Osa 266: Ammuntaa

 

Sain eilen kirjeen: olen kuulemma kirjailija-apurahan arvoinen! En usko onneani vieläkään, mutta enköhän minä vielä tässä kevättä kohden totu ajatukseen. Luova työ kun ei oikein kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen luista - ja viikonloppuna olisi kiva levätäkin. En ollenkaan sano, etteikö kirjoittaminen onnistu täysipäiväisen palkkatyön ohella (olenhan sitä riemua jo kokeillut pari vuotta sitten vuoden ajan), mutta onhan se hitaampaa ja raskaampaa. Siinä voi jopa yllättyä, kun löytää voimiensa rajat.

Kiroilevan Siilin Finlandia meni oikeaan paikkaan. Ehkä Siili ei edusta eteerisintä sarjakuvataidetta, ehkä joku kirjoittaa vakavampia tarinoita, mutta Siili on hurmannut mittavan määrän suomalaisia - ilman Siiliä tuhannet ihmiset eivät olisi koskaan tarttuneet ensimmäiseenkään sarjakuvaan. Onnea Millalle!

Sevilla

Kansainväliset Cava-päivät hoituivat täydellisellä tyylillä: oli akkain kaakatusta, cavaa, mansikoita, maukkaita tapaksia, hienoja taloja, shoppailua, retkeilyä roomalaisille raunioille, appelsiinipuita ja churroja. Ah ja voih! Naamani toki poltin paikallisen UV-lukeman (9) vaikutuspiirissä, vaikken auringossa majaillutkaan. Espanjalainen junaliikenne toimii kuin...eh, junan vessa: se on ajallaan ja täsmällinen. Kuulemma express-junien kohdalla homma menee niin, että mikäli se on myöhässä kuusi(?) minuuttia, matkustajat saavat rahansa takaisin. Olisikohan VR:lla tuossa excursion paikka?

Se on ihan totta, että Espanjassa moottoriteillä ajetaan reilusti ylinopeutta. Mutta silti yököttää, että ex-sanomalehdet muuttuvat hetkessä iltapäivälehdiksi ja itkevät, kuinka tällainen onnettomuus voi tapahtua vain Espanjassa. Kyllä Suomessakin kännissä kaahaavat jannut ovat olleet liikenteen ja ihmishenkien ongelma. Onnettomuus on aina traaginen, helvettiäkö sitä pitää repostella lehtien sivuilla - eikö surevien voisi antaa surra rauhassa ja kunnioittaa kuolemantapauksia hiljaisuudella?

Poikamainen kuje, mitvit??

Aamulehdessä oli tänä aamuna piskuinen uutinen.

Eilen oli Tampereen Kalevassa jälleen ammuttu linja-autoa. Viime viikkoina liikkuvia autoja on ammuttu eri puolella kaupunkia nyt yhteensä 12 (kyllä, KAKSITOISTA) kertaa.

Tuolla ulkona siis liikuskelee joku tai joku sakki, joka AMPUU TULIASEELLA TARKOITUKSELLA KOHTI IHMISIÄ. Tätä poliisi kutsuu "poikamaiseksi kujeeksi", poikien "leikit" ovat lähteneet vähän käsistä, uppistakeikkaa.

Minusta se, että ammutaan tarkoituksella kohti ihmisiä, on murhayritys. Entä jos tämä Joku/Jokusakki harjoittelee suuren luokan sarjamurhaa? Ensin liikkuvia autoja pistoolilla, sitten eräänä päivänä lahdataan parikymmentä ihmistä järeämmillä aseilla? Voiko poliisi sitten itkeä, että kun kukaan ei voinut aavistaa?

Olenko jumalauta ainoa, joka suhtautuu tuohon ammuskeluun erittäin vakavasti, erittäin suurella huolella ja pelolla?

Yhdentekevää

Tämä kotoinen maailmamme tarjoaa meille usein sirkushuveja ja pullamössöä. Skandaaliuutinen povipommin katkenneesta kynnestä peittoaa tiedon, että nuorten mielenterveyteen tarkoitettu tukiraha lopetettiin. Möyriminen toisten surussa ja tragedian vatkaaminen kuohkeaksi jokaMatin ja -Maijan omaksi voihkinnaksi riistää läheisen menettäneiltä heidän ainutkertaisen asemansa. Siinä jää usein vainajan lähimmäisen tuska toiseksi, kun media rääkyy ja koko kyläyhteisö vääntää nyyhkettä kirkon penkissä. Kehtaako sitä lähimmäinen enää edes päästää pientä niiskaisua, suorastaan hävettää oman surun vaatimattomuus tuon mediafeikin ja samaistuvien kansalaisten joukkopsykoosin älämölön rinnalla?

Hyvin usein tulee olo, että kun oikein asioita kaivaa, suuri osa ilmiöistä muuttuu yhdentekeviksi. Onko elämässä oikeasti mitään niin merkityksellistä kuin ne muutamat rakkaat ihmiset, kissat, päivästä toiseen kortensa kekoon kantaminen, auringonnousu horisontissa ja elossaolo - tämä pieni pyräys, johon rakkaan käden puristus ja katse antaa valon, lujuuden ja toivon?

Uutisnurkka: uskoa ja lastensuojelua

Perjantain Metro-lehti kertoo että 47% brittiläismiehistä luopuisi seksistä kuuden kuukauden ajaksi, jos he saisivat 50-tuumaisen... plasma-television. Mitä tämä kertoo ainavalmis-seksihaluthuipussa - miehistä?:)

Koraani tasa-arvon opus?. Sanoisin Al-Hibriä mukaellen: "Ihmisille on annettu aivot. Siksi meidän ei pitäisi tarvita fanaattista uskonhihhulointia."

Meidän lasten ei tarvitse katsella homoja, mutta lasten sopii katsella, kun isi ja äiti mättävät ihmisiä turpaan isolla kädellä?

Onko vielä olemassa joku, joka ei ole lukenut tätä hersyvää juttua, joka kertoo pa-la-jon lastensuojelusta, tietynlaisista vanhemmista ja nykyajan hullusta ilmastosta?:)