Kolmaskymmenesneljäs: paparazzeista ja hoidoista

 

Helle antaa nannaa taivaasta - iltaisin tulee tosin vain lojuttua parvekkeella, koska tuupertunut keho ei kehitä energiaa aktiiviolemiseen. Vedet alkavat lämmetä (ennen kuin järvivesi täyttää 20 astetta, en mene edes lähelle) ja tätä namihellettä on luvattu viikkotolkulla jatkuvaksi. Ei paha!

Kun kerran aloitin selibaattipäiväkirjan pidon, pidän sitä hamaan tulevaan. Sillä nimellä. Eivät ne muutkaan päiväkirja/bloginimet ole yksi yhteen ihmisen elämän kanssa:) Nettitilitysvelvollinen taas ei ole kukaan, ainakaan siinä määrin, että kannattaisi alkaa raportoida privaattielämäänsä detaljitasolla. Ei ihmisiä kiinnosta jonkun yksilön tylsä arki, vaan asiat kiinnostavat - aiheet sinänsä.

Selvisin hengissä televisio-ohjelman katsomisesta. Itsensä näkeminen ulkoa päin on aina kärsimystä, tosin ei sisältäpäinkään katsominen aina helppoa ole. Kukaan ei ole vielä katkaissut ystävyyssuhdetta tai tehnyt perinnöttömäksi, eli kaikki hyvin:)

Anonyymiposti

Minä ymmärrän, että joku kirjoittaa anonyymina, kun asia on arkaluontoinen. Tuntemattomana on helpompi kirjoittaa. Se suotakoon - tosin aina on harmittanut, ettei voi vastata mitään. Terveisiä eräälle, joka jo aikaa sitten kirjoitti siitä, että on tavallaan hukannut elämänsä, ettei ole uskaltanut elää. Olisin halunnut sanoa jotain siitä, että aikaa on riittävästi, sittenkin. Olkoon tiesi valoisa, missä oletkin.

Sen sijaan ne kittanavellihousut (käsittääkseni miehiä ovat olleet), jotka kirjoittavat anonyymina väkätyspostia laatikkooni, voisivat mennä kotiinsa kasvamaan, niistää nenänsä ja nostaa housunsa. Viestin keskeisen sisällön ollessa 'sä oot ihan tyhmä ja sun sivutki on ihan tyhmii!' ei jää juuri sanottavaa:)

Nettilän 7 päivää

Olin aikoinaan uutisryhmäaktiivi. Siellä oli kivaa: juteltiin asioista ja väiteltiin niin että tyrät rytkyivät. Linja säilyi ja piti: jos raja ylittyi (esim. tyypillisestä paskapäänimittelystä siirryttiin henkilökohtaisuuksiin tai huoritteluihin), homma palautettiin nopeasti ennalleen. Törkymoskaa ei siedetty.

Vuosien saatossa linja tuntui muuttuvan. Nyt sen muutoksen huomaa kirvelevän kipeästi. Nyyssilä, muinainen ihana verbaalileikkikenttä ja ajatustenvaihtokirppari on muuttunut 7 päivää lehden toimitukseksi. Siellä käydään juorutasoista analyysihöpinää yhden sun toisenkin henkilön privaattielämästä ja mielenterveydestä, mylvitään ja solvataan miten sattuu. Jos joku uskaltaa sanoa, että onpa asiatonta, nousee rivi 'vapaan sanan' edustajia esiin puolustamaan sananvapautta. Sananvapautta on siis nykyään se, että saa huoritella/homotella/esittää illusorisia ja perusteettomia väitteitä *joutumatta vastuuseen sanoistaan*.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi monet irtisanoutuvat koko hommasta (minäkin, tosin sfnet.huuhaata lukuunottamatta). Nyyssilä alkaa olla rappiolla, koska laivan ohjaamoon jostain syystä aina nousevat öykkärit. Öykkärit ajavat muut pois, ja loppujen lopuksi jäljellä ovat vain öykkärit ja harvinaisen kovapintaiset tyypit, joilla ei käpy pala.

Miksi sananvapaus tarkoittaa sitä, että saa terrorisoida muita sanasaasteellaan eikä rajoja toisten rääkkäämiselle saisi asettaa? Miksi sananvapaus johtaa öykkärijohtoiseen ölinään, jossa saisi ehkä sanoa muttei enää *huvita* sanoa mitään? Miksi sananvapaus tarkoittaa sitä, että joukko megalomaaneja rääkyy mutta kukaan ei kuuntele?

Samaan 7 päivää -meininkiin blogitkin ovat menossa: "Iida on havaittu lesboksi", "Jukka ei saa naista" ja "nettisivujen kuvista näin nenän, ja sen asennosta päättelin henkilön olevan epilepsiasta kärsivä, serkuunsa ripustautunut scientologi" -tyyppiset julkistukset tulevat olemaan netin arkea. Ovat jo nyt. Siinä saavat vihdoin kaikki vinksahtaneet ja huomioaddiktit puheenvuoron ja kanavan käyttöönsä (Saurin ohjelma on lopetettu, joten oli jo aikakin). Olisi mielenkiintoista tietää, ottavatko laitokset tai palveluntarjoajat enää mitään kantaa siihen, mitä heidän tunnuksillaan tehdään.

Se, mikä 7päivää-paparazzeilta on tykkänään unohtunut, on asiallisuus. Provosointi mielipiteiden vaihtoon on tyystin eri asia kuin halpahintainen herjailu, nimittely ja 'paljastelu'.

Ajatuksenvapaus

Ajatellahan saa mitä haluaa. Jos joku on sitä mieltä, että köyhien ja sairaiden pitää kuolla, hän on sitä mieltä. Jos ajattelee kaikkien muiden olevan alempia olentoja, ajattelee. Sen sijaan se, mitä menee ajatuksistaan kertomaan julkisesti, on ihan toinen juttu.

Muinoin kyselin päiväkirjassani, voisiko Kiinan hallitukselle osoittaa, että nettiväki ei pidä ajatuksenvapauden rajoittamisesta ( 26. osa). Sain vastauksen: Amnesty International.

Kiitos K:lle näistä! LTUtukoiden ei tarvitse moiseen humanistiseen moskaan osallistua, joten säästäkää LTUt päätänne ja pitäkää se kiinni. Näin valtaisat ja äärihumanistiset jutut aiheuttavat kaaosta ahtaassa ja jumiutuneessa pääkopassa, sitäpaitsi mitä yhdellä kiinalaisella on väliä jos itsellä menee kivasti ja on vaimo/työpaikka plakkarissa?

Oletetaan, että olet sammakko

Nyyssilässä ja blogeissa on jo aikaa sitten lähdetty linjalle, missä uutisartikkelin tahi kotisivuista voidaan vetää johtopäätöksiä ja tehdä tarkka-analyysiä kirjoittajan persoonasta. Minäkin olen elämässäni epäonnistunut epävakaa vasemmistohumanistifeministi (joka vihaa miehiä ja insinöörejä). Tättärää!

On erittäin vaarallista pitää oletuksiaan faktoina ja antipatioitaan varmana tietona. Kun lukee blogia, kannattaa varoa rajuja oletuksia: voihan olla, että se hankala akka (joka on ansainnutkin olla ilman miestä, lue: 'miehen saaminen' on naisen arvon mitta ja elämän päämäärä) onkin ihan ok tyyppi, jolla on jopa kumppani tai vaikka liuta palvovia rakastajia. Voihan olla, että se kitkerä kundi onkin oikeasti aika valoisa heppu, jolla elämä rulaa. Voihan olla, että luuseri onkin opinnoistaan valmistunut ja sikakivassa duunissa rahaa takova menestyjä.

Voihan jopa olla, että LTUna esiintyvä tyyppi oikeassa elämässä elelee lupsakkana ja romanttisena siippana, jonka puheet objektiivisesta todellisuudesta saavat vaimon enää toteamaan 'juu, hyvä, ja nyt sitte moppaat tuon eteisenkin vielä'. :)

Lääkärikammo

Suhtaudun lääkäreihin suurella epäilyksellä. He suhtautuvat potilaisiinsa usein epäilyksellä, ja mikäli potilas eli asiakas on naispuolinen, epäilys taitaa olla vielä suurempi.

Nyt tassu on kipeä. Inhoan ajatusta lääkärille menosta, koska tiedän miten se keskustelu etenee.

- Ettet nyt vaan sittenkin olisi loukannut jalkaasi jossain?
- En ole loukannut sitä missään, en nyrjäyttänyt enkä lyönyt mihinkään.
- Jos olet vaikka kävellyt sopimattomilla kengillä?
- Olen kävellyt matalilla ja hyvillä kengillä, normaaleja matkoja, enkä ole keikkunut korkokengillä kännispäissäni.
- Jos nyt kuitenkin olet vaikka huomaamattasi nuljauttanut jalan korkokengissä?
- En ole loukannut sitä, en nyrjäyttänyt, en kävellyt oudoilla kengillä, en oudoissa paikoissa, en ole vaihtanut ruokavaliota, en aloittanut uutta harrastusta enkä nukkunut nilkan päällä!
- Jospas sinä kuvittelet koko homman?
- On se kipeä enkä voi kävellä sillä kunnolla.
- Jospas laitat siihen Mobilatia ja tulet viikon kuluttua uudestaan?

Jospas menisin kotiin ja unohtaisin koko jutun, kuten olen tehnyt tähänkin asti jo kuukauden ajan tämän tassun kanssa?

Keskustelu on tosi älykästä. Ensin hierotaan sitä, etten vaan ole huomaamattani taittanut luitani, epähuomiossa tiputtanut päätäni tai ohimennen tuikannut jalkaani auton renkaan alle. Sitten jutellaan siitä, onko elämäntilanteeni tai pääkoppani ok, sillä voinhan vain kuvitella kaiken tai töissä on stressiä, koska kerran jalka on kipeä eikä siinä luu tökötä eikä se ole sinimusta.

Lääkäriinhän sitä menee toivossa, että lääkäri osaisi neuvoa, miten asiaa selvittäisi eteenpäin. Useimmiten pitää ensin todistaa olevansa täysipäinen, ei hormonien vaikutuksen alaisena (mitä uskomattomimmat oireet saa menemään 'teidän naisten kuukautiskierron' piikkiin - aivan kuin miehillä eivät hormonit jylläisi).

Vaihtoehtoinen hoito

Se, mikä ennen kaikkea ihmisiä vaihtoehtoisen lääketieteen pariin ajaa, on kokonaisvaltaisuus ja kuuntelu. Asiakkaasta selvitetään muutakin kuin kipeä varvas - koska huomioidaan vaihtoehto, että varvas saattaa kipeytyä, koska hermo on puristuksissa, koska ristiselän luu painaa sitä, mitä tapahtuu korostuneimmin tietyissä olosuhteissa. Kysellään ja kuunnellaan - ei väitetä vastaan ja naureskella päälle, jos asiakas kertoo, ettei ole hakannut jalkaansa patteriin.

En käy känkättämään vaihtoehtoisista hoitomuodoista sen enempää. Minua ei kiinnosta, mitä muut niistä ajattelevat. Itse olen käynyt 6 vuotta vyöhyketerapiassa ja ollut kiinalaisen lääketieteen hoidoissa (mm. akupunktio). Vyöhyketerapia ja shiatsu ovat hoitoja, joita käytän kehon hyvän olon ylläpitoon: tietokonehommissa tätä tarvitaan. Homeopaattisia lääkkeitä käytän pieniin vaivoihin. Aromaöljyistä osa on lääkinnällisiä (esim. teepuu, laventeli, ruusu, neroli, rosmariini) joilla hoitelen hyttyspuremat ja haavat, tai ihonhoidon. Osteopaatilla (joka ei ole vaihtoehtoista vaan nojautuu ortopediaan) hoidatan ongelmallista selkäruotoani. Aromaterapiassa olen käynyt itseäni hemmottelemassa.

LTUn yleisin kommentti tähän on lapsenomainen "sä kai joo vedät jotain homeopaattista ku umpisuoli puhkeaa". Juu, niin ei kukaan järkevä ihminen tekisi - nämä hoidot eivät lopeta perinteisen lääketieteen olemassaoloa eivätkä uhkaa sitä mitenkään. Jokainen valitkoon hoitonsa itse, valinnanvaraa on. Itse koen näistä hyvää oloani ylläpitävistä hoidoista, että yhtäkään lanttia en ole heittänyt hukkaan, ja koko rahan edestä on tullut apua. Avun saaminen=vaivan helpottuminen/parantuminen on kai pääasia, eikä periaate?