Kahdeskymmeneskahdeksas: Tyrmistyneitä ajatuspaloja kesäkuusta

 

Vielä kerran ollaan synkeitä ja nuristaan! On kiva nurista, kun muuten on mukavaa:) Tällä kerralla olen tyrmistynyt, äimissäni ja en ymmärrä. Reaktio ja tunne on sama vuodesta toiseen, kun törmään litteiden kivien alta esiinryömineisiin maasiiroja omituisempiin ötököihin. Siitä enemmän kohta.

Minulle lähetettiin linkki misogynistisivulle . Tämän uskaliaan ja miehekkään tekosen teki joku, *anonyymina*...terveisiä vellihousukerholle!

Luonnontiede&Tekniikka Uskontona - LTU-miehen muotokuva

Luonnontiede&Tekniikka Uskontona -kerholaiset (tästä lähin käytän lyhennettä LTU viitatessani näihin korskeisiin sankareihin) ovat saaneet minut ihmettelemään, miksi he vihaavat (naisten lisäksi) tunteita ja emootioita. Miksi he vihaavat jopa kaikkia niitäkin asioita, joita ilman heidän tieteenalaansa ei olisi olemassa (lue: ei-tekniset tieteenalat)? Yritän valottaa tässä LTUn pääkoppaa, koska niin äänekäs ilmiö herättää ihmetystä muissakin kuin minussa.

Lähtökohtana on se, että LTU haluaa hallita ja kontrolloida. LTU haluaisi maailman ihmisen hallitsemana teknisenä palikkapelinä, missä asiat voitaisiin joko johtaa loogisesti aasta beehen tai ratkaista laskemalla matemaattisen kaavan avulla. LTU ei pidä siitä, että maailma ei ole looginen. LTU ei pidä siitä, että elämä onkin irrationaalinen ja non-kausaalinen jatkumo tilassa, jossa on paljon selittämättömiä asioita (kuten ihmisissä ja jopa LTU:ssa itsessäänkin). LTU ärsyyntyy siitä, ettei maailma tunnusta ääneen LTU-ihmisten paremmuutta, häntä hämmentää se, että 'alemmat' ihmiset saavat samoja tai parempia etuja kuin hän. LTUn lauselma 'alemmista olennoista' voi kuulua vaikkapa seuraavasti (esimerkkinä irrallinen lause): "he ikäänkuin taikaiskusta saavat samat edut kuin luonnontieteellisesti suuntautuneet, joiden palkka tulee objektiivisen todellisuuden tuntemisesta." LTU aidosti uskoo olevansa Objektiivisen Todellisuuden (ja mikähän sekin on?) Tuntija. LTU uskoo, että hän itse on objektiivinen, eikä kestä ajatella sitä faktaa, että ihminen on aina oman subjektiivisuutensa vankiparka.

LTU *inhoaa ja pelkää* sitä, että hänen oma inhimillisyytensä tekee hänestä itselleenkin hallitsemattoman. LTU vihaa tunteita ja sellaisia ärsyttäviä asioita kuin kuolema, joka sekä synnyttää tunteita että on selittämätön. LTU vihaa naisia samasta syystä (sen lisäksi nainen on vielä synnyttänyt hänetkin, ja synnyttää uutta elämää ylipäätään, mihin LTU ei pysty vaikka kuinka vääntäisi koodia). Matrix Reloadedissa oli LTUn märkä uni: sitä voisi sujauttaa kakunpalassa naisen sisään koodin, joka koodaisi naisen märäksi. (Jos tässä kohtaa naurattaa hysteerisesti, älä naura LTUn läsnäollessa, sillä hänen egonsa on jo muutenkin murenevaa laatua.)

Kun LTU pelkää (mikä on tunne), häntä inhottaa tuntea ja tunteminen itsessään pelottaa lisää. Moinen tunteiden mylläkkä synnyttää LTUssa vihaa, aggressiota (mikä on tunne) ja siitä vasta kannat LTUlla kattoon nousevat: hänelle ei jää juuri mitään muuta vaihtoehtoa *hallinnan illuusion* säilyttämiseksi kuin peittää pelokas aggressionsa välinpitämättömiin ilmeisiin ja halveksuvaan ylimielisyysjaaritukseen. Mitätöinti on hyvä defenssi, ylimielisyys vanha kunnon 'hallintadraama', jonka psyyke ottaa käyttöön, kun LTUsta tuntuu, että mielen mopo on lähdössä lapasista. LTU on ylimielinen ja halveksiva, kun hän halveksii, kun hän pelkää tai kun hän on epävarma. Ne ovat hänelle sama asia - niiden eriyttäminen tai tunnistaminen erilaisiksi tunteiksi olisi LTUn maailmanloppu.

Kun LTU kieltää tunteidensa olemassaolon, hän samalla kuvittelee voivansa irrottautua vastuusta, joka kullakin omista tunteistaan on. Mitä enemmän tunne roiskuu rapana ympäristöön, sitä sinnikkäämmin LTU kieltää tunteen olemassaolon ja uskoo olevansa vakaa ja tyyni. LTU kieltäytyy kohtaamasta ja käsittelemästä tunteita: kun LTU joutuu äkkiseltään tunnekäsittelyä vuosia lintsattuaan suuren emootion ravistelemaksi, seuraukset eivät naurata. Been there, seen that.

LTUlta sinkoavat kaikki palikat käsistä, tilanteen käsittelykyky puuttuu täysin. Kontrolli pysyy, jos tunne ei ole kovin iso, mutta kun tunne on valtava, kontrollin rippeitäkään ei horisontissa enää näy. LTUn järki lähtee äkkilomalle, ja jollei sellaisen tilanteen jäljiltä synny sairaalareissua tahi avioeroa, LTU voi katsoa olevansa onnekas. LTU tuskin oppii läheltäpiti-tilanteesta mitään (vaimohan ei saanut turpaansa, hän vain itkeä tirskuttaa kun vähän säikähti) ja jatkaa iloisesti tunteittensa ohittamista ja kasaa näin hemaisevaa kriisiä tulevalle ajalle. Uusi hautumassa oleva satsihan räjähtää ehkä vasta 7 vuoden päästä, joten mistä huoli?

Ääritilanteessa (voimakkaita emootioita herättävissä) kaikkein epävakain, irrationaalisin ja hysteerisin ihmistyyppi on LTU. Häneen voi luottaa vain niin kauan kuin suuria tunteita ei astu näyttämölle. LTU ei ole ihminen, johon kannattaisi nojailla elämän pimeimmissä kohdissa: tueksi hänestä ei ole, sillä hän tarvitsee kaiken tuen, mitä tarjolla on. LTU on pikku rationalisti, joka on suunniteltu kivaan arkipäivään, ei ääritilanteisiin.

Tästä huolimatta LTU on se, joka suurimmalla äänellä paasaa naisten (kollektiivisista) luonnevioista: hysteerisyys, emotionaalinen epävakaus ja oikullisuus. LTU mylvii miesten olevan rationaalisia ja järjen jumalten lähettiläitä, joiden tuoman tulen valossa maailma on rakennettu. Muutamaankin kertaan olen päässyt näkemään, kuinka hermopaineen alaisena LTU ei todellakaan keskustele järkevästi ja loogisesti, vaan viskelee tavaroita, hakkaa jalasta potkaistulla kengällä pöytää ja kirkuu. Myöhemmin LTU selittää tyynenä ja ylimielisenä, kuinka hän 'hieman ylireagoi' *vain koska* se oli 'ainoa järkevä ja luonnollinen' reaktio toisen ihmisen 'järkeä vailla oleviin puheisiin'.

LTU hallitsee maailmaa, mutta vain omaansa: sen hän osaa järjestää mieleisekseen, niin lujasti hän itsepetokseensa uskoo, että puhuu jo tavallaan totta väittäessään kissaa kärpäseksi. Me muut joudumme elämään todellisuuden kanssa ilman illuusiouniversumimme tukea, joten olemma pakostakin epävarmempia ja haparoivampia asioissamme kuin LTU. Suokaamme LTUlle anteeksi, sillä niin rankkaa ja äänekästä itsepetosta tarvitsee vain ihminen, joka on muutenkin myötätuntoa vailla. Ei hän ilkeyttään sitä tee, hän on vain pelokas pieni parka, eikä hän osaa muuten pelkonsa kanssa elää kuin kuvittelemalla itsensä pelkojen ja epävarmuuksien yläpuolelle. Ollaan Tekniikan/jumalan/jeesuksen/allahin asialla, ja siis oikeassa, hiio-hoi.

Kaukana kaukana kukkuu

LTUt kirkuvat, että naiset saavat ilmaisia paukkuja ja taloudellista etua sukupuolestaan. Ajatelkaa, naiset saattavat saada pari ilmaista kaljaa pimpanhimoiselta känniääliöltä - mikä etu! Jyhkeä etu erityisesti, kun ajattelee Suomen samasta työstä maksettavia 'samoja palkkoja', joissa naisten palkat ovat edelleen 75-80% miesten vastaavista. Tästä sukupuolella saadusta edusta eli munalisästä eivät nämä vinkulelumiehet olekaan halukkaita puhumaan. Sillä kohtaa yhtäkkiä faktoihin ja tilastoihin uskova mies alkaa selittää omasta subjektiivisesta tunteestaan ja havainnostaan, jonka mukaan tutkimukset ja tilastot eivät pidäkään paikkaansa, vaan nekin on joku ilkeä feministi väärentänyt miehiä syrjiäkseen.

Ilmaisista paukuista tulikin mieleeni mies, joka ilmoittaa, ettei alennu tarjoamaan naisille baarissa, koska naiset saavat sukupuolestaan etua muutenkin. Tämä mies kuitenkin alentui vippaamaan olutta ja tupakkaa naisilta. Tarjosin miehelle useatkin oluet ja tupakat. Sitten muutaman kerran oli itsellä rahasta tiukkaa, ja kysäisin, joskos mies tarjoaisi takaisin. Arvatkaa vaan. Saman kohtelun sain muinaiselta opiskelututulta (mieheltä), joka pummi tupakkaa päivittäin, mutta sen ainoan kerran, kun pyysin häneltä savuketta, hän osoitti puolitäyttä savukerasiaansa sanoen 'sori mutku mulla on niin vähän'. Vähissä oli juu, mutta joku muu kuin tupakka.

Joka tapauksessa joskus sopisi joidenkin miekkosten pitävän pienempää suuta - omat tekosetkaan eivät ihan aina kestä teesien painoa. Miehille usein juomia ja tupakkaa tarjonneena (ja vastavuoroiseen tarjoamiseen uskovana) luulen eron pesivän siinä, onko tarjoaminen pyyteetöntä vai tarkoitushakuista ostamista. Jos tarjoan kaverille oluen, se on juttuseuran toivossa tarjottu lahja. Jos mies tarjoaa naiselle pimpankiilto silmissään oluen, ja kehtaa katkeroitua kun nainen ei heti heittäydykään selälleen vaan kiittää oluesta ja lähtee, voisi mies kenties käydä asennekaupassa vaihtamassa omansa parempiin.

Kun tyhmyys saavuttaa huippunsa, koko maailma alkaa kiertää katkeroituneen ja seksuaalisesti turhautuneen pikkumiehen fantasiarataa, katsokaa vaikka sitä Ihmissuhteet-blogia. Palikat ovat pahan kerran hukassa, kun heppu selittää, ettei prostituutio ole naisväkeä koskeva ongelma vaan naisväen saama lisämahdollisuus ja -etu miehiin verrattuna. Päässäni pyörähti filminpätkä, jossa tämä neropatti selittää tyttärelleen (joka on raskaana ja poikaystävä livennyt omille teilleen), että "katos naisilla on toi epäreilu etu, että siitä vaan reittä leveelle, niin saa lapsi uudet rattaat ja myöhemmin luistimet!" Tietääkö tämä nero, että mm. Virossa yksinhuoltajaäiti (lapsen isän lähdettyä menemään) ei saa sosiaalitukea eikä elatusmaksuja (ellei mies ole todella poikkeavan hyväsydäminen), ja naisten matalapalkoilla ei elätetä perhettä - siellä voi olla pakko myydä itseään ruokkiakseen lapsensa.

Samainen jumalten lahja maailman naisille paasaa, ettei perheenäideillä tai sievästi pukeutuneilla naisilla ole asiaa baariin: jos känninen sääliö (kiitos Ben Ropelle sanasta!) tulee kourimaan, se on naisen oma vika. Hurraa! Mutta hittinä mainittakoon jäpikän Sokrates-dialogit, jossa hän vetää päälleen historian suurimman filosofin viitan puhuakseen puusilmäisestä maailmastaan - on siinä pojalla otsaa!:)

Mykkä

Olen ennenkin tavannut näitä miehiä, miehiä jotka sujuvasti selittävät siitä, kuinka ongelma naisten akateemisuudessa ei ole muualla kuin siinä, että naiset eivät pysy nöyrinä. Joiden mielestä naisilla on vain sikamaisen hyvä tuuri, kun voivat myydä pimppaansa. Joiden mielestä naiset vain ovat oletusarvoisesti pimppansa päällä istuvia pihtareita ja miehet ovat halukkaita, anteliaita kullanmuruja. Joiden mielestä maailman ainoa ongelma on se, etteivät kaikki naiset tyrkytä itseään heille. Joiden mielestä seksiturismin ainoa ongelma ovat naukuvat, kateelliset feministiräyhkät, jotka eivät sallisi miehille kauniita 'naisia' (useimmiten kyse on *lapsi-ikäisistä* teinitytöistä). Joiden mielestä naisten tulisi olla säkkiin puettuna, hellaan ketjulla kytkettynä ja kuolemaantuomittuja, jos uskaltavat jättää 'isäntänsä'. Joiden mielestä naisten nauru tulee tikahduttaa alkuunsa, joiden mielestä naisten ihmisyys on vain hyvä vitsi.

Jotka pääsevät lehtiin ainoastaan ampuessaan vaimonsa tahi lapsensa, tai pahoinpidellessään jonkun (tod.näk. naispuolisen), tekisi mieleni lisätä.

Kun tuollaista, omasta näkökulmastani käsittämättömän aivovammaista ja kieroutuneen mielen suoltamaa sontaa alkaa valua miehen suusta, minä menen mykäksi. Verbaalisesti, henkisesti (ja jos ei tullut selväksi, myös eritoten seksuaalisesti) mykäksi. Minusta tuollaisia ajatuksia ajatteleva mies on sairas, hoitoa vailla, epäinhimillinen. Minä en osaa sanoa hänelle mitään, minun planeettani ei ole edes samassa galaksissa sellaisen olennon kanssa. Säälin heidän puolisoitaan ja luoja auttakoon, lapsiaan. Voin kuvitella, millaisen pojan ja tyttären tällainen kusipää kasvattaa.

Minut kasvatettiin ihmiseksi perheessä, jossa naiset ja miehet ovat samanarvoisia. Jossa naiset ja miehet ovat ensisijaisesti *ihmisiä*, joilla on erilaisia luonteita ja tapoja. Minua ei kasvatettu olemaan pelkkä sukuelimeni, seksinukke miesten tarpeille, taitojaan piilottava nöyristelijä. Sellaiseen ei ollut koskaan tarvetta: ei meillä miesten itsetunto murskaantunut pikkusiskon koulumenestyksestä tai sanavalmiudesta. Meillä poikia ja tyttöjä rohkaistiin elämään hyvin, niin hyvin kuin kukin osaa. Meillä ei kerrottu naisten olevan epäseksuaalisia eikä miesten olevan naisia ylempänä tai alempana.

Kai sitä pitäisi nauraa, pienet säikäytetyt ja pelokkaat raukkaparat, pikkupojat jotka yrittävät rääkyä miehekkäällä äänellä, äitiä vailla, äidille vihaisia - mutta kun pienen pojan kitkerää vihaa ilmentää aikuinen mies, se on ainoastaan pelottavaa. Mitenköhän monta naista tuollaisten pitää liiskata ennen kuin helpottaa? Helpottaako tuollainen? Paraneeko tuollainen vika päästä?

Naisviha on pelon mielisairas lapsi

Ei kukaan vihaa sellaista, mitä ei samalla pelkäisi. Ei yksikään mies vihaa naisia siksi, että naiset ovat halveksittavia tai huonoja - naisia vihaavat miehet pelkäävät naisia, tuntevat alemmuutta ja heikkoutta, ja vihaavat sitä tunnetta. Koska eivät osaa tunteita käsitellä (sehän oli muistaakseni LTU-ihmisen mielestä vain turhaa), he linkkaavat tämän vihaisen heikkoudentunteen naisten ilmestymiseen näkökenttäänsä, mistä syntyy johtopäätös, että naiset ovat vihattavia ja pahan alku & juuri.

Sääliä pitäisi miesparkoja. Säälinkin. Mutta empatiaa en tunne, jos tuo omasta pikkupilistä nouseva vimma muuntuu jatkuvaksi naisien halventamiseksi, vihaksi käytöksessä, väkivallaksi, syrjimiseksi, loukkaamiseksi, häirinnäksi ja vinoutuneeksi elämänasenteeksi. Säälittävää miestä ei voi naisena rakastaa, eikä tuntea intohimoa. Rakkaus ja intohimo tunnetaan tasaveroista miestä kohtaan - miestä, joka on Ihminen ja joka pitää naisia tasaveroisina.

Tänään menen unille kiittäen onneani, että lapsuudenperheeni ja ystäväpiirini koostuu tervepäisistä miehistä. Samalla toivon voimia niille, jotka joutuvat misogyynien kanssa elämään. Perusvoimia maailmassa ovat rakkaus ja pelko, ja kun ei ole voimaa valita ensimmäistä, joutuu jälkimmäisen valtaan - toivokaamme, että LTUt ja misogyynit saavat joskus jostain voimaa valita toisin.