Osa 275: Vuoden viimeinen: kiire, lama, business-ideoita ja vuosi 2009.

 

Oli marraskuu ja seuraavana aamuna olikin joulu. Niin nopeasti syksy huiski ohi. Piti sitä ja tätä. Mutta ei sitten kuitenkaan.

Tein ennen joulua listan asioista, jotka pitäisi suoria ennen joulua. Tuli hiki: keittiörempan viimeistely, yksi essee yliopistolle, yksi kolumni, tusina lahjaa lapsukaisille, joulusinappi, joulukortit, karjalanpiirakoita, kehityskeskustelu töissä et cetera, et cetera. Totesin, että nyt vain tuima vetäisy happea ja rau-hal-li-ses-ti päivä kerrallaan. Muuten iskee hirveä paniikki ja hysteria.

Tuo jouluryysis taisi olla osittain syynä siihen, etten nähnyt tervettä päivää kuukauteen ennen joulua. Kuuteen vuoteen en ole viruksiin kompastunut, ja nyt vedin yhtäsoittoa influenssan jälkiräkätauteineen. Mietin yhä, mistä sitä räkää oikein riittää.

Lamalamalama

Taantumalama. Taantumalama. Tätä hoetaan joka päivä lehtien sivuilla ja sitten hämmästellään, kun ihmiset ovat alkaneet olla huolissaan ja ruvenneet varovaisiksi rahankäytön kanssa. Eihän se raha mihinkään maailmasta katoa eikä mistään kaapista pomppaa hirviö nimeltä Lama, vaan se on kerrassaan joukkopsykologian tuottama aaltomainen ilmiö. Itseaiheutettu ja päänupista lähtöisin. Lamasta hyötyvät ne, kellä on rahaa pankissa ja tassussa, koska asuntojen ja osakkeiden hinnat laskevat.

Minä päätin reagoida lamaan teettämällä keittiöremontin. Tosin työpaikka saattaa kevään aikana lähteä ja vähintään työnkuva muuttuu, vaikka itse pesti pysyisikin. En ole erityisen huolissani, koska elämä järjestyy tavalla tai toisella. Tulotason pudotessa voi aina tehdä Jotakin, vähemmälläkin pärjää ja sukanvarresta on iloa hätätilanteessa.

Olen oikeastaan iloinen, jos maamme laskeutuu lamaan: toki on ikävää, kun firmat siirtävät toimintoja Kiinaan ja Suomessa moni paikkakunta muuntuu aavetaajamaksi (mm. Valkeakoski, joka on saanut enemmän kuin osansa iskuista) MUTTA ehkä vaikeampi vaihe opettaisi ihmisille jotain? Ehkä se opettaisi suhteellisuudentajua (ei jumalauta ole kymmenvuotiaan sopivaa pyytää lahjaksi muutaman sadan euron turhakkeita!) ja rahankäyttö järkevöityisi? Ehkä ihmiset sittenkin tulisivat toimeen ilman viinikylmiötä? Ja onko kaksikymppisen nuoren parin pakko rakentaa kolmen sadan tonnin talo ja hankkia se kiva parin kymppätonnin autokin?

En ollenkaan pyhistele, että rahattomana olisi hienoa - olen vain sitä mieltä, että rahattomat kaudet (työttömänä, opiskelijana) opettivat minulle paljon siitä, mitä aidosti tarvitaan ja mikä on tarpeetonta - ja miten elämässään voi olla aidon onnellinen, vaikkei lompakosta euronippu tursuaisikaan.

Business-ideoita ja muita hurjuuksia

Tämäpä ovelaa. Suorastaan viekas idea . Ehdottomasti eettisesti ja moraalisesti vino, mutta nokkela kuitenkin, viheliäisellä tavalla. Sitä se tekijänoikeuslaki teettää.

Tämä kertonee kulttuurimme kehityksestä. Kiitos J!

Tehkää sukupuolitesti. Minäpä olen 54%:sti nainen ja 46%:sti mies. Kuulin naisesta, joka sai naiseusprosentikseen lähes 90. Siinä kohtaa joudun toteamaan, että olemma eri lajia:)

Ja tämä todistaa lopullisesti kaikkeuden sekopäisyyden:)

Uusi vuosi 2009

Kunpa seuraavana vuonna ei olisi asunnottomia, lähisuhdeväkivaltaa tai "laajennettuja itsemurhia", BigBrotheria tai muuta skandaalipaskaa, idiootteja, isoja irtisanomisia tai muitakaan tragedioita.

Kunpa ensi vuonna olisi paljon terveyttä, hyvää mieltä, uudistumista, luovuutta, lämpöä ja välittämistä. Pitkä, kuuma kesä ja rakkautta. Onnistumisia ja löytöjä. Iloa ja selkeämmin näkemistä. Muutosta hyvään tai parempaan ja pahojen paikkojen välttämistä. Hyviä uutisia ja loistavia valintoja.

Olen itse vähintäänkin erikoisesti päivittämässä alkuvuodesta eli en ehkä lainkaan tammikuussa ja haroen helmikuussa. Mutta...I'll be back. Kiitos lukijoille ja palautetta pistäneille vuodesta 2008, toteutukoot toiveenne vuonna 2009!