Osa 257: Y-kromosomin ytimessä?

 

Joulukadut on avattu ja vinkeää kilikellotippadaata saa kuulla jo monissa tavarataloissa. Ahdistaa: läheisille on ostettava JOTAIN, mutta minulla ei ole mitään aavistusta, mitä tuo jotain voisi olla.

Ei tässä mitään. Semmoista tavallista. Mitä se tavallisen ihmisen arki ja elämä nyt ylipäätään on. Hienoa tavalla, jota on vaikea selittää kodin ulkopuolella:)

Vapaan naisen tunnustuksia ja Y-kromosomin kauhistuttavuus

Olen hihkunut joka puolelle, että katsokaa torstaisin hyvänen aika nyt sitä Vapaan naisen tunnustuksia. Kun se on niin helvetin hyvä. Parasta dokkarielokuvaa aikoihin - tuijotan sitä suorastaan lumoutuneena. Minusta jokaisen täysi-ikäisen tulisi katsoa se kuusiosainen kokonaisuus. Enkä voi tajuta, miksi miehet kirmaavat katsomaan jotain "mitä nainen haluaa"- sketsipaskaa, mutta kun oikeasti näytetään 6 tuntia paljasta ja raavasta naisen tapaa nähdä maailmaa, moni vaihtaa kanavaa.

Pari muuta linkkiä:

Viime osassa Jennifer Fox kävi Kambodzhassa. Ehkä jysäyttävin juttu oli tämä: Jennifer keskusteli prostituoitujen kanssa. Hän "ymmärsi" sen, että huora ei voi olla sosiaalisesti kovin hyväksytty - hän "ymmärsi" tavallaan senkin, että vaimon on oltava ikuinen siveä neitsyt, joka saa tietää vain yhden yhdyntäasennon (muuten vaimo saa turpaansa). Hän "ymmärsi" senkin, että koska vaimon tulee olla siveä madonna, mies käy panemassa huoria ja harjoittaa siellä toisenlaista seksiä. Mutta sitä hän ei ymmärtänyt (eikä ymmärrä moni muukaan) miksi mies menee huoriin ja *hakkaa, pieksee, solvaa, kusee päälle, potkii, kohtelee huonosti, nimittelee, raiskaa*. "Miksi miehet tahtovat sellaista seksiä?" oli kysymys, joka lyö väistämättä palan kurkkuun. Niin, miksi?

Olenhan minä tätä aihetta ennenkin käsitellyt.

Ongelma on siinä, että kun otan puheeksi tämän varsin selkeästi globaalisti Y-kromosomiin liittyvän naisvihamielisen ja väkivaltaisen puolen (tai miehen seksuaalisuuteen liityvän sadistisen alistustekijän), miehet karahtavat pystyyn ja alkavat kimittää, että koska he itse eivät, ei miehet koskaan mitään. Puheeksi ottaminenkin on keskimäärin miesvihaa - mutta näiden tekojen olemassaolo ja tapahtuminen ympäri maailmaa ihan joka saatanan päivä ei ole naisvihaa? Asioiden kieltäminen on usein asioiden tapahtumien jatkumon siunaamista.

Esimerkkejä ihan viime viikoilta:

  • yksi (erään miehen seksuaalinen toteutuma)
  • kaksi (mies toteutti fantasiaa mökkireissulla)
  • Kolme (lukiopoikien unelma ja sen tuho)
  • Neljä (miestä vituttaa ex-eukko ja kosto on suloinen)
  • Viisi (tokaluokkalaiset pojat leikeissään)

Näitä uutisia riittää viikosta toiseen. Milloin on eukko tai exä puukotettu, milloin tapettu kakarat tai ammuttu omaa poikaa haulikolla. Milloin on raiskattu tai ainakin yritetty, milloin ahdisteltu lapsia tai käyty uhkailemassa exän uutta äijää. Mikä helvetin valuvika siinä Y-kromosomissa on? Täällä Suomessahan naisia vain tapetaan ja raiskataan, mutta maailmalla naiset ovat miehen omaisuutta ja kohtelu sen mukaista: siellä naisten oikeudet ovat monesti huonommat kuin kamelilla keskimäärin. Koirakin on sentään potkujen ja nälän välissä vapaa.

Naisvihamielisyys on vuosien saatossa saanut internetistä loistavan ilmaisukanavan. Ei tarvitse kauan juoksuttaa hakuja, kun löytää esim. tällaisia keskustelusäikeitä: sfnetin keskustelusäie naisista , mm. "Lepään vasta, kun olen tuonut vihani jokaisen nuoren naisen sisälle äskettäisen raiskauksen kipuna. Parempaa ne eivät ansaitse."

Kun luen tällaisia juttuja netistä, kuulen näitä uutisia, kun luen artikkeleita maailmalta naisten elämästä ja asemasta (ja siitä, miten mieskunta kohtelee naisiaan), tulee mykkä suru. Sellainen olo, että tahtoisi sulkea korvat ja silmät, koska jos ajattelen liiaksi sitä, mitä mieskunta maailmassa puuhaa, en voi katsoa läheisiä hyviä miehiä ilman ikävää likaista tietoisuutta siitä, että jos Y-kromosomissa asuu tuollainen väkivallan ja alistamisen siemen, onko se myös minun läheisissä ihanissa miehissäni? Miten he ovat saaneet tuollaisen potentiaalin kuriin? Vai onko maailmassa yksinkertaisesti kahdenlaisia miehiä, niin pohjattoman lopullisen erilaisia toisiinsa verrattuna?

Olisiko rakas kultahani/isä/veli/ystävämies sotatilassa muiden mukana raiskaamassa viholliskansan naisia ja tyttöjä? Miten helvetissä miehellä voi ottaa eteen, kun hän pieksee kirkuvaa tyttölasta? Millä miehellä seisoo, kun hän panee väkivalloin vastentahtoista ihmistä? Liittyykö Y-kromosomiin sellainen ylimääräinen käikäle, joka saa verisen, väkivaltaisen episodin tuntumaan nautinnolta ja seksiltä?

Olisiko kivakin mies oikeastaan ihan mielissään, jos naisilta otettaisiin yhtäkkiä kaikki valta pois ja nainen olisi täysin miehensä vallassa ja holhouksessa? Siksikö naisen taloudellinen itsenäisyys aiheuttaa avioeroja, koska mies ei kestä naista, jolla on vapaus valita (liian epävarmaa) vaan mies tahtoo naisen, jota hän hallitsee (nainen kotona raskaana ja lapsia hoitamassa, taloudellisesti riippuvaisena miehestä)ja joka ei voi lähteä, vaikka mies olisi kuinka kusipää?

En minä edelleenkään vihaa miehiä. Vihaan sitä, mitä miehet naisille toisinaan ja paikoittain tekevät. On olemassa paljon, paljon väkivaltaa, joka on tekijäkunnaltaan mieserityistä ja uhrikunnaltaan lapsi/naiserityistä. Minä suren sitä, että maailmassa niin monessa maassa miehet elävät naisia halveksimalla ja pahoinpitelemällä - en tiedä, miksi tasaveroinen kumppanuus ja aito sukupuolten vastavuoroinen kunnioitus ei monessakaan maailman kolkassa miehille maistu. Luulisi, että miehenkään ei ole mukava elää yhteiskunnassa, jossa häntä parhaimmillaan siedetään olosuhteiden pakosta, ja usein vain pelätään ja vihataan.

Eikö mieskunnalle ole selvinnyt vieläkään se tosiasia, että alistettu ei koskaan, ikinä eikä missään mahdollisessa maailmassa aidosti rakasta, kunnioita tai arvosta alistajaansa? Alistamalla ei saa muita kuin vihollisia, hakkaamalla saa hiljaisia vihollisia, väkivallalla saa vihaisia vihollisia. Lojaalius, arvostus ja rakkaus ansaitaan - ne ovat samanarvoisten ihmisten välisiä tunteita.

Haarat levällään bussissa

Mikähän helvetti siinä on, että kun kerran bussissa on tuplapenkit, joissa on tietty leveys, miehet eivät sitä noudata? Joka kerran huomaan istuvani polvet umpussa seinää vasten, koska viereeni istunut mies (iästä riippumatta) istuu jalat leveästi harallaan? Ei voi joka ikisellä miehellä olla niin isot munat, ettei muka voisi istua *hieman kapoisemmin*, edes siten, ettei vie 70% toisella penkillä istuvan jalkatilasta!

Tämä ilmiö on ruvennut ottamaan pannuun sen verran, että aion rehottaa reidet levälläni minäkin joka ainoa kerta, jos vierustoveri alkaa ottaa minun jalkatilaani röhnötyksellään. Hähä:)

Jälkihuomautus: ei, miesten pituudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Senhän ymmärtäisi, että kaksimetrinen äijä tarvitsee lisätilaa reisiluilleen keskiarvoille tarkoitetussa penkissä.

Lisäys: mies liikenteessä

Tämän jutun mukaan mies tarvitsee silmäniloa liikenteeseen. "Ei liene vaikea arvata, katsovatko miesautoilijat mielummin nopeusrajoituksia vai pienessä satiiniyöpaidassaan poseeraavaa Isabelia."

"...siis wow, hei mitkä tissit, uuh, ÄÄÄÄKRIIIIIISKKKK..." *äkkijarrutuksen ääniä, lasinsirpaleita, kirkuvia ääniä, tuulilasi veressä*

Laittakaa vaan Isebeliä joka kulmaan! Pieni kansanharvennus tekeekin näin joulun alla ihan hyvää, sillä tokihan miesten ja isien pikku silmänilo ajaa meidän muiden turvallisuudenkin edelle:)

Hifistelyä

Pari vuotta sitten sain päähäni hommata jossain määrin laadukkaan vahvistimen ja hyvät kaiuttimet. Tampereella on (tiedossani) kaksi liikettä, joka hifitavaraa myy.

Ensimmäisessä liikkeessä charmantisti hopeaohimoinen mies antoi kaiken ylenkatseensa näkyä ja tuntua, pyrki puhumaan mukana olleille miehille minut mitätöiden, ja kun kertakaikkisesti tein selväksi, että minä olen asiakas, hän kertoili laajalti kaiuttimien kirsikanvärisistä kuorista (huomauttaessani ystävällisesti, ettei kuoren väri voisi vähempää kiinnostaa, ylenkatseellinen puuskaus antoi ymmärtää, että aidolle hifistille kaiuttimen kuori on tärkeää merkittävämpi). Poistuin liikkeestä vähintäänkin viheliöityneenä.

Toisessa liikkeessä eli Hifihuoneella sain helvetin asiallista ja ystävällistä palvelua: siellä kysyttiin hintahaarukka, esiteltiin hintahaarukan vaihtoehdot, kuuntelutettiin kaiuttimilla musiikkia, annettin rautainen tarjous kaiuttimista ja vahvarista. Kun kyselin laitteiden eroista, minulle kerrottiin selkokielellä (länkyttämättä kuin kolmivuotiaalle), miksi on hyvä maksaa lisäliitännöistä tai miksi ei kannata maksaa tietystä kaiutinparista liikaa.

Ei ollut vaikea päättää, kumpaan paikkaan ne vaivaiset 1,x tonniaan raahaa. Nyt kun asioin CD-soittimen puitteissa samassa paikassa, taas oli vastassa hyvää palvelua ja reilu meininki. Suosittelen lämpimästi muillekin naisille, jotka tykkäävät laatulaitteista ja musiikista haluamatta tulla liiskatuksi jonkun hifihepun egopelleilyn alle.

Tämä ei ollut maksettu tai maksamaton mainos: tämä oli naispuolisen asiakkaan kokemus siitä, miten Tampereella sitä hifiä saa kärväyttämättä käämejään. Ja missä tulee kohdelluksi täysipäisenä asiakkaana eikä isojen poikien alueelle eksyneenä pikkutyttönä.

Tämän roihun jälkeen voisin seuraavalla kerralla kertoilla vaikkapa kivoista ruokajutuista tai nähdyistä hyvistä elokuvista:)