En vaan ymmärrä

 

Kaura kirjoitti niin hyvin EN YMMÄRRÄ-filosofiasta, että piti itsekin ruveta miettimään, mitä kaikkea en totisesti ymmärrä.

Ei tähän toki kaikki mahtunut, kunhan nyt ihan päällimmäiset vaan listasin:) Maailmassa on paljon asioita, joita en ymmärrä: joitakin en vain ymmärrä ja joitakin en ymmärrä enkä hyväksy. Joitakin asioita on hyvä opetella ymmärtämään, joitakin ei mielestäni edes tarvitse. On olemassa asioita, joiden ymmärtämättömyys ja hyväksymättömyys on jopa tehdä selkeästi tiettäväksi.

Aina kun heittäydytään liiaksi "kaikki pitää ymmärtää tai pyrkiä hyväksymään" -linjalle, tekee mieleni kysyä, kuinka paljon ymmärrät ihmistä, joka kiduttaa hitaasti koirasi/lapsesi/lähimmäisesi kuoliaaksi. Ei, kaikkea EI VOI EIKÄ PIDÄ ymmärtää saati hyväksyä vaikka harmittomassa normielämässä toki erilaisten näkökulmien ja elämäntilanteiden kelaaminen on suotavaa.

En ymmärrä roskaajia enkä ilkivaltavandaaleja

Kun näkee kuvia festarialueesta festarien jälkeen, kuten esmes tässä muutoin mainiossa jutussa, tekisi mieli alkaa kirkua. Kun näkee kaupungin puistoja ja kadunvarsia, joille on mätkitty niin karkki- kuin hampurilaispaperit vailla ajatuksen häivää, tekisi mieli poimia roskat ja syöttää ne idiootille, joka ne siihen on heittänyt. Luontoa tai yhteistä elinympäristöä EI roskata, mikä siinä on jäänyt epäselväksi? Eikö nykyinen vanhemmuusväestö enää kasvata penskojaan tässä asiassa vai miksi tuntuu olevan itsestäänselvyys paiskoa roskat olan yli?

Miksi bussipysäkkien penkinedusta pitää sylkeä lammikoille? Miksi seinänvierustat ja jalkakäytävät pitää kusta virtsavanoille? Miksi naisille ja miehille yhteiset vessat pitää sotkea omilla eritteillä? Kasvakoon moisten kynsiin sieni!

Erityinen vihankohteeni on lauma nuoria kukkoja, joiden mielestä on helvetin coolia rikkoa pulloja katuun tai metsän kiviin. Kasvakoon heidän vehkeisiinsä ikävä hiiva! Toinen ikuisen inhoni kohde on ilkivallantekijä: miksi pirussa se bussikatos pitää hajottaa, puiston kyltit potkia säpäleiksi ja teloa kentän maalitolpat pelikunnottomiksi? Miksi pitää toisen oman talon seinään spreijata tägi tai viedä toisen fillari?

Tässä vielä toinenkin ilahduttavan ei-ymmärtävä kirjoitus aiheesta .

En ymmärrä suomalaisten idioottimaistumista

Suomi on Pohjolan USA, ihan turha väittää muuta.

Ihmisiä kiinnostavat Big Brother ja Seiskalehti. Eduskuntaan valitaan viihdetähti ja jääkiekkopelaaja. Lehtien artikkelit eivät käsittele kansanedustajan aikaansaannoksia tai ajamia asioita vaan hänen seksielämäänsä tai frisyyriään. Tosi-telkkua kytätessä suomalainen ahtaa suuhun päivän kolmatta Mäkkäri-ateriaa ja tilaa vapaalla kädellä sohvalta Ostos-TV:n ihmelaihdutuspillereitä.

Mutta mikä vakavinta: kun jotain sattuu, sille pitää löytyä taho, joka korvaa menetyksen. Kun yksi pälli mokaa saksien kanssa, sakset pitää julistaa kieltoon. Kun pari humalaista kundia päättää nukkua häkägrillin kanssa, tulos on tämä. Yksittäisen ihmisen takia pitää kieltää ilo kaikilta - ja taatusti grillivalmistajaa odottaa vielä iso korvausvaatimus, sillä grillit valmistaneen tehtaan toimitusjohtaja on syyllistynyt nykysuomalaisen käsityksen mukaan poikien kuolemantuottamukseen.

Nykyäänhän CD-levyn kopiointi kaverille on tuomioiltaan samaa kaliiberia rikoksena kuin pahoinpitely tai raiskaus.

Loistavia idiotioita muualta maailmasta: se, mistä ei saa puhua, siitä pitää vaieta oikeudessakin. On vaikea tajuta, mihin olennaisten sanojen kieltämisellä pyritään.

Sama aivojen käyttörajoitteisuus jatkuu: siis kaikki ne naisethan on luomuja ja kuvat aitoja!. Tilaajat oikeasti kehtasivat olla asiasta julmistuneita - voi naiviuden ja aivorajoitteisuuden riemuvoittoa!:-)

En ymmärrä järjen ja älyn velttoutta, erityisesti silloin, kun sitä ihmisellä olisi kykyjen puolesta käytettävissä.

En ymmärrä väkivallakoita

En ymmärrä näitä nukkuvan tutun jalkajousella ampujia, en raiskareita (varsinkaan joukkoraiskareita: onko ihan vtun miehekäs olo, kun kolmissa miehin hakkaa pienen tytön katuun ja tempoo kuivat pyristelevään uhriin?) enkä puolisonpuukottajia. Mikä helvetti siinä on, että pitää se lähimmäinen päästä tappamaan? Eikö mikään aines omassa päänupissa pysäytä hetkeä ennen ja kerro, että on rajoja, joiden ylitettyään paluuta ei ole koskaan, mihinkään eikä millään tavalla?

En ymmärrä huijareita, väkivallakkoja, öykkäreitä enkä taparikollisia.

Kaikkein ymmärtämättömin alue väkivaltaa on se, joka kohdistuu itseä selkeästi heikompiin: siksi vihaan vaimon/tyttöystävän hakkaajia tai raiskareita (enemmistö tekijöistä on fyysisesti selkeästi voitolla uhristaan). Siksi vihaan lasten pahoinpitelijöitä (en tosin pidä pahoinpitelynä ääritilanteessa tapahtuvaa fyysistä tarttumista, jos se ei aiheuta suoranaista fyysistä vahinkoa - elukatkin ravistavat niskasta omiaan tarvittaessa). Siksi vihaan erityisellä paahteella eläinrääkkääjiä ja eläimiä huonosti kohtelevia ihmisiä (tapan silti sydämemettömästi hämähäkkejä, sorry vaan).

En ymmärrä kamelinkantajia

En ymmärrä ihmisiä, jotka ottavat kamelin kantaakseen vaikka selkänsä ei kestäisi edes oljenkortta.

Jos on huume- tahi alkoholiongelmaa, väkivaltainen puoliso ja työttömyysturva ainoa tulonlähde, mikä helvetti siinä on, että siihen on ihan vängällä hankittava lapsi? Jos lainaa on jo yli kestokyvyn ja tulopuoli uhan alla, onko juuri silloin saatava se talo rakenteille ja uusi auto? Jos duuni jo uuvuttaa ja perhe-elämä vie järjen, pitääkö juuri silloin aloittaa opiskelu tai sotkea elämänsä sivusuhteilulla?

Välillä tuntuu, että maailmalla vallitsee suorastaan kilpailu siitä, kuka saa eniten empatiaa, suurimmat säälihippuset ja mauttomimmat egonpönkitykset - ja saahan niitä, kun kerjää. Kun oikein järjestämällä järjestää elämästään monimutkaista ja hankalaa, onhan siinä enemmän kerrottavaa kuulumisia kysellessä.

En ymmärrä byrokratiaa byrokratian takia

Aamulehdessä (26.6.2007) kerrottiin, että jos kaupungin vilkkaimmalla liikekadulla ruuhka-aikaan sattuu olemaan pysäköintimaksuautomaatti ihka oikeasti rikki, pitää auto siirtää muualle. Osa ihmisistä totesi, että rikki on, ei voi maksaa, eiköhän tämä mene nyt ihan vaan näin - ja sai tottakai parkkisakon. Ei rikkinäinen automaatti ole mikään syy olla antamatta sakkoja! Rikkinäinen mittari on itsessään pysäköintikielto!

Kun ihminen on työtön, ei riitä, että hän ilmoittaisi välittömästi saatuaan työtä: hänen pitää kirjoittaa *joka päivä* omalle rivilleen "työtön", ettei totuus unohtuisi. Kun ihminen on halvaantunut, hänen pitänee (mikäli olen oikein ymmärtänyt) joka vuosi kertoa erinäisille virastotahoille, että hän on edelleen halvaantunut eikä ihmettä ole vieläkään tapahtunut.

Samaa visvaista ja raivostuttavaa byrokratiaa periaatteen vuoksi näkee virastoissa ja hallintoportaissa kaiken aikaa. Kun pieni, mitätön virastoihminen saa hiukkasen valtaa, hän totisesti käyttää sitä, jos vain suinkin voi. Ja tekee samalla muutaman lähimmäisen elämän todella fittimäiseksi. Muiden nöyryyttäminen antaa monille pikkusieluille aitoa mielihyvää.

En ymmärrä laiskoja vanhempia/ihmisiä

Mikään ei tee niin paljon tuhoa kuin lapsia hankkiva ihminen, joka ei hoida pietiään kunnolla. Hän kasvattaa lapsestaan lähimmäisten riesan. Kun lapsi on teini-iässä, suurin vahinko on jo tapahtunut eikä sitä voi enää korjata: penskan pää on jo kierossa, asenteet ja käytös vinossa ja syvältä.

Juuri tällä tavalla aiheutetaan kusipään siirtymää seuraavaan sukupolveen ja kun kusipää hankkii lapsia ja pilaa ne, siirtyy kärsimys ketterästi aina seitsemänteen sukupolveen (raamatussa esiintyvä "isien syntien siirtyminen seitsemänteen sukupolveen" tarkoittanee juuri tätä).

Joko sitä hoitaa ehkäisynsä (niin mies kuin nainen) niin tarkasti, ettei kakaroita tule - ja jos tulee, siinä vaiheessa ei inistä vapaudesta ja emmäähaluasta vaan HOIDETAAN SE VIIDENTOISTA VUODEN KASVATUSTYÖ KUNNOLLA. Lapsesta kasvatetaan yhteisön kelpoisa jäsen. Totta hitossa se vaatii aikaa, vaivaa, hermoja, rahaa ja jatkuvaa paneutumista - se on voivoi, jos se ei vanhemmalle oikein sovi. Joitakin asioita ei katsos kysytä sen jälkeen, kun on valintansa tehnyt.

Sama valinnan tekemisen jälkeinen vastuu koskee myös parisuhteellisia: joko se suhde hoidetaan kunnialla tai se päätetään kunnialla. Eikä laukata panemassa yhtä ja puhuta pashaa toiselle ja säädetä kolmannen kaa ja inistä (blogissa:) kuinka elämä on hankalaa. Ovesta mennään sisään tai ulos, muttei rampata.

En ymmärrä ylimielisyyttä

Olen aina ja ikuisesti pohtinut, kellä ja missä tilanteessa olisi varaa olla ylimielinen. Ainoa löytämäni vastaus on "ei kellään eikä koskaan".

Jos on jossain parempi kuin muut, ei mieleen pitäisi tulla ylimieltä vaan lämmin empatia: se antaa omastaan ja jakaa tietoa, kellä on varaa. Jos on hiton paljon fiksumpi kuin kukaan muu, fiksuin toki hoitaa asian hienotunteisesti ja ohjaa muita pehmeällä kädellä. Ylimielisyyteen ei tartu kuin jo valmiiksi häviöllä oleva, itsetunnoltaan rikkinäinen mulkero.

Eräs asia, mikä on minua pitkin ikääni ottanut päähän, on länsimaisen lääketieteen edustajien ylimielisyys: ei, hyvät lääkärithän eivät sellaiseen sorru vaan ainoastaan omasta jumalasemastaan epävarmat töntöt. Ikävää vain, että tämä epävarmojen vähemmistön ääni näkyy jo tutkimuksissa: lääkärit eivät pidä tiedostavista potilaista. Vaativa ei tarkoitakaan tässä yhteydessä tietämättömyytensä rintaäänellä pauhaavaa valittajaa vaan kansalaista, joka omasta mielestään on oman itsensä paras asiantuntija ja tarvitsee lääkäriä lääketieteen, ei oman itsensä, asiantuntijaksi. Tällainen tasa-arvoinen lääkäri-asiakas -asetelma ei vaan monellekaan lääkärille sovi.

Kun ihmiselle on kertynyt melkein neljä vuosikymmentä ikää ja kokemusta oman kropan koukuista on saman verran, on jotensakin hilpeää ja samalla karmaisevaa huomata kaksivitosen lääkärinklopin kohtelevan potilasta kuin vähä-älyistä lasta. "Lääkärit eivät ole kuitenkaan innostuneet ajatuksesta, että kuluttajaliikkeet jakaisivat tietoa hoitokäytännöistä. He suhtautuvat kielteisesti myös reseptilääkkeiden yleisömainontaan, ja monet karsastavat ylipäätään lääketiedon jakamista väestölle." Takaisin keskiaikaan! Rahvaan ei tarvitse tietää, ei se kuitenkaan siitä mitään ymmärtäisi!

Jostain syystä tahdoin vielä puuttua Aamulehden yleisönosastokirjoitukseen (26.6.2007), jossa aikuinen ihminen oli saanut traumoja lääketieteellisestä tutkimuksesta. Hänelle oli alustavasti puhuttu vatsalaukun tähystyksestä "nopeana ja kivuttomana toimenpiteenä": totuus olikin ollut vallan toisenlainen. En ymmärrä, miksi aikuisille ihmisille ei voida kertoa totuutta: joillekin tuo toimenpide on ikävä, mutta kivuton - joillekin yhtä helvettiä (riippuen oksennusrefleksin voimakkuudesta). Muistan erittäin terävästi itseni makaamassa laverilla letku vatsassani, oksennusrefleksi pullisti silmämunat kuopistaan, jatkuvana se kuristi henkitiehyet ja jalkani sätkivät refleksin takia, kuten tukehtuvalla tapahtuu.

Ja mitä teki lääkärini sillä aikaa? No tottakai HUUTAA ja RAIVOAA korvaani, että "ÄLÄ HEILUTA SITÄ PÄÄTÄS!" Toimenpiteen jälkeenkin hän moitti minua tutkimuksen osittaisesta pilaamisesta oksennnusreflekseineni. Tuhma tyttö, hyi hyi!

Lääkäriopintomäärästä tulisi poistaa viralliset minäolenjumala-opinnot ja kaikkivaltiaskurssit ja pistää tilalle tehostettuja inhimillisyysperiodeja:) Eipä silti, osa lääkäreistä onneksi haltsaa kuolevaisena ja ihmismäisenä asiantuntijana olemisen.

Ihania trippejä

Jotta lässy ei jäisi täysin peppumaisiin tunnelmiin, pistän tähän jotain, jota totisesti ymmärrän: maailmaa kissan näkökulmasta. Tekee heti mieli mennä auton alle kykkimään:-)

Toinenkin hyvä uutinen - antiseksistinen uutistoimisto! (Se, että antiseksististä ja tasa-arvoa palvelevaa uutistoimistoa nimitetään feministiseksi, on minun mielestäni jees mutta valitettavasti liuta ihmisiä kytkee sanan "feministinen" johonkin, joka on sovinismia.)

Ja vielä lisää hyviä uutisia! Egypti aikoo kieltää tyttöjen sukuelinten silpomisen . Vihdoinkin, edes yksi maa, hengille kiitos!