnettä, nääs. Miksi muuten palopuheita ja pathoksen täyttämää retoriikkaa tahi lyriikkaa pidetään yllä vain lahkoissa ja muissa kiihkoilijaryhmissä?

Kokkarinenkin arvostaa palopuheitani, lainaa jopa lähes koko tekstin suoraan omille sivuilleen (olisi muuten kiva, jos mainitsisi lähteen, kun kerran ei omaa luovuutta käytä) muuttaen tekstiini vain omat avainsanansa. Tästä luovuuden lainaamisesta sainkin idean: voisin alkaa myydä rienarunoja ja -puheita. Jos kerran Kokkarinen käyttää minun luovuuteni hedelmiä, minä haluan siitä maksun: LTU Kokkarinen rienaa humanisteja rahattomuudesta ja sitten itse luulee saavansa luovuutta vaativat asiat ilmaiseksi - ei sellainen vetele!

Liuskan mittainen perusrienapuhe tahi -kirje voisi olla tuollaiset 30 euroa. Sitten jos sitä halutaan maustaa esim. birdylaisella tahi haapojalaisella sävyllä, hinta nousee. Kokkarinen vienee minut, suosikkihumanistinsa, syömään seuraavan kerran kun tulee Suomeen. Illallinen kyllä kattaa palopuhepalkan, jonka hän on minulle velkaa:)

"Nuorten" miesten dementia...

Kuulkaas nyt pupuset, niin niin, te juuri jotka suhtaudutte negatiivisesti nuoriin naisiin. Minusta te olette nyt joko jääneet pahasti junnaamaan 10 vuotta sitten olleeseen kukkeaan nuoruuteenne tai sitten yliarvioitte itseänne.

Teistä ei käsittääkseni yksikään ole enää iältään 'nuori'? Teistä käsittääkseni suuri enemmistö on jo reippaasti kolmenkympin aidan kuivuneemman ruohon puolella? Seniorinuput, olisi aika jo ymmärtää oma ikänsä, ja lakata kuvittelemasta olevansa nuori innokas sonni, joka on nuorten naisten toivekuva. Ehkäpä osa nuorten naisten tylyydestä selittyy sillä, että joku teistä saarnamiehistä unohti riiausaikeissa markkina-arvoteorian perustavaa laatua olevat teesit?

No, kerrataan: monesti kaksikymmentävuotiaan naisen mielestä n.30-35 vuotias mies on ikäloppu rahjus, impotentti nahistuva kääpä. Joka ei svengaa, josta kaverit ei kadehdi. JOS miehellä on aivan iiiihana luonne, ponnekas asenne elämään ja tulevaisuuteen, runsaasti karismaa ja myönteistä säteilyä ja energiaa olla vielä nuorekas mies, nuori nainen saattaa *harkita*. Mutta ei Venäjälläkään presidentti teetä leivosten kera tarjoa, jos vieras on ilmoittanut tulostaan ensin pommittamalla Moskovaa, eikö?

Ymmärrän, että on epäreilua, ettei nuori viehättävä neito valitsekaan keski-ikää lähestyvää kuivuuttaan jatkuvasti kitisevää, naisia vihaavaa negapommia miehekseen ja valkkaakin nuoren, lihaksikkaan, komean ja neitoa kohteliaasti kosiskelevan viriilin miehen. Se pitää vain kestää. Siinä kolmenkympin kriisiä nieleskellessä voi samalla miettiä, johtuisiko osa ongelmista ihan omasta asenteesta.

Pakollisia korjauksia

Minua ei haittaa, mutta loukkaa exiäni: tulkoon nyt todetuksi ja oikaistuksi tässä, että elämääni mahtuu tasan tarkkaan yksi suhde, jossa väkivaltaisella uhalla oli sijansa. Muut exäni eivät ole kättään lyöntiin kohottaneet. Itse asiassa ovat niin rauhan miehiä, että eivät ole tuikanneet turpaan sitä vellihousua, joka kirjoittelee perättömiä ja täten aiheuttaa heille ongelmia. Muihin huolestuneisiin kyselyihin sanoisin, että enpä ihan äkkiä usko ammattivalansa tehneen lääkärin riskeeraavan tointaan vain siksi, että saisi kirjoittaa turkulaiselle nettinörtille hurjia tarinoita - toisaalta, jos nettinörtti saa hemaisevia päiväunia ajatellessaan minua, pientä humanistinaista, kokeneen miespsykiatrin sohvalla, go ahead:)

Horisontti laajenee

Kuinka monta maailmassa onkaan asiaa, mitä ei ole tullut juuri koskaan miettineeksi sen kummemmin!

Lauantaina ajoimme läheiselle huoltoasemalle. Sen takana kulkevat melkoiset jännitejohdot ja yllättäen ensimmäistä kertaa tajusin, että siellähän nötköttää muuntamo. Sitten pitikin kysellä, että jos suurjännite- johdoissa on tuollainen jännite (ja miksi jännite on niin suuri) niin miksei se kulje pienemmällä jännitteellä ja mitä sille jännitteelle tapahtuu muuntamossa ja mikä ero on jännitteellä ja virralla ja voiko virtaa olla ilman jännitettä ja miksi salamaan kuolee ja mikä hehkulampussa palaa ja miksi joissakin sähkölaitteissa on muuntaja ja toisissa ei. Sain vastaukset, ja kysymyksiä syntyi lisää.

Kyllähän jokainen tietää, että kun painaa valokatkaisijasta, lamppu katossa syttyy ja sitten taas sammuu, mutta jos pitäisi selittää, miksi hehkulampussa pitää olla se lanka ja miksi se tuottaa valon (ja lämmön), onnistuuko heti ja änkyttämättä? Miksi näitä asioita ei selitetä peruskoulussa, missä yleissivistyksen pitäisi valua päähän? Miksi nämä asiat selitetään yläasteella tai lukiossa vain siltä osin, miten ne liittyvät johonkin tylsään kaavanriekaleeseen, jonka variaabelit ja muuttujat tekevät jokaisen käytännöllisen ihmisen hulluksi?

Sen jälkeen pääsinkin siihen, miten ääni liikkuu ilmassa (koska minulle kerrottiin iltasatuna, miten kaiutin toimii tarkalleen) ja siitä Marsin ilmakehään ja kaasujen erilaisuuden vaikutuksesta ääneen ja ja ja... maailma on täynnä asioita, joita pitää itsestäänselvinä ja joista ei lopulta tiedä hitustakaan.

Paranemiskilpailu

Tassuni on pahempi kuin aikaan. Se on ollut kipeä yli 3 kuukautta, eikä lääketiede ole vieläkään katsonut asiakseen tutkia sitä tai kuvata sitä muuten kuin röntgenissä. Piikin sain ja vaiva pahenee. Nyt anon jo kyynärsauvaa, ettei toisen jalan polvi menisi rikki (on jo Orudisgeelillä sekin) tai lonkka paukahtaisi.

Jos ei lääketiede pyynnöstä auta, kokeilen kaikkea muuta. Kiropraktikolle menen ensin. Sitten homeopatiaa. Kirjoitan raporttia tänne, kuka voitti:)

Juhlat

Kun remontti valmistuu, on aika varmaan pitää alkutalven juhlat. Koska juhlien pitäminen on kivaa, koska juhlani ovat aina olleet hienoja, mikä taas on paikallesaapuneiden vieraiden ansiota. Itse pidän ihan yhtä paljon juhliin menemisestä kuin juhlien pitämisestä.

Monilla juhlien pitäminen saattaa muodostua rasitteeksi, koska esitetään emännän tai isännän roolia: toki olen emäntänä juhlissani minäkin, mutta olen totuttanut vieraat jo omatoimisuuteen - siksi voin itsekin ottaa rennosti, sillä vieraat kiekaisevat kyllä, jos haluavat kahvia tai kakku on lopussa.

Ensi viikonloppuna matkaamme meren yli juhliin - ehkä joku pitää sitä älyttömänä, kun kyseessä on tuikitavalliset syntymäpäivät ja matkaan uppoaa rahaakin, mutta tuollaiset tilaisuudet ovat niin harvinaisia ja ainutlaatuisia, että kannattaa sinne mennä. Talvi on pitkä ja kylmä, silloin voi värjötellä vällyn alla - nyt kun vielä kärsii liikehtiä, pitää ainakin yrittää:)