Osa 283: Kesäkuussa helpottaa

 

Koko kevään raskaat asiat purivat nilkkoja, ja hoin itselleni jatkuvasti, että kesäkuussa helpottaa. Olin oikeassa. Hyvähän tätäkin on helteessä kirjoitella.

Uusi työ

Kevään istuimme löyhässä hirressä eli YT-neuvottelujen kohteina. Kaikki hakivat paniikissa sitä työpaikkaa, mikä käsiin osui. Firmat ehkä kuvittelevat, että kaikkien paikkojen avaaminen hakuun tuottaa uusia ja parempia tekijöitä työrooleihin, mutta se ei pidä paikkaansa. Kaikkien paikkojen avautuessa alkaa paniikki, jolloin haetaan niitäkin pestejä, joita ei kuuna päivänä haluta tehdä. Niinpä monissa paikoissa on nyt joko vastahakoinen tai jo lähtöä suunnitteleva tekijä. Silläviisii.

Tässä olen ihmetellyt lisäksi sitä, että firma maksaa isoja summia rahaa siitä, että se pääsee eroon kaikkein taitavimmista ja osaavimmista työntekijöistään (paketti tarjolla, joten sen ottavat ne, jotka saavat töitä muualtakin) ja kaikkein kokeneimmista ihmisistään (paketti tarjolla niille, joilla on eniten työvuosia). Olen antanut ennusteen viidestä vuodesta: sitten tuo putiikki on kontallaan. Jotain alkoi mennä pahasti pieleen vuonna 2007. Todella pahasti pieleen.

Entinen työni ei jatkunut, joten valmistauduin kevään irtisanomiseen. Mutta sitten jostain taivaankulman pähkinästä hyppäsi esiin työ, josta olen vuosia sitten sanonut, että JONAIN PÄIVÄNÄ (kun olen tarpeeksi taitava) saatan päästä siihen pestiin käsiksi. Minä sain sen nyt. Olen pyörinyt onnenväkkäränä.

Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen olen innostunut: loistava pomo, mukavat kollegat, superhaasteellinen työnkuva, kehitysmahdollisuudet kuuhun asti. Jestas. Saan toimia ihan aikuisena ammattilaisena, päättää omista työtavoistani - tämä on kaikkea sitä, mitä minun mielestäni työn tekemisen olisi pitänyt olla mutta ei ole ollut. Toki tulen kaipaamaan kipeästi sitä kollegaporukkaa, joka oli motiivi ja tuki jaksaa entistä hommaa viisi vuotta. Silti uskallan pomppia onnesta uuden työn takia. Jei jei JEI!

Kirja lähti painoon

Kirja lähti painoon eilen. Jummi. Mitä sitten tapahtuu - miltä nyt tuntuu? Vapaalta, huojentuneelta, täyteläiseltä. Olen äimissäni, sillä iltaisin ei olekaan enää mitään tekemistä ja kalenteri on tyhjää täynnä. Piti siivota kaappeja, kun en millään malttanut katsella pilviä. Ikäänkuin koko ajan pitäisi olla Joku Projekti.

Nyt ei voi muuta kuin odottaa kesälomaa ja kirjan tuloa. Kamala kriisi:)

Dekkareita

Kun kirjoitusputki on päällä tai muuten stressaa, minä luen dekkareita. Ei, minä ahmin ja kauhon dekkareita. Yksi per päivä normiannos, vapaapäivinä voi mennä kaksi. Ihan ensimmäisenä haluan mainostaa loistavaa löytöäni: suomalainenkin vielä ja maailman upeinta lukemista riippukeinuun. Outi Pakkanen, suosittelen!

Seuraavaksi tulee toki Stieg Larssonin trilogia, sitten Håkan Nesser. Nesserin opus Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä on parhaita kirjan nimiä ikinä ja toisekseen teos oli aivan lumoava! Se oli StandByMe-PopuläärimusiikkiaVittulajänkältä -henkinen teinipoikien kesän kuvaus.

Tokihan pitää mainita myös Åke Edwardson, Jo Nesbo (norjalaisella oolla, toki) sekä Alexander McCallin Mma Ramotswe rooibosteekuppeineen ja botswanalaisine kulttuureineen. Voi vain ihmetellä, miten kalju valkoinen mies voi kirjoittaa niin aidosti ylvään botswanalaisen rouvan näkökulmasta - olen vakuuttunut, että lääketieteen etiikan tutkiminen sekä fagotinsoitto ovat siihen osasyynä:-)

Remontti ajaa maalle

Taloyhtiö remontoi isolla rahalla (heihei vuosien säästöt ja lomakassa) ja olot kotosalla käyvät kesällä perin epäinhimilliseksi. Perhepiiristä löytyi ratkaisu: muutamme koko lomaksi maalle. Puolitoista kuuta maaseudulla, missä lintujen kirjo on järkyttävä (lintukirja ostettu, kun vielä tunnistaisi kaikkien avosettien ja turturien äänet!) ja mäyrät sekä supikoirat rähisevät pihalla yöaikaan reviiristä. Mäyrät vielä tuntuvat viis veisaavan ihmisistä, heidän nuotiostaan tai salamavalosta - sen verran lähelle ne tulevat tuhisemaan.

Jotenkin tuntuisi, että tuon loman jälkeen olisi vallan rento olo. Maalla kun ei ole muuta tekemistä kuin nukkua hyvin, nukkua päiväunia, käydä aamukalassa, käydä uimassa, saunoa, grillata ruokaa, pelata sulkapalloa, kitkeä perunapenkkiä, pitää sadetta sudokujen kanssa, kuunnella lintuja ja lukea hyviä kirjoja. Saa nähdä, miten käy jo vuosia vaivanneen omakotitalokuumeen - joko tauti on ohi syksyyn mennessä tai sitten tauti on fataali, ja sille on tehtävä radikaaleja toimenpiteitä.

Tilaanpa varmuuden vuoksi maailmankaikkeudelta runsaasti rahaa syksylle, avokätisen nykyisen asunnon ostajan ja unelmien omakotitalon järkihinnalla kohtuullisen matkan päästä töistä ja palveluista. Talo saisi olla isolla omalla tontilla, siellä saisi olla isoja puita ja myös kirsikkapuu. Talo olisi julkisivu-, katto-, viemäri/sähkörempattu, sisäpinnoilla ei niin väliä. Talo on rakennettu rakkaudella 50-luvulla (tai aiemmin), ja siinä olisi viisi huonetta keittiön ja olkkarin lisäksi. Talossa pitäisi olla myös kellaritilaa, sillä biljardihuone on must. Talo olisi terve ja hyvässä kunnossa ja siellä olisi rauhallista. Isolla pihalla voisi poltella nuotiota ja pitää kissatarhaa, eikä naapureista olisi häiriötä tai kiusaa. Ja hinta olisi alle 200 kiloeuroa. Näin. Pyytää saa aina:-)

Täkyuutisia

Yllättikö tämä uutinen jonkun? Olen ollut vähintäänkin huolissani siitä, millä ignoranssilla vanhemmat antavat tarhaikäisten kakaroidensa juoda litroittain kokista. No, 85% suomalaisista syö paskaruokaa, joten eipä edes omien lasten 20 kilon ylipaino ja alkava II-tyypin diabetes näitä puupäitä säväytä.

Tähän on vaikea sanoa mitään. Eihän tuo kerro mistään muusta kuin lainsäätäjien ja tuomiosta päättävien ihmisten asenteista. Vaikka raiskaus on väkivaltarikoksista rumimpia, ehkä se joidenkin tahojen mielestä on jänskä ja kiihottava juttu, eikä pimpero pikku käytöstä kulu. Syvä huokaus.

Facebook-elokuva? Ette ole tosissanne? Ketä kiinnostaa? Lärväluetteloa turhempaa juttua on vaikea keksiä. Ihmiset, jotka selittävät, että "mullon viissataa ystävää" lärväluettelon linkkausten pohjalta, ovat vakavasti häiriintyneitä. Katsokaas kun ne ihmiset ja ystävät ja ihmissuhteet ovat SIELLÄ ULKONA, IRL niinku. Pahvit!

Backupin kuningas Pete Parkkonen. Pete säilytti biisien _ainoat kopiot_ läppärillä ja otti läppärin Raumanmeren juhannukseen? Ja vielä festareiden leirintäalueelle? Jätti läppärin telttaan valvomatta? Kuinka typerä ihminen voi olla?

Tasa-arvokukkanen. Ehkä tämä sitten oli riemuvoitto. En tiedä kelle. Tuohan olisi hieno juttu, JOS yhteiskunnassamme tissit eivät olisi mitenkään sukupuoliseroottinen symboli. Mutta kun se on, ahistaisi uida yläosattomissa, niin pirun sallittua kuin se olisikin. Minulle omat tissit ovat erittäin henkilökohtainen asia.

Käykö teille koskaan niin, että näette ison lööpin, jossa lukee esim. "Veikko avoliitossa Hennan kanssa!" tai "BB-Riitta leikkaa leukansa" ja teillä ei ole yksinkertaisesti mitään aavistusta siitä, kuka helvetin HennaRiittaMasaJartsaPietariPauliina? Minulle käy usein, ja olen siitä itse asiassa hyvin iloinen. Jotenkin tuntuu, että mitä vähemmän tietää hölynpölystä, sitä enemmän on kartalla oikean maailman kanssa.

Ja vielä esimerkki siitä, miten fiksu ja diplomaattinen voi perussuomalainen olla: heil, Rami Sipilä. Vähänkö hävettäisi olla perussuomalainen.

Tulipa pitkä messu. Kesäkuuta!