Kahdeskymmenesviides: kiltit tytöt

 

Minä en edelleenkään pääse mammoihin asti. Asia ei kypsy. Mutta Äitienpäivänä söin vastapuhjenneita koivunlehtiä (makeita kuin siirappi) ja nautin auringosta. Kevät. Ystävä nauroi, että olen alkanut kirjoittaa kiltisti, koska olen kuulemma liian onnellinen saadakseni aikaan kunnon angstia. Luulen, että onnellisuus ei vähennä kynsien terävyyttä - tosin kynnet alkavat olla tassujen sisällä suurimman osan aikaa, ja ne otetaan esiin vain silloin, kun täytyy taistella.

Eräs tuttu sanoi olevansa onnelleni kateellinen. Kysyin, kadehtiiko hän myös 3 viimeisintä vuottani. Sen kerran, kun minä pääsen olemaan onnellinen, minä olen sitä häpeilemättä. Yhtä onnellinen olen ollut muiden puolesta silloin, kun itsellä on mennyt huonosti: jos jollakulla muulla menee hyvin, tiedän ainakin, että sellainen onni on mahdollista - ja se pitää pystyssä vaikka mannerlaatat liikehtivät. Toivo.

Väärinkäsitysten ehkäisemiseksi kerron, että Äitienpäivällä ei sinänsä ole mitään tekemistä onneni kanssa:)

Kiltin tytön alku on herran pelko

Eräs naislukija esitti mielipiteenään, olen ilkeäsanainen miesvihaaja. Ettei miehiä pitäisi suututtaa, koska sitten ne pitää meitä naisia hulluina. Ettei hän ainakaan tunne yhtään sikamiestä, joten ei niitä ole olemassa. Ne ovat vain hylkäämiskokemusten traumoittaman miesvihaisen mielikuvitukseni tuote. Eikä kuulemma ole ihmekään, että mieheni ovat lähteneet, kun olen tällainen fanaattinen miesvihaaja.

Siispä siskot suut soukalle, etteivät miehet suutu ja sitten ne pitäisi naisia ihan pöpeinä, joten ollaan hiljaa, hymyillään vaan täältä nurkasta niin sitten ne miehet tykkää meistä ja pitää meitä kivoina ja silleen. Olisi se kauheaa jos mies pitäisi pöpinä tai suuttuisi ja sitten olisi kauheaa se...silloin voi käydä niin kuin minulle, jäädä ehkäpä ilman miestä, ja se olisi kamala asia. Kunnon nainen sentään pystyy pitämään miehen. Nainen, jolla ei ole miestä, on sen itse aiheuttanut, ja se on suora merkki siitä, että naisessa on jotain vikaa (pakko olla, sillä miten muuten miehensä pitänyt nainen voisi paremmuutensa todistaa?)

Vakavasti puhuen, melkein lyö ylenantamisen kaltaisen pahoinvoinnin, kun lukee tuon paheksunnan takaa aitoa pelkoa siitä, että Mies Suuttuisi. On kaameaa, että jotkut naiset käyttävät elämänsä miellyttämiseen ja harmittomina pysymiseen, ettei vaan mies ärsyynny tai suutu. En ikinä oppinut kotoa sitä mallia, en oppinut koskaan pelkäämään miehiä. En pelännyt sitäkään miestä, joka yritti ilmeisesti ottaa nirrini (oi tietenkin ja tottakai MINÄ olin varmaankin häntä ärsyttänyt nalkutuksella, eikö vain?). Jos mies suuttuu ja pitää hulluna, mitä sitten? Jos joku suuttuu siihen, että sanoo rehellisesti mielipiteensä tai pitää omaa puoltaan, mitä sitten?

Putoaako taivas niskaan, jos Rane kotona hermostuu? Meneekö pörssi nurin, jos Tapsa ei tykkää ruuasta? Sammuuko aurinko, jos Pete ei tykkää tulevaisuudensuunnitelmastanne?

Mitä sitten, jos se Rane alkaa karjua: karjukoon, se on miehen luontainen tarve karjua ja paukuttaa rintaansa. Kun se lopettaa karjumisen, työnnä sille kalja käteen ja sano sitä kovaksi jätkäksi. Jos Tapsa ei tykkää ruuasta, kuolkoon nälkään, jos ei osaa kokata. Ja jos Pete jättää, koska haluat lähteä opiskelemaan, yritä nyt hyvä ihminen nähdä, miten vaivattomasti pääsit elämääsi jarruttavasta idiootista eroon. Jos mies alkaa takoa naiseen herranpelkoa nyrkillä, LÄHDE POIS ÄLÄKÄ PALAA. Se tauti ei parane. Ikinä.

Enkä tiedä, onko paras idea maailmassa vihata ja sättiä naisia, jotka uskaltavat avata suunsa tai elää jopa ilman Rane/Tapsa/Peteä. Ne naiset saattavat olla ainoa tukesi, kun hyvinpidetty Ranetapsapete löytää ikäisekseen tiedostavan Janitansa (19v.) ja nakkaa paskat kiltin tytön vuosien nöyrälle työlle.

Kiltin tytön palkka

Naiset pyrkivät kiltteyteen ja miesten alistuneeseen miellyttämiseen siksi, että heidät on sellaiseksi kasvatettu. Kotona on kai osoitettu, että tukka lähtee tai syöpä hyppää niskaan, jos sanoo isälle ei. Että tytöt ovat syntyneet palvelemaan ja miellyttämään. Letit suoraksi ja kolttu kauniisti. Niiataan ja sanotaan päivää. Kun vituttaa, painetaan pää nöyrästi alas ja koitetaan pitää mölyt mahassa. Kun suututtaa, yritetään vaan sopeutua. Kun itseä kohdellaan huonosti, pitää ymmärtää, että se on ansaittua koska se on oma vika.

Kun tärkeintä on olla kiltti ja kiva, voi jonain päivänä tulla mitta täyteen: vaikka oli kuinka kiltti ja kiva, vaikka kuinka uhrasi elämänsä miellyttämiselle, toteutti miehen kaikki toiveet, silti se paska vaihtoi nuorempaan eikä arvostusta herunut. Vaikka kuinka otti turpaan ja nuoli kenkää, ei hakkaaminen loppunut eikä rakkautta tapahtunut. Vaikka jätti koulut ja teki parasta ruokaa ja antoi pillua huvitti tai ei, silti mies valitti ja oli tyytymätön, ja lopuksi lähti tiehensä. Vaikka kuinka laihdutti, jynssäsi lihaa kuivaharjalla ja lihasta aerobicissa kimakaksi, vuodatti vettä silmistä maskaran ärsyttäessä ja raapi tekokuituisen seksiasun aiheuttamia ihottumia, mies juoksi vieraissa ja kehui vain muiden tissejä. Niinpä.

Jos kiltteydestään jää kiitosta odottamaan, ei kannata pidätellä hengitystään. Voi tulla hapeton olo. Omassa elämässäni huomasin, että usein puoliensa pitäminen on merkinnyt huoraksi tai hulluksi suostumista. Joko sitä on suostunut heiluttamaan spanielinhäntää, tai sitten ruvennut tietoisesti hankalaksi ja yhteistyökyvyttömäksi, puutteessa eläväksi tahi miesvihaajafeministiksi. Ei se hyvältä tunnu, mutta kannattaako tosiaan myydä arvonsa siksi, että joku mies silittäisi päätä? Kannattaako lähteä 24-tuntiseen yksivuorotyöhön kiillottamaan jonkun miehen egoa, ihan kuin ei oman itsetunnon ja elämän kanssa olisi tarpeeksi hommia?

Minä en kannusta huonoon käytökseen, enkä itsekkääseen oikkupusseiluun tai kusipäiseen riidanhaastoon, mutta en totisesti kukkahattua nosta naiselle, joka pelkää hulluksi nimittelyä enemmän kuin henkistä raiskausta tai sielun kuristumista.

Nytkin tuli mieleeni: miksi nainen on niin saatanan huolissaan siitä, miten miehet pärjäävät ja ettei ne vaan loukkaannu, muttei näytä kantavan huolen häivää omasta itsestään? Moni antaa ihmisten kävellä päältään paskaisissa maihareissa ennemmin kuin pitäisivät puoliaan. Naisilla kiltteys tuntuu menevän usein häiriintyneisyyteen asti: sitten sitä väännetään makaroonilaatikkoa pakkaseen ennen oman itsemurhan suorittamista (tositarina) että perhe pysyy ruuassa kun nainen sahaa ranteensa eikä ole enää kokkaamassa.

Mies määrätietoinen, nainen hankala

Miksi napakkuus ja vastaansanominen (aiheesta) on niin vaikeaa naisille? Johtuuko se tyttökulttuurista, jossa on tärkeää olla yksi joukosta, pyrkiä mahdollisimman suureen konsensukseen, jossa yksimielisyys ja mielipiteiden harmonia merkitsee rehellisyyttä enemmän? Tukeeko tuota vielä kotikasvatus ja koulun oppi, jossa tyttöjen kuuluu olla ahkeria ja kilttejä, kun taas 'pojat ovat aina poikia'? Kyllä kiroilu ja teinien ryyppäys on kauheaa, mutta *se vasta kauheaa* on, että teini_tyttö_ kiroaa - kiltteysvaatimus on naisille raskaampi.

Rämäpäinen ja epäkiltti nainenhan on aika välittömästi poikamainen tai epänaisellinen. Paheksuttava epänainen. Vastaansanova nainen on hankala, arvaamaton ja epävakaa. Mies voi olla eri mieltä, sitä ei koeta loukkauksena, mutta naisen erimielisyys voi johtaa henkilökohtaisuuksiin meneviin draamatilanteisiin. Eräs mies selitti, että 'se johtuu siitä, että naiset esittää asiat niin kärjistyneesti': olin paikalla, missä mies muun muassa huusi toiselle miehelle 'haista paska', naisen pysyessä täysin asiassa ja äänensävy ystävällisenä. Silti tästä tilanteesta toinen mies sai traumoja, koska nainen käyttäytyi niin aggressiivisesti ja loukkaavasti. Oliko vika kenties naisessa vai siinä, miten naiseen suhtaudutaan?

Eräs loistava asiantuntijafirma, jossa on loistava ilmapiiri ja työntekijöistään huolehtiva ja puolisoilleen uskollinen johto, totesi aikoinaan avoimesti, että 'ongelmamme alkoivat siitä, kun tänne tuli naisia töihin'. Totta. Mietin siinäkin, oliko ongelma tosiaan naisissa, vai siinä, miten teinihenkinen miesjohto naisiin suhtautuu. Johdon oli mahdoton käsittää, että nainen olisi ammattilainen muussa prostituutiossa. Vaimot olivat naisia, joiden kanssa mentiin naimisiin ja kivat naiset niitä, joilta saa siksi että on pomo. Hankalat naiset olivat niitä, jotka moralisoivat ja eivät antaneet.

Hankalat naiset tajuttiin sentään käristää ulos häiritsemästä johdon mielenrauhaa. Katsos kun hehän olivat alunperinkin tunne-elämältään häiriintyneitä ja epävakaita, kyllähän te tiedätte. Yhteistyökykyiset naiset tajusivat co-operation businessin merkitsevän sitä, että köyritään toimitusjohtajain kanssa. Business is business.

Elävien naisten maailma

Kilteistä tytöistä tuli mieleen ystävättäreni purkaus, jossa hän mietti, että miksi miehet tukevat armeijakaveriaan vielä viisikymppisenäkin ja miesten lehdet ovat pääosin sellaisia, jotka käsittelevät miesten maailman mielihyväaiheita. Kun taas naiset kisaavat keskenään, sisko ei siskolleen solidaarisuutta aina tarjoakaan (koska päähomma on miellyttää niitä miehiä etteivät miehet suutu) ja naisten lehdet ovat pääasiassa artikkeleita siitä, miten pitäisi näyttää siltä ja tältä. Mukana myös tähtihaastattelu naisesta, jolla on neljä lasta ja täydellinen avioliitto, minkä lisäksi hän pitää isoa luomutilaa, kasvattaa hevosia ja harrastaa keramiikkatöitä. Ja tietty juttu jääkiekkopelaajan missivaimosta, joka painaa viikko synnytyksen jälkeen 100 grammaa enemmän kuin missiaikoina ja poseeraa kuvassa kahdentuhannen euron silkkipuvussa pentu sylissään.

Miesten lehdet tarjoilevat miehille mielihyvää. Miehet pitävät toistensa puolta ja perustavat hyväveliverkostoa niin että verta hyytää. Armeijakaveria ei jätetä.

Naisten lehdet tarjoilevat naisille syyllisyyttä ja alemmuutta. Naiset kilpailevat, haukkuvat liian korkealle kivunneen naisen 'frigidiksi lesboksi' miesten nyökytellessä eli hakevat usein miesten hyväksyntää sisariaan parjaamalla. Siskoja ollaan, kunnes tulee paikalle mies ja ei tiedä, kumman valitsisi: siinä vaiheessa siskot raatelevat toisensa hengiltä miehen saadakseen. Ei ihme, ettei sisaruutta synny: meistä on kasvatettu pääasiassa miesten miellyttäjiä - miehistä taas itsensä miellyttäjiä, joilla on oikeus odottaa naisilta miellyttämistä.

Kun kerran mies on elämänsä pääroolissa ja tahtoo olla sitä myös naisen elämässä, voidaan miettiä, miksi nainen suostuu sekä oman että miehen elämän sivurooliin mukisematta. Paljon on tehtävää jäljellä...ja siitä puolet täytyisi tehdä naisten omien elämien sisällä, oman pään kanssa. Kasvattaa tyttölapsia siten, ettei tytön rooli ole palvella, miellyttää ja totella. Toimia itse siten, että jokainen näkee, ettei naisen rooli ole sitä. Semmoinen tarkoittaa vastuuta itsestä ja omasta elämästä, mikä kuuluu maailman vaikeimpien hommien kategoriaan.

Silti: on yritettävä oppia, että sitä on omana itsenään arvokas, eikä arvo nouse tai laske, vaikkei kaikkia miellytä.