Kolmaskymmenestoinen: Mediasta ja valinnoista

 

Heinäkuu. Viikkoja töitä ennen lomaa, leikin töissä 'suviuunoa' ja teen kaikenmoisia hauskoja hanttihommia (kopypeist, kopypeist), joita ei tosiaan ehtisi tehdä normaalisti. Illalla sitä yrittää rentoutua, nähdä ihmisiä ja nautiskella kesästä, jollei muuta niin parvekkeella, jonne shoppailtiin viime lauantaina 'parvekeseinä', sellainen tukeva seinäke, mihin on tarkoitus saada villiviiniä kasvamaan: vaikka asuu kerrostalossa, ei huvita silti olla silmäin alla - naapurin parveke on metrin päässä omastani.

Viikonloppuna tuli käytyä pari rakennus&rautaliikettä läpi. Että on lattiaa, maalia ja tapettia. Mutta eipä ole yhtäkään selitettä siitä, mitä eroa on ohutpuulattialla tai parketilla. Tai siitä, että mitä *muuta* täytyy hankkia, jos heittää laminaatit lattiaan: laminaatin alle kun tupataan laittaa jotain alusmateriaalia, korkkilattiankin alle tulee aluskorkki. Ei tavallinen ihminen pysty tekemään relevanttia hintavertailua tai edes budjetointia remontilleen ilman ammattilaisapua tai varaamatta henkilökunnan edustajaa käyttöönsä tunniksi. Esitteitä oli seinäkaupalla, mutta niistä selvisi täsmälleen se, mitä kukin lattiavalmistaja tahtoi kertoa. Hohhoijaa, remonttiselvitys jatkuu.

Jutuilla julkuksi

Ryppäissä tulevat, nämä julkkistouhuilut. Ensin soitti Hämeen Sanomien toimittaja: teki juttua nettipäiväkirjoista. Tuntui, etten osannut sanoa mitään uutta. Kirjoitan, koska kirjoitan. Julkaisen, koska kirjoitan, eikä kirjoittaminen ole kivaa ellei kukaan lue. Ei, en ole saanut vielä turpaani sen takia mitä olen kirjoittanut. Ei, isänikään ei ole tehnyt minua perinnöttömäksi sen takia, että olen kirjoittanut perheestäni. Juu, aion jatkaa, onhan tämä mukavaa. (Tosi älykästä, eksoottista ja ajatuksia herättävää, minähän sanoin:)

Eipä aikaakaan, niin kilahti puhelin, tällä kertaa telkkutäti toivoi minua keskusteluohjelmaan puhumaan. Telkkuun en päässyt upeiden juttujeni tai söötin lättyni tahi nasevien hengenlahjojeni takia, vaan siksi, että en halua lapsia. TV2:n Telakassa siis paikalla perheenäiti, perheenisä ja minä: minua aina jaksaa hämmästyttää, että vapaaehtoinen ja valittu lapsettomuus jaksaa hämmästyttää. (Okei, pari ihmistä pyysi, joten Telakka tiistaina illalla ja TV2.)

"Mikäs vika teissä on kun hankitte lapsen?"

Jos asiaa kysytään, kerron, että oma valintani on olla hankkimatta lapsia. Ensin kysytään, että onko minulla jokin sairaus. (Onko teillä jokin sairaus kun niitä hankitte? tekisi mieli kysyä takaisin.) Sitten kysytään, olenko lapsivihamielinen tai pidänkö kenestäkään lapsesta (vihaatteko te eläimiä, jos teillä ei ole lemmikkejä?). Keskustelu alkaa olla nopeasti nerokkaassa tilassa, ja käämini sauhuavat.

Onko jokaisen miehen velvoite olla tonyhalme vain siksi, että hän on mies? No eipä ole. Eikä Maijankaan tarvitse olla matemaatikko vaikka hän pystyy siihen. Naisen silti pitäisi synnytellä lapsia vain siksi, että hän siihen pystyy? Pitääkö jokaisen miehen siittää pentu, koska hän siihen pystyy?

Kun sanon, että haluan jättää jälkeeni maailmaan muita kuin geenijälkiä, minulle kerrotaan, että työn ja lapset voi yhdistää. Kun kerron, että olen hiljaisuusaddikti ja hyvin kärsimätön, eli sopimaton äidiksi, minulle kerrotaan, että 'lapset kasvattavat vanhempia ja siinä se pinna kehittyy'. Kun kerron, että en halua menettää rauhaani ja vapauttani, minulle kerrotaan, että 'kyllä lastenkin kanssa voi matkustaa'. Miksi minusta tuntuu, ettei minua kuunnella? Minä en halua lapsia. Onko sitä niin vaikea hyväksyä ajatuksena, että pitää sinnikkäästi tarjoilla lapsenhankkimista?

Kun alkoholisti tai narkki addiktiostaan huolimatta haluaa lapsen, kukaan ei ihmettele. Sehän on vain inhimillisyyden osoitus, merkki tervehtymisestä. Kun terve ja työssäkäyvä nainen ei halua lasta, lähes kaikki ihmettelevät.

Eihän se nyt noin voi olla. Kyllä jokaisen naisen täytyy saada lapsia. Kyllähän niitä pitää tehdä. Ehkä et nyt ymmärrä, mutta vanhempana sitten kaipaat lapsenlapsia. Se on kuule ainutlaatuista seurata kun lapsi kasvaa. Ethän sinä nyt oikeasti voi tuota mieltä olla. Jaa, kai sinä sitten kieltäisit lapsenhankinnan kokonaan, vai? Kyllä minäkin tunnen monia jotka sanoivat ensin etteivät halua, mutta kato kun alkaa tulla ikää tarpeeksi, niin sitten se vauvakuume iskee. Kyllä se sullekin kuule vielä se aika koittaa. Ei kannata niin kauheasti uhota, jokaisella se vastaan tulee. Ei tässä maailmassa aina voi ajatella itseään, täytyy joskus ottaa vastuutakin.

Minä en käy känkättämään kellekään siitä, että hän haluaa lapsia. Minä ymmärrän sen ja hyväksyn sen. Miksi pirussa en saa edes puolilla kerroista samaa kohtelua takaisin? Miksi aina tunnen olevani friikki, joka juuri pieraisi kovaäänisesti ruokapöydässä, kun kerron omasta näkemyksestäni? Miksi valintani tekee minusta vastuunottokyvyttömän, itsekkään ja lapsivihamielisen?

Ihanko totta ihmiset hankkivat lapsia pelkässä hormonihuumassa, omien geenien jatkamiseksi, vanhuuden turvaamiseksi ja omien unelmien täyttäjäksi? Ihanko totta lapsirakkautta on hankkia lapsia (koska niitä pitää hankkia) itsekkäästä halusta välittämättä siitä, riittääkö oma henkinen resurssi *oikeasti onnellisen lapsuuden* tarjoamiseen? Ihanko totta lapsi voidaan hankkia vain koska hedelmöittyminen on parisuhde- ja avioliittoinstituution kristillinen propagandahuipentuma? Ihanko totta lapsia tehdään 'perustellusti', vaikka on uraputki, harrasteet, ystävät ja muut tekemiset - ja lapsi on vain yksi suorite muiden joukossa, ja useimmiten muiden hoidettavana?

Koska tunnen itseni, ja tiedän, missä tilassa olen onnellinen, en halua lapsia. Ja tämän teen sen takia, että yksikään lapsi ei ole ansainnut vanhempia, joka ei todella pyyteettömän harkitsevaisesti ja tietoisesti ole *päättänyt* antaa suurta osaa elämästään voidakseen tarjota ihmisentaimelle lähtökohtaa elämiseen.

Julkinen ihailija

Minua oikein harmitti, kun vasta perjantaina luin erästä blogia. Mikä määrä palstatilaa yksin minulle! Millä pieteetillä, vimmalla ja tunteen palolla tämä nuorukainen minusta puhuukaan! Punastelin imarteluksi tulemisen mielihyvästä: harvoinhan tuollaista enää tällä iällä näkee. Minulla on julkinen ihailija!

Kuten tiedämme, nuorukaisen ollessa kovin ujo, epävarma ja ajatustensa kanssa sekaisin, "viha" on ainoa kanava, jonka kautta hän osaa suuria tunteita ilmentää (sillä lässyttely olisi epämiehekästä). Kömpelön ja rujon ilmaisun takana on kuitenkin herkkääkin herkempi viesti. Kiitos, Panu. Kunhan löydät oikean tytön, sinusta tullee hänelle melkomoisen hurmaava ja intohimoinen hanipupu! Lucky girl!