Kolmaskymmeneskolmas: Jatko-osia ja palasia

 

Joskus tulee tarve kirjoittaa jatko-osia. Eiväthän aiheet tosin kaluamalla lopu, eivätkä lehmät lennä vaikka se olisi niille kuinka hyväksi tahansa.

Viikonloppuna pääsee toivottavasti uusi empiirinen koe alkuunsa: voiko villiviini kasvaa parvekkeella purkissa. Toivoa ja tahtoa riittää:)

Lapseton valinta, osa II

Aina jostain kulman takaa ilmestyy joku, joka sanoo viekkaasti hymyillen, että 'kyllä se sinullakin kuule biologinen kello tikittää'. Olen jo vuosia vastannut tähän, että ei tikitä. Minun biologinen kelloni on digitaalinen.

Suuri tekijä lapsettomuusvalinnan tekemisessä oli työjakso vastaanottokodissa, missä asuvat lapset ovat huostaanotettuja. Totesin, että pääni ei kestä sosiaalialaa (muksujen raporttien lukeminen johti viikkojen tunnemyrskyyn, missä vuorottelivat viha ja raivo lasten vanhempia kohtaan - ja suru siitä, mitä ihmiset lapsille voivatkaan tehdä) ja toisekseen tässä maailmassa on vaikea uskoa asioihin, joihin pitäisi voida uskoa, jotta edes katsoisi lapsen hankkimisen järkeväksi.

En voi tietää, iskeekö minuun vuosien päästä mielenhäiriö, jossa tursuan itkua vaaleanpunaisten potkuhousujen ääressä Sokoksen lastenvaateosastolla ja tunnen kohtuni vaativan hedelmää kannettavakseen. Toivon, ettei niin käy. Uskon, ettei niin käy, sillä jos ei 'babyboomia' (mikähitto sekin sitten oikeasti mahtaa olla?) ole käynyt edes kääntymässä tähän mennessä, tuskin äitiyden pyhä henki lehahtaa kohdalle myöhemminkään.

Perheihmiset: jättäkää lukematta. En halua kuulla yhtään "ei se noin ole"-kommenttia, koska noin se on *minun maailmassani, minun mielestäni*

Tärkein pointti on kuitenkin lapsettomuusvalinnassa se, että pidän tästä elämästä. En jaksa jatkuvaa meteliä ja huutoa, kurahaalarirumbaa tai istumista kylmässä sateessa hiekkalaatikolla puhumassa vaipoista ja pilttiruuista. Minua ei kiinnosta kaksplus-maailma, minulle lapsensaanti ei tuo olemassaoloni oikeutusta tai toimi kruununjalokivinä, joilla voin määrittää 'saaneeni aikaan jotain hienoa'. Jokainen nainen (lähes) osaa tulla raskaaksi ja synnyttää lapsia - mitä ihmeellistä siinä on? (On sen sijaan ihmeellistä kasvattaa lapsi tervepäiseksi, ja se on työnä niin kova, etten jaksa).

Minä nukun pitkään aamuisin, teen mitä huvittaa, käyn kahviloissa, voin harrastaa, voin lähteä ex tempore matkalle, aikaa on itselle mielin määrin, voin viettää koko päivän sängyssä lueskellen/nukkuen päiväunia hiljaisuudessa/harrastaen seksiä (tai mitä ikinä) ja kokata puoli päivää hassua ruokaa. Minulle upea tila on elää elämänkumppanuudessa, jolloin asioita voi jakaa: miksi se ihana tila pitäisi rikkoa stressillä ja vastuulla? Unohtaa seksi ja täyttää päivä lastenlauluilla, askarteluilla ja täsmällisellä rytmillä? Olla hurmioissaan legoista, värikynistä ja uudesta vaippamerkistä, siitä että jokabileissä voi jutella lapsistaan tai siitä, mitä Miihkali teki 11 kuukauden iässä? Ylipäätään revittää kehonsa, kärsiä kipua ja olla sen jälkeen pallo jalassa - miksi ihmeessä?

Joskus kuulen, kun perheellinen ihminen toteaa johonkin suunnitelmaani "hyvähän sun on, kun sun ei tartte ajatella ku itseäs". Aivan. Minun on hyvä, ja tietääkseni jokainen on ollut vapaa valitsemaan. Turha syyllistää minua itsekkyydestä ja omanapaisuudesta siksi, että olen valinnut itselleni pirun mukavan elämäntavan, enkä ole uhrannut elämääni siksi, että niin on tapana tehdä. Välillä tuntuu kuin olisin tällä valinnalla rikkonut jotain naisten aikoinaan yhdessä sopimaa hegemonista diiliä ("mehän sovittiin, että kaikki tehdään lapsia, ja sä jätit tekemättä") - ja jos puolustan valintaani, hyökkään muita vastaan ja arvostelen heidän lapsiaan. Saas nähdä, mitä tämänkin kirjoittamisesta seuraa: läjä postia, jossa kiljutaan, että 'meillä on lapsia ja ollaan onnellisia ja meillä on seksiä että sinä olet väärässä'?

Joku onnistuu saamaan elämänsä onnelliseksi perheessä. Minä en. Minulle tämä vapaus ja aika on tärkeää - nautin siitä, rakastan sitä, mutta jos puhuisin siitä kuten perheelliset lapsistaan, minut raadeltaisiin palasiksi:)

LTUn objektiivinen todellisuus (LTUn muotokuva osa 2)

Kun LTU pissii vahingossa sukilleen, hän ei voi tunnustaa olleensa väärässä tai pissineensä ohi. Hänen on pakko julistaa, että sukilleen pissiminen on vain normaali ja älykäs valinta, ja sukat kuivina olevat ovat vain kateellisia tai humanisteja, joilla ei ole mitään tietoa objektiivisesta todellisuudesta (jonka LTU yksin tuntee) jossa kaikilla on pissiset sukat.

LTUlle on vaikea kaakunpala myöntää toimineensa tunnekuohussa typerästi (näin käy, kun tunne-elämä on itselle vierasta, jolloin pienikin ärtymys esimerkiksi tuntematonta naista kohtaan saa agression laukeamaan, ja tuloksena voikin olla täysin yliammuttu ja suhteeton reaktio). Mitä muuta LTU voi siis tehdä - hänen on PAKKO julistaa tuntemattomien ihmisten nimittely ja määrittely (kuten esim. lesbottelu ja homottelu) virallisesti rationaaliseksi käytökseksi, ja kieltää (faktojen ja havaintojen valossa) em. käsitteillä olevan minkäänlaista erityistä merkityssisältöä sosiaalisessakaan kontekstissa. Näin nimittelystä ei voi olla mitään haittaa eli LTU on ollut täysin rationaalinen, oikeassa ja hieno ihminen.

Joidenkin ihmisten kohdalla täytyy todeta, että heidän järkiinsäsaaminen on samaa kuin opettaisi härkää laulamaan: härkä ei opi, mutta se ärsyttää härkää.

LTU vs. ATM

Jotkut LTUt ovat päätelleet oman päänsä sisällä asioita välittämättä objektiivisesta todellisuudesta. LTU on herkkä, eikä näkökenttä ole laaja: ehkä hän siksi sortuu kuvittelemaan, että minä olisin väittänyt LTUn olevan yhtäkuin ATM. Huono itsetunto (LTUn näennäisen uhon alla) taas pistää LTUn lukemaan teksteistäni, että LTU on luuserirunkkari. LTUn oma maailmankatsomus pistää LTUn tulkitsemaan, että naiset ja eritoten minä ihailemme miehiä, joilla on rahaa ja lihaksia.

Alustusta niille, jotka eivät ole vielä päässeet nauttimaan LTUtukoiden parhaasta teoreema-annista:

ATM (Alemman Tason Mies) on markkina-arvoteorian (MAT) illusorinen arkkityyppi. Arkkityypit humanistisilla tutkimusaloilla ymmärretään todellakin arkkityypeiksi eli korostuneiden piirteiden ja yleistyksien kokoelmaksi, jotta jotain ilmiötä voidaan käsitellä. LTU puolestaan tuntuu pääosin ottavan tuon arkkityypin tosissaan ja nimittää sitä objektiivisen todellisuuden faktuaaliseksi olennoksi. Vakavalla naamalla.

ATM on siis se, joka yhden blogissa ei saa naisilta pildeä ja toisissa hän on antisankari, surullisen hahmon ritari, psykonarttujen (no nainen LTUn mielestä on oletusarvoisesti psykonarttu) uhri. ATM:lla ei ole sikana rahaa, sikamageeta autoa ja isoa egoa tahi vehjettä. Naiset eivät kuulemma tykkää leikkiä ATM:n kanssa vaan tahtovat YTM:n (Ylemmän Tason Mies), jolla on rahaa, auto ja iso ego/vehje. YTM siis saa.

Tätä teoriaa kannattaa moni LTU, sillä heille suhteet ovat pelkkää kaupankäyntiä. MAT-teorian mukaan naisen arvo laskee partneri partnerilta eli ylemmän tason naaras on aina neitsyt. YTM sen sijaan on lääninsonni Muu-Muu. (Ihan tosissaan he uskovat tähän, joten nauru peppuun!:-)

MAT on siis objektiivista todellisuutta, ja nämä arkkityypit siis edustavat ihmisiä. Jos olette eri mieltä, häviätte, sillä objektiivinen todellisuus voittaa aina subjektiivisen havaintomaailmanne. Näin puhuu LTU.

Mutta subjektiiviseksi heittäytyäkseni: mistä hemmetistä tulee se käsitys, että naisille ihanamies on *miesten itsensä* homososiaalisesti ihailema alfauros, jolla on rahaa, auto ja valtaa? LTUt ihailevat murisevia lihaskimppupanomiehiä siinä määrin, että aivot jäävät kotiin (tätä samaa lihaskimppupanomiesihailua olen nähnyt viimeksi nahkahomoillassa, btw). Mutta mitähän tekemistä LTUn ihastelun kohteella on sen kanssa, mistä naiset pitävät?

Puhun vain omasta puolestani: jokainen määrittää ATM/YTM-kriteerinsä aika yksilöllisesti. Minulle ATM on esimerkiksi lihaksikas öykkäriuros kovat kaulassa ja markkinointiasenne aivoihin tatuoituna. Sellainen on vain looseri, joka on saanut vähän rahaa ja kivan auton. Eikä se ole yhtään parempi kuin looseri ilman rahaa ja autoa. Minusta naismarkkinoilla epäonninen runkkari ei ole ATM, mutta tuosta epäonnesta katkeroitunut naistenvihaaja on. Että joskos joku kysyisi minultakin joskus, mitä ajattelen ennenkuin alkaa selittää, miten minun mielestäni vain ekonomi bemarilla & perinnöllä on tosimies:)

Nettihäröt

Männä vuosina eräs häiriintynyt keskisuomalaisen yliopiston tutkija-apulainen kirjoitteli törkyisiä herjauksia Birdystä ja naisista ylipäätään news-ryhmiin. Asia oli suurin piirtein se, että 'naisten pi**u haisee pahalta'. Yliopiston ylläpito oli asiallista, joten pyynnöstä asiaan puututtiin ja haisupostit loppuivat. Amen.

Sen jälkeen olikin aika rauhaisaa, mitä nyt joku ekarakkautensa hylkäämä katkeroitunut heppu rannikkokaupungin ruotsinkielisestä oppilaitoksesta muisti kirjoittaa, että minun kaltaiseni naiset ovat tuhonneet hänen elämänsä. Ja aina löytyy tyyppejä, jotka Tietävät Tarkalleen, mikä ihminen olen, miten elän, missä menen ja millaisia housuja käytän - tämä kaikki koskaan minua näkemättä, koskaan kanssani keskustelematta ja minua mitenkään tuntematta. (Ai niin, mutta ovathan he lukeneet kotisivujani, aivan, siinäpä verraton lähde tuntea ihminen perusteellisesti.) Nerokasta.

Mietin vain, että jos nettihärö alkaa häröillä kunnolla, mihin asti pitää odottaa, että nk. raja ylittyy? Onko huorittelu syy mennä jo asioimaan ylläpitoon/poliisille, vai pitääkö odottaa siihen asti, että on huoran lisäksi lesbo ja väkivaltainen mielipuoli? Vai pitääkö odottaa, josko viha leiskahtaisi sen verran, että tulisi nk. konkreettista huitomista?

Joka tapauksessa näiden nettihäröjen katkeruudessa ihmetyttää yksi asia: miten jumalauta ihminen voi tosissaan pitää itseään aikuisena, jos luulee olevansa Ainoa Ihminen Maailmassa Jolla on ollut Sydänsurua? Kuvittelevatko he oikeasti, ettei kellään ole vastaavaa tuskaa - koska heidän teinihaninsa ei tykännytkään heistä? Haloo aivot, järki yrittää soittaa ja suhteellisuudentaju pistää tekstiviestiä.

Jeesusmaaria, maailmassa on suurin osa ihmisistä saanut maistaa onnetonta ja yksipuolista rakkautta, tullut petetyksi ja jätetyksi, ja siitä on vain mentävä yli ja kaivettava optimistijolla esiin uudestaan. Sitten jotkut raasut katsovat täysin oikeutetuksi katkeroitua lopuksi ikäänsä, kun teinihani lähti: siitä asti koko teinihanin sukupuoli on saatanasta ja teinihani saa kakkapostia vielä vuosien jälkeen. Itse asiassa teinihani on syypää kaikkiin raasun elämän epäkohtiin, vielä silloinkin, kun raasun eläkepäätös ei mene suorilla läpi.

Jos eka sydänsuru tosiaan ottaa noin koville, suosittelen siirtymistä sisätiloihin ja veden lämmittämistä aamuisin (jotta siihen voidaan kastaa ne pumpulipallot, joilla herkän pepun pystyy pyyhkimään).

Iäkkäät naiset ovat köyhiä

Iäkkäät naiset ja pitkäaikaistyöttömät ovat köyhiä, näin sanoo Hesarin artikkeli. En ihmettele, että iäkkäät naiset ovat pudonneet köyhyysloukkuun...ja miksikähän he ovat siellä? Aivan, koska hän ja hänen miehensä halusivat lapsia. Perheen perustaminen nappaa vain naista otsaan taloudellisesti: kun nainen jää kotiin hänen ja miehensä yhteisen perheen perustamisen takia (synnyttämään lapsia, hoitamaan pieniä lapsia, pitämään kotia yllä), mies voi ansaita rahaa. Ja eläkekertymäähän tulee vain kodin ulkopuolisesta työstä - naisen työ perheen eteen kotona ei oikeuta vanhojen päivien tulotason nostamiseen.

EU konventti

Hupaisaa... EU-konventtiartikkeli paljasti, että EU-virkamiehen työ stressaa rankasti. "Posliinikilpikonna johdatti meitä"...lepokoti Aurinkoiseen voisi tuotakin heppua suositella.

Projekteja

On paljon projekteja, joita olen ajatellut pitkään, mutta joita en ole saanut aikaiseksi aloittaa. Yksi niistä on Palvelusivu. Palvelusivulle haluan laittaa kokemuksia (Tampereen) liikkeistä, kerätä listaa Hyvän ja Huonon palvelun paikoista. Minusta hyvän palvelun paikat ovat sen ansainneet (kuten myös huonon palvelun paikat). Erityisesti ravintoloista voisi joku hätäinen Tampereen matkailija saada jotain iloakin: "ekaa kertaa Nääsvillessä, missähän voisi syödä, kun ei tunne paikkoja - ja voilá! Birdy mainostaa hei tosi upeaa kiinalaista/intialaista/malesialaista paikkaa, sinnepä siis". Mukana myös lihansyöjäystävien pisteytyksiä ja kommentaareja liharuuista. Zäp!

Tällä sain aikaiseksi sen, että jo aloitin. Eiköhän tuo sivu aukea tässä kesän aikana: subjektiivista todellisuutta olan takaa, rok!:)

Yksi projektini on myös ruveta julkaisemaan parhaita reseptejäni: niitä ei Painonvartijat suosittele, mutta niillä saa täytettyä vannoutuneimmankin lihansyöjän masun, vaikka kasvis/kalaruokaa ovatkin.

Ja nyt...

...on perjantai. Viikonloppu. Kotona odotetaan. Pitkiä aamunukkumisia. Ei kiirettä. Elämä on natusaa!