Osa 259:Vedestä, lapsista, isistä, femmareista ja joulusta

 

Nuhavirusta on kellistetty chilin ja valkosipulin voimin. Toistaiseksi olen voiton puolella. Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia, mutta 95% lahjuksista on jo hommattu. Ilokseni joissain piireissä tehtiin aikuisten keskinen sopimus siitä, ettei lahjoja aikuisille hankita: säästyy hermot ja monilla rahaakin - ei ole mitään järkeä ostella roinaa ihmisille, joilla on jo kaikkea ja itselläkin rahaa ostaa tarvitsemansa.

Antakaa vettä!

Nokialla edelleen jatkuvaa vesikatastrofia on vaikea käsittää: hommat ovat kusseet niin perusteellisesti vesilaitoksen ja Nokian kaupungin puolelta, ettei mielestäni ole mitään epäselvää siinä, etteikö päitä pitäisi vaatia vadille. Hommien kustessa ensisijaisesti tulisi tehdä kaikki, mitä tehtävissä on: vähintään TIEDOTTAA eli jakaa läpykkää postilaatikoihin eikä pistää jonnekin vatun veppisivulle parin lauseen änkötystä, että "joo, voihan se vesi taas olla ruskeaa, et silleen niinku". Kun kerran kyse on vedestä, josta tuhannet ovat sairastuneet - osa vallan vakavastikin.

Kiinteistövälittäjien sivuilta huomasin, että Nokialta on tullut myyntiin paljon asuntoja. En ihmettele, mutta ihmettelen, kuka niitä ostaa. Nokian arvo asuinpaikkana on kärsinyt kolauksen, josta toipumiseen menee vuosia. Sen jälkeen, kun kotihanasta on tullut suolistobakteerien täyttämää paskavettä, ihmisen perusluottamus menee rikki. Se on äärimmäinen tapahtuma Suomessa, jossa perusasioiden pitäisi toimia ja olla kunnossa. Olen alkanut katsella tarkemmin, mitä omaan vesilasiini hanasta tulee - jos asuisin Nokialla, kärsisin paranoidisista aistimuksista veden suhteen kauan (enkä kyllä veteen koskisi pitkiin aikoihin vaan pistäisin asunnon myyntiin ja toivoisin saavani omani takaisin).

Lastenleffa ja lasten mainokset?

Kävinpä katsomassa 7-15-vuotiaille suunnatun seikkailuelokuvan. Elokuvan alussa esitetyt mainokset kuitenkin pistivät hieman mietteliääksi. Ensin lähikuva naisesta, joka riisuutuu alasti (heittää turkin pois, jonka alla hänellä ei ole mitään) ja pukeutuu ihonmyötäiseen punaiseen silkkikolttuun. Sitten esitetään monia nopeita vallan eroottisia nuoluhuokailukohtauksia. (Kyse oli hajuvesimainoksesta). Tämän jälkeen mainostettiin kotimaista RomeoJulia -elokuvaa, jossa puhuttiin multiorgasmeista, panemisesta, klitoriksesta ja muista asiaankuuluvista kotimaisen elokuvan tunnareista.

Olen pikkaisen sitä mieltä, että noiden mainostenkin sisältöä tulisi valvoa eikä vain läiskiä leffoille ikärajoituksia.

Lasten toiveet

Lasten toiveet ovat taivaissa, mikä on pistänyt silmään muutaman vuoden ajan. Tokaluokkalaiset saattavat silmää räpäyttämättä todeta, että synttäriksi sitten se uusi kamerakännykkä (500e), kiitos! Monien lahjalistan halvimmat toiveet ovat 50 euron luokkaa, keskiarvo kulkee 200 eurossa - ja nyt puhutaan todellakin alle rippikouluikäisten listoista. Missähän raha-aivopesussa nämä lapset ovat käyneet?

Muistan vieläkin elävästi, miten katselin eräillä synttäreillä päivänsankarin lahjojenavaamista (päivänsankari täytti teinivuosia): hän repi kovin ottein paperit säleiksi, raateli naruja kärsimättömänä, vilkaisi paljastunutta lahjaa pari sekuntia ja viskasi sen sivuun suomatta sille enää katsettakaan. Vieraat tuijottivat tätä showta mykistyneinä ja kiusaantuneina. Kiitoksen sanaa tai edes teeskenneltyä arvostuksen pätkää ei juhlakalusta irronnut. Erään kerran näin kouluikäisen penskan, joka istui jouluaattona keskellä huikeaa lahjavuorta - naama vääränä, koska sitä uusinta pleikkaria ei sitten tullutkaan.

Vanhemmathan siitä vastuussa ovat, jos piltin pää on suhteellisuudentajuton ja jos penska pitää saatuja lahjoja itsestäänselvänä roskana, jonka laadusta voi vielä valittaa. Penskan käytös ja asenteet kun ovat vain vanhempiensa kusipäisen esimerkin surullinen lopputulos.

Isien puolesta

Jossain vaiheessa muistan kovasti ihmetelleeni sitä, miksi monet isät ovat hemmetisti kiinnostuneempia työstään, harrasteistaan ja kavereistaan eivätkä lapsistaan - mutta anti olla, kun avioero on tullut, isä yhtäkkiä reuhaa isien oikeuksista ja uhoaa hakevansa yksinhuoltajuutta.

Niille miehille, jotka pitävät pitkiä puheita siitä, miten isiä kohdellaan epäreilusti: tässä ja tässä . Isät, jotka ovat osoittaneet tahtoa isyyteen jäämällä puoleksi vuodeksi tai vuodeksi (tai useammaksi) kotiin harjoittamaan isyyttään, heillä olkoon kaikki oikeus ja otsa vaatia tismallista reiluutta isyyden ja äitiyden kohtelussa. Mukaisät ovat mielestäni menettäneet oikeutensa meuhkata samassa syssyssä kuin päättivät jättää oikeutensa isyysvapaisiin käyttämättä.

Feminismi on ihan turhaa vänkävänkä

Kun kerran maailma makaa näinkin hyvin, tai näin reilusti, niin mitä ihmettä me feministit oikein sähläämme? *hapan hymy*

Tyttöjä ja naisia kohdellaan ihan *%&%¤:n huonosti suuressa osassa maailmaa: huonommin kuin karjaa tai koiria. Tytöt ja naiset ovat omaisuutta, kauppatavaraa ja alamaisia palvelijoita. Sellaiset asiat kuin naisten sananvapaus, työssäkäynti ja juridinen samanarvoisuus eivät ole normi vaan tietyssä länsimaailman osassa (ainakin näennäisesti) harjoitettava poikkeus. Siksi ihmettelen silmät pystyssä jokaista naista ja miestä, joiden mielestä "feminismi on turhaa" tai "tasa-arvo on jo toteutunut" - kuinka omaan napaansa sitä voikaan olla kääriytynyt?

Mikä pahinta, usein nämä feminismionturhaa- ja kannatantasa-arvoomuttenoofeministi -tyypit ovat niitä, joiden on pitänyt tunkea melkoinen nippu ajatuksia ja itsehavainnointia kaivon kannen alle, etteivät ajatukset ja havainnot veisi kivaa mielenrauhaa:) Ikävää on se, että eräänä päivänä saattaa epäfeministinenkin ihminen joutua sukupuolisidonnaisen tympeyden kohteeksi.

Muita joulun alaisia kommentaareja

Ihme, ettei tätä ole tapahtunut jo aiemmin. Niin paljon lankapuhelinaikoina nuo kaiken maailman myyntimöllit soittelivat.

Sitten vielä eräs asia: mikä hemmetti siinä on, että jos joku britti tai jenkki kirjoittaa Potteria, Artemista tai vieläpä jotain kymmenesti kamalampaa nuorisoviihdepaskaa, se otetaan Suomessa vastaan kuin maailmanherruuden malja. Se on sitten aina niin hiton hienoa ja ai-jai. Mutta kun suomalainen kirjoittaa laadukasta, pätevää, hienoa ja kertakaikkisen otteessaan pitävää fantasiaa, siitä ei sanalla mainita eikä lööppiä askarrella.

Juu, luin Anu Holopaisen "Syysmaa" -trilogian. Tykkäsin aivan holtittomasti. Onko sen tunnetuksi tulemisen este ollut se, että päähenkilöt ja keskushahmot ovat enimmäkseen tyttöjä ja naisia? On siellä (mies- ja naispuolisia) roistojakin - ja keskushahmoina myös hyviä miehiä. Suosittelen lämpimästi.

Minä lähden nyt viettämään joulua. Joululomaa. Näkemään ihmisiä ja yhtä vasta Tellukselle tupsahtanutta. Lepäämään. Nauttimaan. Ottakaa tekin ilo irti joulusta ja toivokaa paljon hienoja asioita uudelle vuodelle 2008!