Osa 268: Mannaa taivaasta ja kakkaaa tuulettimesta

 

Blogilista sucksii sen verran etten jaksa enää moista käyttää. Vaikka sainkin listan "uusiutumisen" myötä huikean ylennyksen 12. sijalle. No, olen päästellyt tekstejäni julki kauan ennen blogaamisia, blogilistoja ja muita hömpötyksiä, joten eiköhän se onnistu niitä ilman nytkin.

Mannaa taivaasta eli ilmainen lounas

Jokainen täysi-ikäinen suomalainen tietää, ettei ilmaisia lounaita ole. Jokainen, paitsi poliitikko, joka on kansalaisten äänillä valittu edustamaan kansalaisia eduskuntaan ja ministeriöihin. Vaalirahoitusjupakka on vakuuttanut ainakin minut siitä, että joko poliitikot ovat imbesillejä ("...no antoi se mulle pari kymppidonaa mutta se oli ihan pyyteetöntä, tää ei millään tavalla vaikuttanut siihen asiaan, äänestinkö mä sen asiaa vai en...") tai me kansalaiset olemme täysiä ääliöitä (kuka näitä kieroja möllejä äänestää?).

Lahjusten ottaminen on laitonta ja muutaman kympin liikelahjaa kyttää verottaja silmät muuminpilluina, mutta vaalien alla sopii ottaa tonnikaupalla rahaa vastaan ja mumista pyyteettömyydestä? Se ei enää ole salaisuus, että mister Vanhanen on niin sanotusti kussut poliittisesti omille kengilleen moneen otteeseen viime aikoina (arvostelukyvytön on arvostelukyvytön on arvostelukyvytön), mutta kyllähän Kallin rehellinen kusipäisyys yllätti: vitut noudata lakia, josta ei tuu rangaistusta! Siinä on esimerkkiä kerrakseen etiikasta, moraalista ja lain voimasta.

Vanhanen tirsautti vielä yhdet. "Vanhasen mielestä pitää tehdä selväksi, että vaalien tukeminen ei ole lahjontaa vaan osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan. Vanhanen huomautti STT:lle, että moni ehdokas velkaantuu kampanjan loppumetreillä, kun he hermostuksissaan panevat lehteen vielä ylimääräisiä ilmoituksia."

Toisin sanoen poliitikoille annettu raha ei ole lahjus, vaikka poliitikko käyttää valtaa - sen sijaan firman johtajan saama lahja on lahjus, koska firman johtaja käyttää valtaa. Toisekseen firman johtajan oletetaan osaavan budjetoida menonsa ja ilmoittaa pennilleen tulonsa lähteet - poliitikon ei tarvitse tehdä kumpaakaan.

Kakkaa tuulettimesta

Pakollinen kokoelma uutisia, jotka saivat miettimään ihmiskunnan olemassaolon mielekkyyttä.

Kaikkien ei tule hankkia lapsia. Yksinkertaisesti ei. Lastenhankinta luvanvaraiseksi, vanhemmuuslupa psykologisten testien jälkeen, kiitos.

Työ ja parisuhde lieventävät seksuaalista hyväksikäyttöä. Ei tässä sitten mitään: nyt vaan tuonne yläasteen kulmille roikkumaan ja namua tarjoamaan.

Myös parisuhteilu pitäisi pistää luvanvaraiseksi: psykiatristen testien kautta, kiitos ja näkemiin. Tämä ja tämä antavat vankan viestin siitä, että jotain näiden miesten kasvatuksessa on jäänyt vaiheeseen. Toinen tapaus olisi voinut jäädä tapahtumatta, jos kotona opetettaisiin, että tyttöystävä ei ole omaisuutta eikä sitä sovi tappaa, jos se tahtoo erota. Tyttöystävä ei ole miehen minuuden osa vaan ihka oikea yksilö ja ihminen. Miehillä on tuo elämä joskus vaan niin vaikeaa, että moinen trivialiteetti pääsee joiltain unohtumaan.

Nuorisosta vielä sen verran, että periaattessa toki paheksun, mutta käytännössä hihitin.

Mutta ei lapsilla ja nuorilla helppoa ole. Koulupojan täytyy järjestää spektaakkeli saadakseen koulukiusaamisen loppumaan. Koulun johtaja länkyttää taas sitä perinteistä "ei me olla huomattu" -virttä, joka on ajanut monia pieniä ihmisiä itsemurhan ja pitkäaikaisen terapian äärelle. Mistä tulikin mieleeni eräs lähikoulu: vuosien saatossa olemme kotijoukoin pistäneet merkille, että YHTÄKÄÄN valvovaa opettajaa emme pihalla koskaan näe. Ala-asteen penskat kirmaavat puistikoissa täysin vailla valvontaa, homot ja vitut raikuvat, eikä ketään kiinnosta. Haluaisitko sinä pistää penskasi sellaiseen kouluun? Sellaisessa koulussa ei kiusaamista todellakaan huomata. Eikä edes yritetä. Itse asiassa tehdään paljonkin, jotta katse saadaan pidettyä kaukana kaikesta pahasta.

Sinun tekeleesi on minun tekeleeni, eiks jeh?

Kun mokataan, pyydetään anteeksi, näin ainakin meille lapsina opetettiin. Valitettavasti tätä eivät kaikki oppineet kotona tai puutarhassa. Jussi Vilkuna, miten sinä iso mies kehtaat? Ajattelitko, ettei kukaan huomaa? Otit kuitenkin kolumnista palkkion reteästi vastaan, pistit nimesi alle juttuun ja vähät välitit, että maksetun juttusi sisällöstä kolmasosa tai puolet oli luvattomasti toiselta kopioitua? Turha tässä on poliitikkojen moraalia itkeskellä, jos journalismi noudattaa "vitut mä sääntöjä noudata, jos siitä ei tuu rangaistusta" -käytäntöä. Suomen Kuvalehden asiaan puuttumattomuutta ihmettelen sy-väs-ti.

Onko todellakin syntynyt käsitys, että internetin tekstit ovat julkista riistaa, joista saa viiltää, leikata, lainata ja paistaa pannulla oman mielen mukaan kylkifilettä tahi potkaa? Ajatellaanko todella, että jos lainaa julkkupiireissä tuntematonta kirjoittajaa ja pitää pokerinsa, mitään ei niinku ole oikeasti tapahtunut? Kiitollinen ja imarreltuko pitäisi olla, kun nimekäs taho käyttää hengentuotteitani ja väittää omikseen?

Muistan aikaa, jolloin hiekkiksellä raikui kerran vartissa isällinen tai äidillinen ohje: TOISEN OMAA EI SAA OTTAA ILMAN LUPAA. En ole järin kyldyrelli enkä varmaan intellektuelli Lipposen (ah, tuo saa minut aina tirskahtamaan mielipuolisesti:-) mielestä älymystöäkään, mutta kykenen tajuamaan tuon ohjeen ja noudattamaan sitä.

Loppukevennys: Garry Kasparovin turvamiesten kontrolli petti. Tirsk:)