Käetöntä kulttuuria

 

Näidenkin piti tulla esille jo aikaa sitten. Tulipa kahden viikon viive. Pahoittelen, jos jutut ovat alkaneet kerätä hometta pintaansa.

Käettömänä kukkumista

Käsien mystinen niveltulehdus otti nk. melonit nenäänsä ja eräänä aamuna oikean käden sormet olivat nippu HK:n sinisiä. Jänteet särkivät kyynärpäähän asti ja oli vallan käetön olo. Kaksi viikkoa erilaisilla tuhdeilla kuureilla ja käsien käyttökiellossa teki tehtävänsä.

Jos elantoni ja rakkain harrasteeni on riippuvainen kymmensormijärjestelmän ja näppiksen käytöstä, mitähän pirua tapahtuu, mikäli kädet ovat kroonisesti tässä kunnossa? Työkyvyttömyyseläkkeelle ja uudelleenkoulutukseen? Mihin ammattiin ei tarvitse käsiä ollenkaan? En keksinyt muita käettömiä ammatteja kuin terapeutin, ehheh.

Alan olla 2,5 vuoden niveltulehdusrääkin jälkeen sitä mieltä, että jotain on keksittävä. Pian. Eikä munuaisia tappava lääkekuuristo ole todellakaan ratkaisu.

Kulttuuria

Olen aina tykännyt valokuvista, vaikka en itse oikeastaan osaa kuvata enkä ole kameranörtti:) Kävin katsomassa jälleen todella hyvän valokuvanäyttelyn . Piti oikein ostaa kaksi kirjaa: toinen kokoelma näyttelyn kuvaajista ja toinen Janne Lehtisen kuvista. Kieltämättä Pyhästä linnusta ja lentämisen halusta näyttelynsä kokoava valokuvaaja kiinnostaa allekirjoittanutta kovasti:)

Täytyy myöntää, että Henrik Dunckerin kuvat olivat mielestäni rumia, suttuisia ja aloittelijamaisella tavalla tökeröitä. Muiden kuvaajien näkemän vaivan rinnalla Dunckerin kuvat olivat halpoja tekeleitä.

Samassa näyttelyssä pääsi tutustumaan legendaarisen Koijärven tapahtumiin. Koijärvi näyttäytyi minulle ihailtavana yhteistoiminnan ja tahdonvoiman toteemina: sen koommin ei ole useinkaan vastaavaan kyetty. Individualismi ja mukavuudenhaluinen laiskuus ovat tehneet meistä lampaita.

Aiempi Nykyajan valokuvanäyttely oli myös hieno ja säväyttävä: Jääpalatehdasta etsimässä . Kati Koivikon valokuvat toivat Grönlannin uskomattoman ja erilaisen värimaailman näytille - Anna Blomin video kertoi karumpaa kieltä. Ja jostain syystä niin Grönlannissa kuin Venäjällä kuin muuallakin tapahtuu sama: traditionaalisen kulttuurin kuihtuessa miehet alkavat ryypätä ja riistää henkeä itseltään tai toisiltaan. Naiset pitävät yllä elämää ja ovat tyytyväisiä ja onnellisia pienistä asioista. (Mikä piru siinäkin on? Tekeekö tupla-X naisista sopeutuvaisempia, optimistisempia ja tyynempiä? Kumpikas olikaan se hauraampi astia?)

Valokuvien katselu on kuin kävisi matkalla toisessa maailmassa. Tai ehkä pitäisi sanoa "toisen maailmassa".

Pikkutytöt mediassa

Oli pakko kommentoida HS:n artikkeliin My Chemical Romancen konsertista.

[i]"Yllättävää on sen sijaan, että varhaisteinit ja vähän vanhemmat tytöt ovat ottaneet nyt omakseen perinteisesti enemmän poikiin vedonneen punkrockin."[/i]

Mielestäni yllättävämpää on sitkeä käsitys siitä, että pikkutytöt kuuntelisivat nättipoppia - tai että tytöt olisivat nyt vasta ottaneet rajumpaa musiikkia omakseen.

Vuonna 1983 veivattiin tukka pystyssä Hanoi Rocksia: suurin fanijoukko oli iältään 13-17-vuotiaita tyttöjä. Kymmenvuotiaana kovin juttu oli Pelle Miljoona.

On jotain niin söpöä siinä, että toimittaja oikeasti kuvittelee pikkutyttöjen olleen aiemmin rusettipäisiä pikku enkeleitä. Toisaalta juuri tuollaiset miesten ennakkokäsitykset tytöistä ja niiden tuominen journalismiin luovat niitä sukupuolittuneita ennakkoluuloja, joita vastaan taistelen elämäntyökseni.

Pikkutytöt ovat reipasta ja riemukasta porukkaa, jotka tahtovat pitää hauskaa. Sellaisia he ovat aina olleet.

Muita omituisuuksia

Paavo pannaan pannaan koska kansanedustajan sukulaislapsi alkoi käyttäytyä omituisesti. Minun tuntemani Paavon katsojalapset ovat saaneet sadat hyvät naurut eikä traumoja laisinkaan - mutta minä en olekaan kansanedustaja.

Miesten huumori on vallan homoseksuaalista . Valtaa ei ole, ellei sitä käytetä ja muut ihmiset ovat vain joko johtajia tai alamaisia?

Pelkoni paljastui perustelluksi: "Olen lapsentekovelvoitteeni suorittanut". Se velvollisuus siis ON olemassa! :)

Viik-viik

Viikko oikeaan kesälomaan. Viikko. Huikeaa heinäkuun loppua!