Neljäskymmeneskolmas: Ollaan ilkeitä

 

Syksy ja kylmä. Ahdistaa. Aamulla mittari nollassa, eikun untuvatakki esiin ja päälle, villaa alle ja huivi puoleen kalloon asti. Vihaan palelemista, kylmä tekee minusta pahantuulisen ja väsyneen - paleleminen tekee olon niin kurjaksi, että usein itkettää (minua ei varsinaisesti itketä, mutta keho itkee). Muistan aamuja, jolloin harrastin aamukuuden uintia: suuret kyyneleet valuivat noroina poskilla, kun istuin hampaat kalisten altaan reunalla miettimässä, miksi olen työntämässä unilämmintä kehoa 26-asteiseen veteen. Minä pidän lämpimästä. Lämpimällä en tarkoita Suomen suven alle kaksikymppistä teinisäätä vaan ihan kypsää kunnon hellettä.

Espanjalainen ystävättäreni kauhisteli sitä, miten suvereenisti taivaltelin 36 asteen paahteessa Madridia ympäri edes kunnolla hikoilematta. Kun lämpö yöllä laski 24 asteeseen, kirosin Madridin jäätäviä öitä - ja espanjattaret kiljuivat, että suomalaisen pitäisi olla karaistunut. Vaan kun ei ole. Minussa on termostaattivika, tai olin edellisessä elämässä kissa, miten vain, mutta minä sovin paremmin espanjalaiseen ilmanalaan. Taidan ostaa joskus talon Mijas-nimisestä vuoristokylästä.

Otsikon mukaan tällä kertaa aion olla ilkeä. Jos lukija on herkkä, tässä kohtaa on hyvä lopettaa. On aika turhaa tulla syyllistämään tai tekemään valitusta pirullisuudesta, kun on kerran varoitettu etukäteen:) Joskus vain tulee mitta täyteen: ujellustahan maailmaan mahtuu, ja monenlaista ajatusta, mutta pääpepussa-tyyppinen idiotismi nappaa hermoon. Kertyneen ärtymyksen voi purkaa tälläkin tavalla.

Parkumatti numero yksi (eikä suinkaan paras)

Parkumatin mielestä työelämän etenemismahdollisuuksien raju epäoikeudenmukaisuus (JA palkkaerot) naisia kohtaan ei ole mitään verrattuna siihen, että miehet KUOLEVAT koska eivät 'pääse naimisiin'. Tilastotieto, jonka mukaan naimattomat miehet kuolevat aiemmin, johtaa hänen loisteliaat synapsinsa napsaamaan siihen malliin, että naiset tappavat miehiä olemalla menemättä heidän kanssaan naimisiin. Tämän kautta päästään siihen, että yhteiskunta tappaa miehiä, koska ei takaa lain voimaista oikeutta miehille päästä naimisiin. Parkumatti käyttää nimimerkkiä 'Rakkauden vähäosainen'. Herkkää.

'Rakkauden vähäosainen' puhuu rakkaudesta vaikka tarkoittaa pimpan saantia. Hän puhuu naimisiin pääsystä vaikka tarkoittaa vakituista pimpan saantia. Rakkauden vähäosainen on siis puutteessa, ja haluaa taata itselleen lain voimalla oikeuden vakipimppaan - näinhän asiaa ei tietenkään sanota, sillä on niin brutaalia ja groteskia joutua puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä - ja omien ajatusten ylevyyskin tuntuu lentävän huishittoon, eikä se sovi, kun pitää yrittää feikata ylevää.

Rakkauden vähäosaisella on katto pään päällä, mahdollisesti hyvä palkka (parempi ainakin kuin vastaavaa työtä tekevällä naisella, kysykää vaikka tilastokeskuksesta) ja terveyttä on roimasti harrastaa, mutta kun se pimppa puuttuu. Yhteiskunnan pitäisi puuttua siihen, ettei jokainen saakaan kaikkea, mitä haluaa.

Kaikki muut ihmiset, erityisesti naiset, saavat aina ja kaikkialla kaiken, mitä haluavat. Unelmat toteutuvat jatkuvalla syötöllä eikä keskivertonainen oikein tahdo jaksaa sitä onnen ja tyytyväisyyden määrää, mikä hänen elämäänsä leimaa. Välillä on ihan vaikea keskittyä mihinkään uuteen, kun aina saa kaiken toivomansa ilmaiseksi ja kultalautaselle sievästi aseteltuna. Aamukakkaakin varten naiselle lämmitetään (se unelmien mies siellä keittiössä) vettä emalimukissa, johon kastetaan pumpuli, jolla sievä peppu pyyhitään. Onkin helppoa ymmärtää, mihin vähäosaisempien vimmainen suru ja tyrske perustuu.

Naiset saavat kaiken, ja parkumattimiehet eivät mitään. On se epistä. Jotkut miehetkin saavat kaiken, tai ainakin enemmän kuin nämä parkumatit. Se on myös epistä. Ja mitä ikinä parkumatit saavatkin osakseen, on se aina huonompaa kuin mitä he ovat mielestään ansainneet ja taatusti kelvottomampaa kuin mitä muut saavat vaikka eivät ansaitse. Siis TOSI epistä. Voi nyyh.

Minä vähäosaisia sorsiva oikeistolainen kapitalistiriistäjänarttu istun täällä voiden hyvin kuten kanssasisareni, ja mitä nyt coctailkutsuiltamme ja orgioiltamme ehdimme, heittelemme isoilla kivillä kaikkia Tom Cruisea ja Johnny Deppiä alempia miesolentoja. Käsipuolessamme oleva alfauros (jonka haaremiin kuulumme, sillä tosimies saa tukun naisia ja valemies ei yhtään) urahtelee tyytyväisenä ja pullistelee hauiksiaan Diorin silkkipaidan alla kääntyen katsomaan Hankenin opiskeluajoilta peräisin olevaa avoautoaan.

Ja me naiset kikatamme niin, pohdimme jaksaisimmeko ottaa tänä iltana taas Ylemmän Tason Munaa vuoteisiimme vai leikkisimmekö fasistinarttuja (se kiihottaa miehiä) ja lähdemme shoppailemaan ja ivaamaan köyhiä (eli miehiä, sillä me naiset olemme yhteiskunnan kermaa ja iltaisin nielemme ... tryffelikeittoa konjakin kera).

Parkumatin mielestä kaikki sortavat ATM:aa. Minusta parkumatit itse sortavat kunnon miehiä: räkänokkaparkumatit samaistavat itsensä (ja määrittelevät käsitteen ATM sen mukaan) kunnollisiin, miehekkäisiin mutta taloudellisesti tai ulkonäöllisesti vähemmän menestyneisiin miehiin. Se ei tee oikeutta kunnon ihmisille.

Kunnon mies on kunnon mies, oli rantaviivaa tahi ei, oli hauista tai ei. Kunnon mies ei itke ja ruikuta, että lain tulisi taata hänelle pimppaa (mikä on itse asiassa parkumatin mielestä naisessa ainoa hyödyllinen osa, sillä naiset ovat vain kasa kivannäköistä lihaa asian ytimen ympärillä) vaan kunnon mies tajuaa olla ihminen ja tajuaa naistenkin olevan ihmisiä, joita kohtaan voi olla odotuksia ja toiveita, ei kiljukaulaisia vaatimuksia.

Todellisesta ATM:sta antavat parkumatit ja mottiotsat loistavaa esimerkkiä - samalla ihmetellen, miksei naista näy ja miksi kohdalle osuneet naiset ovat ihan tyhmii.

Toinen Mottiotsa

Logiikkaa, kuulkaa.

X: "Nigeriassa aviorikoksen tehneet naiset kivitetään kuoliaaksi ja miehille se ei ole edes rikos! Minusta tuohon naisten kivittämiseen tuolla perusteella pitäisi puuttua! Naisten tappamiseen pitäisi puuttua täälläkin, koto-Suomessa!"

Mottiotsa vastaa: "Siis jos jossain Nigeriassa niinku jotkut hullut nekrut tappaa toisiaan, ei se oo mikään todiste siitä että naisia sorrettais. Sitäpaitsi Irakissa tapettiin miehiä ja Suomessakin kato kuolee miehiä nakkikiskajonoissa, joten ei oo mitään perustetta väittää, että naisia niinku erityisesti tapettais. Enkä mä oo tehny näistä mitään, joten se ei oo yhtään mun vastuulla eikä mun ei tarvi ottaa kantaa asiaan."

X: "Ei tarvitse ottaa kantaa asiaan? Kuule, sähän otit jo, kiitos vaan."

Mottiotsa: "Hä?

Mottiotsan kanssa ei voi keskustella. Mottiotsa ei ymmärrä eikä tule tajuihinsa sen kummemmin kuin Kokkarinen toipuu humanistivihastaan. Mottiotsan mielestä asia vain on niin, ettei mitään naisiin erityisesti kohdistuvaa väkivaltaa ole olemassa, ja jos onkin, sitä tekevät niin harvat miehet, ettei muiden miesten pidä siihen puuttua eikä asiaa ajatella, sillä koko juttu on vain alempien marginaaliryhmien ongelma.

Aivan kuten lapsensaantikin on vain joidenkin naisten ongelma työelämässä, eihän sitä tarvitse kertaakaan pohtia, jollei hanki lapsia tai lapsia ole. Aivan kuten seksinpuutekin on vain joidenkin ongelma, eihän sitäkään tarvitse kertaakaan pohtia, koska ei se itseä kosketa mitenkään. Miksi suotta ottaa kantaa yh-vanhempien oikeuksiin tai velvoitteisiin, koska oma akka/äijä ei ole virittänyt eroansaa (vielä) tai miksi pohtia nälänhätää kun oma jääkaappi on pullollaan? Niinpä, mottiotsa, niinpä. Ajattelu sattuu munuaisiin, ja mottiotsan resursseilla voi ollakin parempi jättää ylimääräinen ajattelu väliin.

Mutta mitä sitten, kun mottiotsan oma nyrkki heilahtaa epähuomiossa? Tai kun mottiotsan sisko hakataan avioliitossaan? Tai kun mottiotsan äiti saa isältä turpaan? Tai kun mottiotsan vaimo kertoo, että masentaa kun työpaikassa jokainen vastatullut mies ylennetään hänen ylitseen vaikka hän on pätevä ja kokemusta jo vuosia? Tai kun mottiotsan sisko raiskataan?

Selittääkö mottiotsa edelleen, että kato miehiäkin hakataan, miehiäkin jää ilman ylennystä ja miehiäkin raiskataan? Ei katsos mikään ole mitenkään sukupuolisidonnaista, sanoo Mottiotsa, KOSKA tällä väittämällä hän voi väistää faktan, että maailmassa tapahtuu sukupuolisidonnaisia ikäviä asioita tai että hänen oma sukupuolensa saa etuoikeuksia toisen sukupuolen sorsimisen kustannuksella.

Mottiotsa ei kestä sitäkään faktaa, että niin kauan kuin juoksee laput silmillä lauman mukana, on siitä vastuussa, mitä lauma tekee. Vasta katsomalla ympärilleen, ottamalla vastuunsa lauman jäsenenä ja tekemällä itsenäisen laumanvastaisen päätöksen voi sanoa perustellusti, ettei enää ole lauman teoista vastuussa. Ihan turha yrittää vääntää tätä siihen muotoon, että jokainen kiltti mies on raiskaajien teoista vastuussa: mistään sijaissyyllisyydestä ei ole kyse, vaan siitä, että nainen naisena ja mies miehenä ottaa haluamattansakin kantaa sukupuolensa kokonaisuutta koskeviin asioihin.

Olisi kiva vain todeta, että koska ei itse hakkaa/keimaile/aja autoa, ei ole mistään niihin liittyvästä vastuussa - MUTTAKUN joka ikisellä on vastuunsa siitä, miten yhteisön asiat ovat. Jos elät tyytyväisenä yhteisössä, joka sortaa/tappaa/vahingoittaa yhteisönsä jäseniä tiesmillä perusteella, hän siunaa nämä teot hyväksynnällään. Hiljaisuus on hyväksyntää, vain vastaan sanomalla/tekemällä voi irtautua vääryyttä tekevästä laumasta.

Mottiotsille sen verran terveisiä, että minua ei tässä maailmassa voisi vähempää kiinnostaa ja enempää tuhahdututtaa epämiehisyyden löyhkä kuin mottiotsan esitellessä syyttömyyttään, vastuuosattomuuttaan ja oikeuttaan olla syytön ja vastuuton.

Kolmas puusilmä

Kun vihan vimmassa vinkuu, tulee joskus kertoneeksi huomattavasti enemmän itsestään kuin alkuperäinen intentio taisi olla.

"Mun mielestä kaikki kaverit on tyhmii. Kaikki kaverit on ihan tyhmii, järjestäin, siis en oo ikinä tavannut fiksuu kaveria. Mun mielestä kaverit sais kuolla ja ne sais ampua ja toivottavasti joku raiskais ne kaikki. Se olis niille ihan oikein. Että mua inhottaa ku ne on niin tyhmii. Sitku ne on viel sellasii, että ne ei osaa muuta ku jauhaa samaa asiaa koko ajan. Vähänks on tyhmää hei. Mä en tajuu, miks mä en oo löytänyt upeeta kaveria, vaikka oon ihana ja kaikkee. Mulle tulee aina lässyttään vaan ihan tyhmät kaverit, viimeks mä kerroin sille yhdelle, että se on ällö luuseri enkä ikinä kyllä sen kaa olis, ku se on niin tyhmä."

Saiko tämä kerrottua, että suuri on tasapainoisen ja viehättävän ihmisen tuska vesipäisten ällöjen keskellä? Oidipaaliummetus on paha juttu, rajatilaripuli ikävää, mutta kun tässä Suomen maassa pitäisi tajuta vinkistä ja hoidattaa päätään ihan itse. Se, että naiset ovat kaiken pahan alku ja juuri, on juttuna vanha, suorastaan raamatullinen. Siitä kirjastahan ovat fundamentalistit aina teesinsä ammentaneet.

EU kokoontuu

"Hei, mä olen Pekka, ja mä olen täällä EU:ssa ekaa kertaa. Mä vaan halusin kertoa, että on hienoa olla täällä, ja että mullekin on käynyt niin. On hienoa, että näin vaiettuun asiaan saa vihdoin apua, ettei tarvitse hävetä semmoista, mikä sattuu niin monille. Siis kyllähän mä olen yrittänyt, niinku varmaan kaikki täällä. Selittää, että mitä pitäis tehdä, mutta eihän ne kuuntele. Ne vaan sitte hyökkää päälle - ne ei tajua, mitä ne tekee, siis sairaitahan ne on, ei niitä siksi voi vihata vaan niille pitäisi antaa anteeksi - ja me ollaan sitte sen takia täällä. Mutta joukossa on voimaa, me voidaan jakaa täällä nää kipeät...tai siis hehe...kokemukset toistemme kanssa ja päästä yli vaikeasta asiasta. Tän jälkeen me ollaan vahvempia!"

Pekka saa valtavat aplodit. Seuraava jäsen kertoo, että on juuri lukenut lehdestä, että taas yksi tapaus. Iltalehtien lööpit kirkuvat taas sitä, mitä jokainen mies on kauhukseen lukenut monena iltana.

"Emätin turrutti siittimen Pöytyällä ja Raisiossa!"

EU:n, Emättimen Uhrien, kokouksessa ollaan järkyttyneitä.

Nadja kuuluu EU-anon -ryhmään. Hän on entinen turruttaja. Hän kertoo murheellisena, miten vielä pari vuotta sitten uskoi täysin, että hänen pimppansa olisi miehistä kiihottava ja että sitä miehet haluaisivat. Nadja ihmetteli monesti sitä, että miehet työnsivät hänet pois päältään ja suuttuivat, jos hän riisui housunsa - mutta kuvitteli vielä silloin villin yhdynnän olevan cool. Jospa hän olisi tiennyt aiemmin totuuden... sillä hän rakastui ja avioitui. Suhteen alkuvaiheessa hän malttoikin pitää housut jalassaan ja tehdä käsitöitä, mutta kun häistä oli kulunut kaksi viikkoa, hän retkahti riidan jälkeisessä tunnepuuskassa. "Siis mä vaan revin housut jalasta ja painoin mieheni sängylle. Mä en voi käsittää, miten mä tein niin. Mä ensin feikkasin vaan tekeväni käsitöitä, mutta kun miehen silmä vältti, mä hyppäsin siihen päälle ja yhdyin kuin viimeistä päivää. Siinä mun miehen siitin sitten turtui. Mä en tiedä, antaako se mulle koskaan anteeksi." Nadja nyyhkyttää. Nadjan avioliitto on palasina, ja hän sanoo vihaavansa itseään, tuntevansa itsensä likaiseksi.

Lehdet tursuavat tietoa siitä, mikä on naisille terveellistä ja epäterveellistä, mutta tästä miesten elämää raunioittavasta, parisuhteita tuhoavasta asiasta ollaan vaiettu tähän asti. Vasta nyt ongelma tunnustetaan - kouluissa on alettu valistaa naisia pitämään turruttajansa kurissa. Alussa syntyi kovasti vastarintaa, jopa kaupungin kaduilla aisti naisten vastahakoisuuden toimia kansalaisten terveyden parhaaksi. Muutaman kuukauden jälkeen enää alakaupungin sosiaaliongelmaisilla kaduilla näki naisia, jotka houkuttelivat luokseen tietämättömiä uhreja käymään turtumuksen tietä. Katukuvassa miesten kasvot sen sijaan loistavat: vihdoin naiset ovat tajunneet, mitä mies haluaa! Naisten tulee ymmärtää käsiensä olevan ilon lähde toisin kuin likaisen turruttajansa.

Tämä radikaali rohkea tuulahdus on vapauttanut yhteiskunnan ilmapiiriä kaikin tavoin: koska kädet ovat kaikilla, tervekätinen mies ei enää naista kaipaa!

Joissain maamme pirkanmaalaisissa osissa tapaa vielä pieniä taantuneita ryhmittymiä, jotka harrastelevat turruttavia toimintoja. He jakavat propagandalehtisiä, jonka mukaan naisten emättimissä ei olisi turruttavia ainesosia vaan kyse olisi monotonisen sisäänulosjyystämisen ja pitkittyneen siemensyöksyn aiheuttamasta ongelmasta.

Myös satunnaisissa kenttäkokeissa ja nimettömissä miesraadeissa on tuotu esiin tätä kerettiläistä, naisten mielipuolista ajattelua tukevaa näkemystä, että naisen sukuelin voisi tuntua hyvältä tai antaa jopa käytössä yhtä suurta nautintoa kuin käden herkkä ja turruttamaton puristus. Nämä miehet on tietenkin aivopesty, tai heitä on manipuloitu antamaan kuvatunkaltaisia lausuntoja. Aivopesun takana ovat tietenkin ongelmaisimmat turruttajat, omaa tilaansa ymmärtämättömät emättimen haltijat, jotka ovat vuosisatojen kuluessa onnistuneet luomaan sairaan, miesten terveyttä uhkaavan kultin. Nyt sen aika on lopussa, sillä salailu on päättynyt ja totuus tuotu esiin!

Sanoista tekoihin

Yksi kirkuu otsasuonet pingollaan, että jos kerran on jotain mieltä, pitäisi toimia sen eteen. Eivätkö nämäkin taivaanlahjat voisi alkaa toimia länkytyksensä asemasta? Menkää vaatimaan eduskunnan rapuille pommi kädessä vakipimppaa, nuorten naisten lahtaamista ja miesten täyttä vastuuvapautta kaikesta. Piruako te webissä mylvitte ja itkette, ottakaa puukko käteen ja näyttäkää naiselle, mistä ylväs uros on tehty. Korjatkaa haulikolla kaikki teitä kohtaan tehdyt vääryydet, oikaiskaa onnen epätasapaino, koska kerran naiset teitä riistävät ja mikä naisilla on, se on teiltä pois. Halveksikaa joka ainutta naista ihan saakelisti, jos hän ei tajua palvoa teitä ja tarjoutua antamaan tuntoherkkyyttä vaalivaa poskiottoa.

Ampukaa naisten lisäksi kaikki inhat miehet, joilla on paremmat tulot, kalliimpi auto, viehkompi puoliso tahi isompi heppi. Sitten kun olette lahdanneet kaikki teidän onnenne tiellä olevat (ja niitä on *paljon*), ketähän mahtaisi jäädä jäljelle? Arvatenkin te ja muutama kaltaisenne mies (ellei joku teistä säästänyt äitiään). Entäpä jos ei onni silloinkaan kukoista mottiotsan ja parkumatin lintukodoissa? Logiikka sanoo, että kun kerran naiset aiheuttivat kaiken pahan, oma epäonni on naisen syy. No lahdataan vielä sen yhden raukan äiti. Nyt kun naisia ei enää ole, ei ole epäonneakaan.

Entä jos ei onni kukoista vieläkään? Maailmanhan piti olla paratiisi, mutta syntipukit loppuvat alkumetreillä kesken...ja sittenhän voikin tulla mieleen, että ENTÄPÄ jos tämä kaikki hirveä vanteenkiristys, puute ja elämän hirveys ei ollutkaan naisten syytä, vaan entäpä jos se pipi asuu ihan siellä omassa, täydellisessä päässä...MUTTA SITÄHÄN EI AJATELLA, sillä tämän paratiisin tosimiehellä menee ihan hemmetin hyvin, jos yhteiskunta/naiset/äiti/opettaja ala-asteella/ liikennepoliisi/johtaja/Nokian kännykät/leikkipuistojen keinun kitinä eivät sitä estäisi.

Ja sitten on aika huokaista helpotuksesta: heräsin tänäkin aamuna, enkä ole ollut, en ole enkä tule olemaan yhdenkään edellämainituista tuttu, puolituttu, tuleva tuttu tai entinen tuttu. Olen onnekas nainen (tämä lause murtanee edellä mainittujen olioiden maailman, tosin mikäpä ei).