Kahdeskymmenesseitsemäs: Itkijäkuorolaisia ja päätöksiä

 

Kesä saa ja moni muu sen mukana. Paitsi tietenkin ystävämme herra Ihmissuhteetblogin sielunveljet, jotka eivät saa, ja he eivät näe missään mitään muuta ongelmaa kuin sen, että he eivät saa (he *eivät* halua miettiä, miksi eivät saa:-) vaikka heidän pitäisi saada kun kerran muutkin.

Miehen logiikkaa?

Jäin ihmettelemään syvästi erästä puheenvuoroa, jossa mies selitti, ettei halua parisuhdetta, ei halua perhettä, ei halua osallistua parisuhdeinstituution ylläpitoon millään tavalla. Tähän asti selvää. Mutta sitten tuon selityksen takia hän elää sitoutumattomassa parisuhteessa tai monessa parisuhteessa puolittaisesti. Logiikka pettää.

Eräs toinen mies kertoi, että hän haluaa olla vapaa eikä halua seurustella eikä sitoutua. Tämä selvää. Mutta tämä mies siis elää parisuhteissa, joihin ei sitoudu, koska tahtoo olla vapaa ja rauhassa. Logiikka suorastaan romahtaa.

Jos pistän tyypit tilille tästä epälogiikasta, selitykset noudattelevat linjaa 'kyllähän mä siis seksiä haluun'. Joo. Ja siksi hiihdetään parisuhteeseen, kaarrellaan vastuuta, vältetään valinnantekemistä, pidetään ovet auki jos vaikka panoa parempi tulisi vastaan. Juuh, on se hienoa olla cool ja radikaali: ihan jopa avoimia suhteita harrastetaan parisuhdeinsituution vastaiskuksi, hui sentään. Montakohan kertaa tuokin on kuultu? Ja montakohan kertaa tämän radikaaliuden takaa tosiaan nousee lasersäteen lailla kirkas ja selkeälinjainen egosentrisyys yhdistettynä vastuunkiertoon? Aika monta. Pahoittelen.

Ovesta mennään sisään tai ulos eikä rampata

Aikoinaan syntyi käsite Kynnys kainalossa-parisuhteesta. Jostain syystä tuo tuntuu olevan miespuolisille lähes luontainen tapa - "miehet tahtovat suhteen pysyen poikamiehenä, naiset tahtovat sitoutua" -ralli alkaa taas:) Kun on kynnys kainalossa, voidaan aina tiukan paikan tai vastuunottamisen tullen nostaa kynnys näytille ja hihkua voitonriemuisena, että 'mä oon kynnyksen tällä puolella, tää ei koske mua!'. Kun taasen näyttäisi olevan kivaa tarjolla, voidaan asettaa kynnys lattialle, hypätä sen 'sisäpuolelle' ja todeta, että hei olen tässä, mulle kans. Tosi miehekästä, uuh.

Koska vellihousuja aina riittää, voisivat naiset olla hieman valppaampia: jos mies ei aidosti kykene edes järkevään seurusteluun sitoutumaan, skipatkaa! Mitä ihmettä naiset oikein kuvittelevat, jos he luulevat rakkautensa (toisin sanoen sen, että antavat pimppaa miehelle, joka ei mitään muuta naisista haluakaan) muuttavan miehen kumppaniksi? Kynnyskainaloisen miehen kanssa on aivan turhaa vehdata: mitään muuta ei saa kuin pahan mielen.

Jos kerran moni mies tahtoo saada vakipimppaa vailla vastuuta, pitääkö sellaiseen touhuun antaa siunauksensa ja suostumuksensa? Minusta ne miehet voisivat harjoittaa toimiaan niiden naisten kanssa, joilla on sama ambitio ja intentio tahi käyttää maksullisia palveluksia. Tällöin pussientyhjennys on rehdimpää - kukaan ei olettanutkaan, että kukaan olisi vastuussa mistään.

Minusta kuitenkin naisen kannattaisi ajatella sitäkin, että yleensä kun seksihommissa jotain sattuu, se sattuu naiselle: raskaus ei ole kadonnut kansantauti, eikä abortti mielialaa ylennä kellään. Nainen ei voi lähteä litomaan sinkkuna 8. raskauskuulla orastavasta perheestään. Monet sukupuolitauditkin ovat rankempia naiselle, koska herkät limakalvot ja sisäelimet ovat hoidollisesti eri asia kuin peniksen ihonpinta. Ja juu, kyllähän se tippuri kirvelee miehelläkin, mutta esim. kondyloomahoitoja vertaillessa miesten kokema kärsimys kalpenee.

Jotenkin tämä kiltteys ja miellyttämisvelvoite tuntuu nitoutuvan tähänkin, samoin kuin naisten heikko omanarvontunto. Uskoisin, että arvonsa tietävä nainen ei lähde harjoittamaan riskialtista intiimipuuhastelua miehen kanssa, ellei mies kykene perusluottamuksen rakentamiseen ja ylläpitoon. Maailmassa on hyviä miehiä naurettavan vähän, se kieltämättä luo globaalin ongelman pariutumishaluisille.

Ratkaisuina tuntuu olevan se, että naiset naivat kusipäitä (naiset ovat onnettomia, siten myös parisuhteet) tai naiset ovat ilman (naiset ovat usein enemmän onnellisia yksin kuin typerässä suhteessa, yllätys yllätys). Tommipommien mielestä kun sellainen ei ole mahdollista, että miehet kehittäisivät itseään hieman parisuhdetaitoisempaan suuntaan - sehän kastroisi miehen, ja olisi riemuvoitto miehiä munattomiksi tekeville feministikukkahattutantoille...vai voisiko olla niin, että pienellä opettelulla saisi aikaan parisuhteiden toimivuutta? Eikö miehen mielestä hyvä parisuhde ole edes pienen vaivan arvoinen? Miehenkö mielestä hänen pitää saada olla sika pellossa, jolle nainen raataa kaiken kivan eteen valmiiksi?

Itkijämieskuoro esittää Requiemin

Tämä Hesarin artikkeli hyppäsi silmille, erityisesti kohta "Lehti käsittelee laajasti miehen elämänpiiriä ja täyttää aukon, joka mediakentässä on ollut. Suomesta on puuttunut viestin, joka toisi miesnäkökulman esille", Suomen Kuvalehden Miesten päätoimittaja Kari Silvola sanoo.

Vai niin. Vai puuttuu maailmasta miesnäkökulma. Maailmasta, missä useissa maissa naiset ovat eläimiä huonommin kohdeltuja omistusesineitä ja missä 'tasa-arvomaissakaan' eivät naiset saa samasta työstä samaa palkkaa, puuttuu miesnäkökulma. Tässä maailmassahan yleinen näkökulma on miesten, naiset ovat nyt vain alkaneet tuoda esiin omaansa: siitä seuraa, että miehiltä kuulemma puuttuu oma näkökulma. Samaa itkijämieskuoron Requiemia laulaa kovaa ja korkealta myös Tommipommi , joka oli lukenut naistenlehtiä ja keksinyt naisten kaamean salaliiton miehiä vastaan. Naisilla on monopoli ja kehtaavat vielä julkisesti jutella siitä, että heillä olisi jotain odotuksia miesten suhteen - herrain tähden sentään!

Itkijämieskuoron solisti Jukka Jalkanen jatkaa samaa kuolinmessua Pirkka-lehden pakinassa: itse asiassa niin kitkerää tilitystä en ole ennen lukenut. Mies on pistetty seinän ja tapetin väliin, ettei edes hengittää voi. Miestä sorsitaan ja syrjitään, naiset kiusaavat ja naiset juoksuttavat eikä mikään kelpaa. Naiset ovat vieneet miehiltä miehuuden. Jukka Jalkanen aloitti artikkelin kertomalla kaveristaan, joka osasi olla lukioaikana mies (eli sai pimppaa enemmän kuin kukaan koulun pojista...siinä 'olla mies'-termille loistava sisältö) mutta erehtyi sitten menemään naimisiin "temperamenttisen naisen" kanssa, ja menetti miehuutensa. Jukka Jalkanen lopetti artikkelin sanomalla, että kaikki miehet toivovat "säyseää vaimoa".

Säyseä vaimo ja pari päätöstä

Parikin tietämääni miestä etsii 'vaimoa'. He etsivät siis sopivaa tyyppiä esittämään arkkinaisen roolia. Mikäs siinä, eihän sillä naisyksilöllä ole mitään väliä, kunhan on säyseä ja täyttää kriteerit. Naisen persoonahan on vain tiellä, eikä säyseitä vaimoja etsivä mies todellakaan halua nähdä naisia yksilöinä, ei edes ihmisinä. Sitten vaan vinkumaan, että maailmasta puuttuu miesnäkökulma ja että naiset ovat vallanneet laivan.

Itse olen juuri sellainen 'temperamenttinen nainen' joka on paitsi itsepäinen, myöskin aivoiltaan terävä ja sanavalmis. Olen juuri sellainen nainen, joka ilmeisesti henkisesti kuohitsee miehiä ja vie miesten miehuuden. Isäni ja äitini kun eivät koskaan kasvattaneet minusta murskaottein liiskattua palvelijaa vaan rohkean ja omatoimisen ihmisen (kiitos isälle ja äidille). Ehkäpä siksi en ymmärrä tätä säyseyden vaatimusta: se tuntuu siltä, että naisen pitää vain olla harmiton, helppo ja vaivaton *miehelle* käsitellä. Miksi minun unelmieni ykkösenä ei ole säyseä mies, vaan miesihminen, joka olisi kiintoisa? Miksi minusta on absurdia edes sanoa ääneen, että haluaa ihmisen pitävän turpansa kiinni, peittävän normaalit tunteensa ja leikkivän toista ihmistä kuin on? Voiko joku väittää rakastavansa toista ihmistä, jos vaatii tai edes odottaa moista?

Hyvä ja kunnioittava käytös on asia erikseen. Säyseys helvettiin, ja tukevat peukalonhankaimet tumputusta varten niille miehille, joille naisen ihmisyys ja inhimilliset tunteet ovat liikaa.

Tommi Perkolan kirjoituksia lukiessa aina naurattaa. Tulee mieleen, voiko noin älykäs ihminen olla noin nuija. Siellä se nytkin selittää, että nettipäiväkirjoja ja -blogeja lukemalla voi päätellä naisten olevan tunnekriisisiä hirvityksiä ja miesten älykkäitä pohtijoita. Tommin kaltaiset Suuret Luonnontieteilijät ovat siinä mielessä uskomattomia tapauksia, että he eivät tajua edes yksinkertaisimpia asioita: se, ettei mies kirjoita tunne-elämästään webissä EI TOTISESTI tarkoita, etteikö miehellä olisi samanlaisia (ja jopa rankempia) tunne-elämän hysterioita. Jos kerran tunne-elämä on hyvää ja vakaata, mistä syntyy halveksunta toista sukupuolta kohtaan? Kun itse olen nähnyt muutamankin esimerkin luonnontieteellis-teknisen miesmielen häröistä, olen taipuvainen ajattelemaan, että sukupuoli ei tee ihmisestä älykästä ja tunne-elämältään vakaata. Valitan:)

Tämä blogi on jotenkin ilahduttavan rento ja reipas. Sillä ei pyritä pätemään vaan luodaan pieni juttu arkipäivien hommeleista. Hyvinkin arkisesta jutusta voi silti kaivaa suuria oivalluksia: eilen tajusin sen, että piruvie, olen unohtanut johtavan ajatukseni "ihminen käyttää aikaansa siihen, mikä on arvokasta".

Miksi tosiaan käyttäisin aikaani vastaamalla kitkeriin tilityksiin, kun postilootassa odottaa myös aivan ihastuttavia ja ajatteluttavia palautteita? Miksi lukisin idioottien känkätyksiä, kun webbi pullistelee hyvää juttua siitä ja tästä? Kyllä tähän maailmaan mölyä mahtuu, mutta mahtuu kaunistakin!

Enkä voi sille mitään, että kun joku mies kirjoittaa, että 'en ole ihan samaa mieltä, mutta sain kyllä uusia ajatuksia, olen tainnut vähän suppeasti ajatella tätä asiaa, pitääpä jutella vaimon kanssa' minulla sydän läpättää onnesta. Tuollaista asennetta minä arvostan ja pidän miehekkäänä. Tuollaista asennetta pitäisi löytyä naisistakin. Kun se löytyy kummaltakin, voipi tuloksena olla kasa suurta onnea.