Kolmaskymmenesyhdeksäs: Enimmäkseen mielikuvista

 

Loman puoliväli: olen kaulaani myöten remonttisuunnitelmissa. Miten miljoona asiaa pitää olla päätettynä, tiedossa ja tarkistettuna, ennen kuin edes voi saada realistisia hintatarjouksia. Tein yhden kierroksen keittiöremontin puitteissa, nyt joudun käymään parissa paikassa uudestaan, koska en ollut sittenkään ideoinut asioita loppuun saakka. Piirrän keittiöstä kaavakuvia (joita on perspektiivierheistä huolimatta kehuttu:) ja yritän määrittää, mitä voi tehdä itse hermojaan menettämättä ja mikä on parasta teettää ammattilaisella.

Olen kohdannut hämmästyksekseni mukavia ja asiallisia keittiökauppiaita. Sellaisia, jotka eivät ota alentuvaa asennetta naiseen, joka ei tunnu tietävän, onko liesituuletin liitetty millä tavalla poistoilmahormiin (mitä ei saisi tehdä) tai tuleeko runkoon minkävärinen peitelevy. He ovat suhtautuneet minuun kuten asiakkaaseen tulee - nyt tarjouksia odotellessa ihan jännittää, kuka tarjoaa järkeviä ja kuka ei. Niitäkin on ollut, jotka väittivät pokkana, että tavallinen esiinvedettävä liesituuletin maksaa lähes 500 euroa. Eikä siinä yhteydessä tietenkään sanottu sanaakaan siitä, että em. liesituuletin aiheuttaa sen, että maustehylly menee kokonaan uusiksi.

Elämän loistohetkiä voi viettää esimerkiksi käymällä syömässä lounaaksi aivan sikakuolaihanaa intialaista ruokaa Tampereen Koskikeskuksen Star&Moonlightissa (kasvispakora maksoi tänään 6 euroa, ja oli Nan-naa). Paikallista arkikulttuuria näkee Tampere-talolla: sen pääoven rapuissa teinit skeittaavat. Ohiajellessa mietin, että kunpa teinejä ei ajettaisi pois - skeittaus tuntui elävimmältä kulttuurilta, mitä Tampere-talossa on nähnyt aikoihin:)

Neutraalia uutisointia jälleen, osa 15

Hesari tiedottaa 7.8.2003:

Jyväskylä. Rikospoliisin mukaan Jyväskylän maalaiskunnan Palokasta helmikuussa kadonnut 43-vuotias nainen on surmattu ampumalla. Etsinnöistä huolimatta naisen ruumista ei ole vielä löydetty.
Naisen 58-vuotias miesystävä on myöntänyt aiheuttaneensa kuoleman. Nainen ammuttiin miehen asuintalon pihamaalla Korpilahden Moksissa varhain aamulla 24. helmikuuta.
Ruumis siirrettiin henkilöautolla Jyväskylän maalaiskunnan Vesangasta Saukkolaan johtavan tien varteen vanhalle hakkuualueelle ja jätettiin lumihankeen.
Ampumisesta epäilty pyysi ystäväänsä huolehtimaan ruumiin hävittämisestä.

'Aiheuttaneensa kuoleman'? 'Ammuttiin'? 'Siirrettiin'? Aivan kuin jostain olisi ilmaantunut tuulenpuuska, joka aiheutti naisen ammutuksi tulemisen. Itkettää STT:n ja Hesarin uutisointi, joka on suoraan per*eestä. Syvältä, poikittain ja ilman vaseliinia.

Kokeillaanpa: "Rikospoliisin mukaan Jyväskylän maalaiskunnasta, Palokasta helmikuussa kadonnut nainen surmattiin ampumalla. Hänen ruumistaan ei ole vielä löydetty. Naisen 58-vuotias miesystävä on kuitenkin jo myöntänyt surmanneensa naisen.
Mies ampui naisen oman asuintalonsa pihamaalla Korpilahden Moksissa varhain aamulla 24. helmikuuta. Sen jälkeen mies siirsi naisen ruumiin henkilöautolla Jyväskylän maalaiskunnan Vesangasta Saukkolaan johtavan tien varteen vanhalle hakkuualueelle. Mies jätti naisen ruumiin lumihankeen. Mies pyysi tämän jälkeen ystäväänsä hävittämään naisen ruumiin. "

Miksi puhutaan passiivissa luonnonvoimain toteuttamasta tekosesta, kun tekijä on tunnustanut ja tekijä on piruvie tiedossa, ja aktiivisesti *tehnyt* surman? Jos mies ampuu naisen, ei nainen itsekseen ampuunnu tai mies 'aiheuta kuolemaa' - miksi uutisoinnissa pyritään kiertämään tekijä? Olihan kyseessä maailman tavallisin juttu (kerrankos miehet akkojaan tappaa, hohhoijaa, peruskauraa) - yhden naisen pieni elämä vain. Kyllä se varmaan nalkutti tai huuteli hävyttömyyksiä, eihän nyt mies muuten naista pihalleen ammu. Eikä kukaan nainen tule tapetuksi ilman omaa syytään, niinhän? Oletteko te edes koskaan nähneet naista, jota mies pahoinpitelee ja uhkaa? Voin kertoa, että pari näkemääni eivät ole nalkuttajia. He olivat säikkyjä, arkoja, henkensä kaupalla virheitä pelkääviä naisia. Joiden energia meni hengissäpysymiseen, pelkäämiseen ja kauhuissaan olemiseen.

Nettituttujuttu ja ripustetut kuvat

Netissä analysoidaan ihmisiä, useimmiten pelkkien tekstien pohjalta tuntematta henkilöä IRL (elävässä elämässä) ja jos ponsi ei riitä, voidaan parin kerran kaukohavainnot muuttaa henkilön IRL-syvätuntemukseksi.

Itse tiedän tarkkaan ne henkilöt, jotka tunnen ja jotka tuntevat minut. Ne tuntemani ihmiset, joilla olisi eniten asiantuntijuutta sanoa minusta ihmisenä jotain, eivät koskaan esittelisi tietojaan. Nettipsykologiassa vallitseekin eräs nyrkkisääntö: mitä painokkaammat analyysit ja tulkinnat, sitä tuntemattomampi on analysoija analyysin kohteelle. Ja kun eivät nämä nerot tajua, ettei ihmistä tunne ennen kuin ihmisen tuntee. Tunteminen tarkoittaa ihan muuta kuin sitä, että on vuonna sarvi nähnyt jonkun lätyn kapakassa kymmenen metrin päästä tai päässyt jopa sanomaan käsipäivää. Tunteminen on ihan muuta kuin sitä, että on lukenut kotisivuilta valikoitua raportointia siitäsuntästä.

Jos minua alkaa suunnattomasti xituttaa täysin tuntematon henkilö, miksi ihmeessä täytyy keksiä kokoelma mukasyitä, joiden perusteella voin nähdä *hänessä* vikaa ja syytä omaan xitutukseeni? Enkö voisi vain reilusti tajuta, että tässä sitä nyt vihataan tuntematonta ihmistä KOSKA olen tuntemattomaan ihmiseen ripustanut omia trauma- ja mielikuviani?

Ja ryhtyä sen jälkeen miettimään, joskos tuosta täysin irrationaalisesta vihastuksesta voisi oppia jotain uutta itsestään ("vihaan nettikirjoittaja Lauraterttua, koska hänen tyylinsä tuo mieleeni nalkuttavan tätini ja sitäpaitsi hänellä on kuvasta päätellen juuri sellainen nenä, jonka olisin itselleni halunnut ja kärsinyt omasta nenästäni" tahi "isäni toivoi minun olevan juuri tuollainen poika kuin Jyrisetteri on tuolla nyysseissä, sitäpaitsi se saa naisia ja mä en")? Haloo.

Joillekin tekisi mieli suositella nettailun sijaan kolmen vuoden syvämatkaa omaan päähän ja toivoa, etteivät ainakaan menisi lisääntymään.

Pyrkimys

Tässä elämässä olen todennut sen, että hyvään pitää pyrkiä. Kaikessa. Se on valinta, joka täytyy tehdä tietoisesti. Jos jää kellumaan, tulee valinneeksi kuitenkin - eikä valituksi tule enää se hyvä.

Tässä elämässä olen oppinut sen, että on ihan turha yrittää vakuutella asioita itsestään. Jos joku näkee jonkun hattuna, se muuttuu vasta kun näkijä itse muuttuu (ellei kohde todella ole hattu, jolloin sen voi todentaa vasta aikojen kuluessa ja pitkän kokemuksen myötä). Jos ei näkijä katso ehein silmin, kuvassa on säröjä ja vääristymiä. Ei niitä selittämällä saa silitettyä. On parempi antaa näkijän pitää kuvansa ja viihtyä siellä, missä itseä katsotaan tilaa antaen.

Täysin turhaa on myös julistella ominaisuuksiaan, sillä ne herättävät vain epäluuloa. Heppu, joka toistelee olevansa luotettava, sitä harvemmin on. Ihminen, joka kehuu omaa ilmiömäistä empaattisuuttaan, osoittaa tositilanteessa kaikkea muuta. Jos joku tekee kokonaisvaltaiset tulkinnat sillä perusteella, että kohteella on punainen lippalakki, hän osoittanee vain sen, että hänen viitseliäisyytensä tai ymmärryksensä ei riitä katsomaan punaisen lippalakin ohi tai alle. Ihminen on varsin monimuotoinen otus, yksi asia ei tarkoita aina toista ja kolmatta. Tämän voi ymmärtää tai jättää ymmärtämättä, ja tokihan yksiviivainen kategorisointi on aina helpompi ratkaisu kuin ajatella. Sillä ajatteluhan tunnetusti, yhä ja edelleen sattuu munuaisiin:)

Elokuisia öitä, ääliönkarkoitusloitsuja ja tunnelmaisia oloja.