Osa 258: Y ja X, työmuutoksia ja uutiskommentteja

 

Kauhia kiiru. Joulu tulossa, muutoksia töissä, omat siviilihommat ovat jotakuinkin puitteissaan.

Ne Yyt ja Äksät - ja Äksän kontrollointi

Viimekertaisen Y-kromosomin räävintä johti jossain ihan kiintoisaankin keskusteluun (jos vaan ohittaa ne anonyymivellihousuiset älämölöt): Junakohtauksen juttu.

Eilinen Vapaan naisen tunnustuksia käsitteli sitä, miten miehet JA naiset tahtovat kontrolloida *naisten* seksuaalisuutta. Parisuhteessa erityisen olennaiseksi nousee se, miten mies tahtoo kontrolloida naisensa seksuaalisuutta. Jennifer Foxin ystävättären Theresen mies Tyrone sanoi ajatuksia herättävästi: (vapaa muistinvarainen lainaus) "Mies kokee, että HÄN on seksissä aktiivinen osapuoli. Mies tekee, naiselle tehdään. Jos mies nai kymmentä naista, hän on tehnyt jotain kymmenelle naiselle. Jos nainen nai kymmentä miestä, KYMMENEN MIESTÄ on tehnyt jotain naiselle."

Tätä naiseuden ja naisen seksuaalisuuden kontrollointia ovat mm. miesten harjoittamat sairaalloisen mustasukkaiset vahtimiset, pelolla hallinta (aggressio, uhkailu, väkivalta ja raiskaukset), huorittelu ja lesbottelu, huora- madonna -asetelmat (miehiä haluttaa JA pelottaa seksuaalisesti aktiivinen nainen, joten se on paha tyttö, huora, nöyryytyksen kohde).

Olen törmännyt tähän kontrollintarpeeseen jokaisessa parisuhteessani: joskus toisilla treffeillä on jo jätkä alkanut otsa kirkkaana sanella minulle sääntöjä siitä, miten saan ja miten minun pitää elämääni elää hänen alaisuudessaan. Sitä julkeuden määrää ei moni asia ylitä:)

Minun elämääni ei yksikään toinen hallitse eikä minun päätöksiäni tee yksikään muu: parisuhde ei totisesti anna miehelle muuta valtaa minuun kuin se, minkä hänelle annan siksi, että rakastan (tällöin miehen valta on siinä, että hän voi joko rakastaa ja tehdä minut sitä kautta onnelliseksi - tai olla rakkaudeton, jolloin tulen siitä onnettomaksi). Jos mies ei tätä asiaa hyväksy, ymmärrä ja allekirjoita, ei suhdetta voi ajatellakaan.

Minä itse, kuten suuri osa naisista, on haksahtanut hetkittäin tai useamminkin siihen, että antaa miehelle päätösvallan itsensä yli siksi, että tahtoo miellyttää miestä. Sen jälkeen on turha inistä, miksi mies käyttäytyy kusipäisesti. Valitettavasti olen myös nähnyt elävässä elämässä sen kuvion, että avioliiton solmiminen ja lapsen hankkiminen ovat miehille joskus merkki siitä, että NYT valta on miehellä ja miehen sopii tehdä kaikenmoista, koska nainen on hänen vallassaan eikä voi lähteä. Hyh helvetin hyh.

Tarvitaanko error manageria?

Isoissa, hienoissa firmoissa säädetään organisaatiota. Organisaation säätämisessä ei yleensä ole mitään järkeä, sitä säädetään säätämisen takia: kun vuoden aikana vihdoin työyhteisöt ovat hitsautuneet yhteen, heimohenki löytynyt ja homma toimii junan vessaa paremmin, johto tekee organisaatiomuutoksen (=organisaatiokaaoksen). Tämän jälkeen kukaan ei tiedä mitään mistään, tiimit ovat hajalla ja synergia muisto vain. Muutoksen jälkeen menee noin 6-8 kuukautta siihen, että palikat ovat jälleen kasassa. Jolloin ilmoitetaan jo tulevasta organisaatiomuutoksesta. Motivaatio ja uskohan siinä työntekijöillä menee, ja sitten sopii hämmästellä valtakunnan lehdessä, mikä noilla suomalaisilla työläisillä on, kun niillä on muka paha olla työpaikalla.

Kun työskentelee tietyissä firmoissa, pitää ymmärtää eräs asia: tee työtäs laulellen, tee parhaasi, mutta älä ikimaailmassa kuvittele, että puurtamisesi tai ylityötuntimääräsi huomataan. Kun yt-neuvottelut alkavat, olet listalla ihan siinä missä muutkin. Vaikka työpaikka säilyisi, oman suuresti tykätyn tiimin ja työnkuvan hajoaminen tuntuu riistolta.

Työpaikassani mannerlaatat liikahtavat jälleen: neljän ihanan vuoden jälkeen kyselen avoimesti, tarvitsisiko joku pätevää ja ytimekästä error manageria, tiedon ja kontaktihenkilöiden metsästäjää, verkostojenluojaa, organisaattoria, koordinaattoria, diplomaattia, insinööri-ihminen-insinööri -simultaanitulkkia, teknisesti orientoitunutta humanistia tai taiteellisesti orientoitunutta humanörttiä? Tässä olisi yksi tilassa "available". Olen tosissani ja kiitollisena otan vastaan vinkkejä, missä kaltaistani työläistä tarvittaisiin.

Jos minulla olisi suuri kutsumusammatti (hevoshieroja, kukkakauppias, sairaanhoitaja), lähtisin sille tielle nyt. Kirjailijuus on nautintoni, ja nautintona aion sen pitää (en halua ansaita peruselatusta kirjoittamalla, nautinto vaihtuisi velvoitteeseen). Tässä sitä nyt sitten odotellaan suurta tilaisuutta, onnenpotkua tai valaistumista:)

Työn suuret sankarit ja epidemia

Pirkanmaallahan on suorastaan noro/rota/kampylo/salmonella -epidemia käynnissä. Ja mitä tekevät sairastuneiden perheiden aikuiset? Palaavat töihin puoliksi kipeinä tartuttamaan noroja ja rotia kollegoihinsa. Kun on niin sankarillista tulla töihin, vaikka kotona muu väki yrjöää ja itselläkin on naama valkeana vatsabakteereista. Sitten on kiva käydä tuolla kahvipannulla ja jääkaapilla, jotta kollegat voivat viettää kivan joulun katsellen lapsen jouluriemuja tiputuksessa. Nice.

Uutisia tylysti kommentoituna

Missikisa, joka tekee vaikutuksen . Kerrankin jotain aidosti säväyttävää eikä aina niitä pikkusieviä alipainoisia tusinakaunottaria uikkareissa.

"Kyllähän se luultavasti halusi, ehkä niinku" - sanattomaksihan tuo vetää.

Sanattomaksi vetämisestä tulikin mieleeni tämä uutinen. Tässä on vähän samaa ainesta: ai että aikuinen miessairaanhoitaja ei voi tajuta, että lääkkeiden yliannostuksen takia hoidettava teinityttö ei olis hoitoreissulla pantavissa ja täysissä järjissään?

Miesjohtajalla oli 14-vuotiseen tyttöön suhde ja 17-vuotiaana tyttö tuli raskaaksi. Nyt tyttö on 18-vuotias, hän sanoo koko ajan olleensa suhteessa omasta halustaan ja tahtoo naimisiin miesjohtajan eli lapsensa isän kanssa. Onkos tässä teidän mielestänne jotain skandaaliuutisen tynkää? Ei varmaankaan. Tässä kuitenkin on .

Voiko jokainen perheytyvä vannoa, ettei sairastu? Onkos näiden 60- ja 70-vuotiaiden isien päätä vaadittu vadille siitä, että lupasivat lapsen hankkimalla olla sairastumatta 20 vuoteen?

Töistä poissaolo ei olekaan sama kuin töissäolo . Mikä piru siinä maksaa, että noin itsestäänselvässä asiassa on jotain märehtimistä? TOTTAKAI viisi vuotta töissä ollut ihminen on työn ja työnantajan vinkkelistä suuremman palkan arvoinen kuin ihminen, joka on ollut viimeiset viisi vuotta POIS töistä.

Tämän faktan tajuten luulisi suuremmankin osan naisista vaativan miehiltään arjen isyyttä useammin: jos kerran jäätte nätisti kotirouviksi ettekä vaadi miehiltänne kotikausia päästäksenne itse uraanne hoitamaan, turha tulla itkemään, että töissäolleiden kollegojen palkka on parempi. (Ei, mielestäni synnytyksen ja alkutaipaleen takia pidetty äitiysloma ei saa vaikuttaa palkkakehitykseen - pidempi kotiinjäänti sen sijaan vaikuttaa asioihin, ja siitä on oikeastaan turha rutista.)

Oli aika, jolloin pidin tiettyjen heppujen kolumneja viihdyttävinä ja hauskoina. Näemmä vuosien viihdekolumnien tekeminen vaikuttaa sillä tavalla, että kirjoittamisen ja ilmaisun taso laskee vesirajaa alemmas: asiaa vain ei enää ole, eikä rahanpuutteessa kai lopettaakaan voi. Jos kirjoittaa tällaisia kolumneja, suosittelisin perääntymistä (kunniakas luovuttaminen ei enää ole mahdollista, mutta totaalinen kasvojen menetys vielä onnistuisi). Voiko enää yhdentekevämpiä ja omaan peppureikään keskittyneempiä juttuja olla? Sivuilta löytynee muitakin esimerkkejä, joissa jeppe kertoo ku se on tavannut vuosia sitten julkkiksii ja nyt se sitte heittelee niille vitsejä, jotka liittyy niinku siihen viis vuotta sitten tapaukseen (jota julkkis ei edes muista tapahtuneen) ja sitte silläkin misulla oli ihan tyhmä mekko ja sen poikaystävä sano mulle pahasti. Su-rul-lis-ta.

Lisätty myöhemmin:

Hääpalkkio heteropareille - olisi jotenkin helpompi ymmärtää, että rahan saisi nainen jokaisesta synnytetystä lapsesta kuin että rahaa saa siitä, että menee vihille.

His storysta kiintoisa artikkeli. Kovasti mielipiteet jakaantuvat - on vaikea ymmärtää täysin niittaavaa "no naiset ny ei vaan oo tehny mitään!" -heittoa historian tutkijalta itseltään. Minä suorastaan järkytyin aikoinani tajutessani, että eksistentialismin isänä ja alkuunpanijana pidetään yhä Sartrea - ja Beauvoir mainitaan hänen panonaan. Homma kun taisi olla aikalailla toisinpäin: Beauvoir oli Sartren opettaja eksistentialistissa ajatelmissa. Näitä samoja "unohduksia" ja "mitätöintejä" näkee monissa vuosituhannen kuvataiteilijat/kirjailijat/ vaikuttajat/muusikot -teoksissa ja listoilla.

Tässä päivän hauskin uutinen. Nauratti kovasti:D "...siis me ihan vaan yhdet otettiin ja yhtäkkiä niinku mun Visalla oli ryypätty tonni ja heräsin kauheest päänsäryst hotellist yhen hutsun vierestä..." :-D

Ja vaan paranee (minä täällä jo pyyhin naurunkyyneliä): leijonan penis ja kruunu .

Mahdollisimman leppoisaa joulun tuloa kaikille!