Osa 246: Parveketupakoinnista ja lasten huomionnista muiden kustannuksella

 

Pääskyt kir-kir-kir-kirmailevat taivaalla ja ilmassa on vihreän saniaismetsän tuoksu. Kesäkesäkesä.

Sen verran kirjauutisia kesäkaudelta, että Selibaattipäiväkirjat-kirjasta tulee nyt myös Loisto-pokkariversio! Pokkari on saatavilla 09/2007. Vähänkö on sisäinen kirjailijani hehkeänä tästä:)

Kirjailijuuden mukanaan tuomia varjopuolia olen minä päässyt vatvomaan oikeustalolle. Olisi kiinnostavaa joskus lukea tutkimuksesta, kuinka moni nais- ja miespuolinen internetin käyttäjä joutuu kosketuksiin pimiöiden ja häiriköiden kanssa. Tuntuu toisinaan, että on *poikkeuksellista* tuuria, jos naispuolinen internetin käyttäjä/chattailija/irkkaaja/nyyssääjä saa olla rauhassa vailla stalkereita ja postilootahäiriköitä. :-(

Siitä tupakasta

Tupakan kohtuukäyttäjänä seuraan mielenkiinnolla, mihin asti tupakkavastainen fanatismi yltää. Tunnen hienoista vahingoniloa, jos saavat läpi asetuksen, jolloin kerrostaloissa ei enää saa tupakoida omilla parvekkeilla.

Ai miksi tunnen vahingoniloa siitä, jos tupakan vastustajat saavat läpi parveketupakointikiellon? No, olen itse asunut parvekkeettomassa talossa. Taloissa asuu aina ihmisiä, jotka tupakoivat. Kun he tupakoivat sisällä, tupakan haju ja savu kulkeutuu hormien, putkistojen ja postiluukkujen kautta kaikkiin asuntoihin. Rappukäytävä haisee karvahattujuottolalta. Tupakan haju tarttuu savuttomien kotien seinäpintoihin ja tekstiileihin. Savuttoman kodin vaatekaapeissa roikkuu tupakanhajuisia vaatteita.

Parveketupakointi voi olla kieltämättä ikävää. Sen kieltäminen johtaa kuitenkin tilanteeseen, joka on *perkeleellinen*. Siksi toivoisin näiden tupakan vastustajien MIETTIVÄN kertaalleen, mitä asiaa lähtevät ajamaan. Voin vannoa, että he eivät oikeasti halua sitä tilannetta, joka seuraa parveketupakoinnin kieltämisestä.

Minusta on hyvä, että käryttävät ulkona, sillä kotiini ja sisätiloihin en halua tupakan hajua enkä savua. Tupakantumpit pitää ehdottomasti kerätä purkkeihin (tumppien parvekkeelta heittelijät pitäisi naulata saunan taa). Kyllä luulisi molemminpuolisella huomioinnilla asian hoituvan raastuvatta ja asetuksetta.

Lasten huomiointi - muiden sivuuttaminen?

Ärsyynnyin lievästi nähdessäni erään kerrostalon ilmoitustaulussa läystäkkeen, jossa asukki vaati kaikkia talossa asuvia lopettamaan parveketupakoinnin, koska heidän vauvansa nukkuu päiväunia parvekkeella. Just: äityli muuttaa kaupunkiin ja kerrostaloon ja alkaa sanella 40 muulle taloudelle sääntöjä, koska hänellä on vauva? Vaatiiko hän kohta kaikkinaisen hiljaisuuden noudattamista päiväuniaikaan ja talon ohi kulkevan kadun sulkemista? No, saahan sitä toki yrittää.

Tämä sama äitylityyppi saa myös läpi idean, että kerrostalon kauniiseen metsäpihaan pitää väenväkisin hiilata karmea punavihreäkeltainen muovikeinu (jota voi käyttää vain alle 3-vuotinen väestö, joita on talossa 2kpl). Nyt kaikki 40 taloutta katselevat takapihaa, jonka estetiikan keskellä jököttää tuo kauhea muovihirvitys (käyttöaste 5%). Juuri noin. Takapihalta 40 metrin päässä on valtava leikkipuisto, mutta tokihan piltin pitää saada leikkiä omalla pihalla yksinään.

Samaa ajatusta viedään eteenpäin jokaisessa kerros- ja rivitalossa: lapset pitää huomioida (teinejä tai aikuisia ei). Vaikka talon 100 asukkaan seassa olisi vain 5 leikki-ikäistä, pihaan ei saada kivaa ajanviettopaikkaa grillikatoksineen ja viihtyisine penkkeineen: pihaan isketään keinu, liukumäki ja hiekkalaatikko. Vaikka pihasta 50 metrin päässä on *useita* isoja leikkipuistoja.

Lapsia huomioivassa pihassa on hiljaista: sunnuntaisin siellä leikkii tunnin ajan mummun luona käyvän perheen pienimmäinen. Talon aikuiset seisoskelevat pihassa tumput suorina ja teinit potkiskelevat keinun salkoa ennen kuin lähtevät muualle vetelehtimään.

Ei lasten huomioinnissa mitään pahaa ole, mutta kun se usein käytännössä tarkoittaa VAIN lapsien huomiointia JA muiden ikäryhmien totaalista sivuuttamista. Olisin äärimmäisen kiinnostunut ostamaan osakkeen talosta, jossa piha suunnitellaan ensisijaisesti 10-80 -vuotiaiden viihtymiseen ja vasta toissijaisesti muutaman nopeasti kasvavan vaavin tarpeisiin.

Kyllä minä ymmärrän pihaan iskettävät leikkivermeet, mutta jos talon läheisyydessä on useita, toinen toistaan prameampia leikkipuistoja, mikä piru siinä on, että se periaatekeinu on naulattava jokaisen talon pihaan parhaalle paikalle ja isolla rahalla?

Huomiointia vain tähän suuntaan, kiitos!

Yleiseenkin asumiseen liittyy joskus vallan absurdeja piirteitä, kun talossa asuu lapset-huomioitava-muiden-kustannuksella -ihmisiä.

Muutama vuosi sitten kaverini asui opiskelijatalossa, jossa oli lukuisten opiskelijakämppien lisäksi pari perheasuntoa.

Kaveri kärsi unenpuutteesta, koska naapurin perheasunnossa lapsi huusi yöt ja osan päivää. Ensin huusi esikoinen, sitten toisikoinen ja viikottain huusivat myös vanhemmat, koska vauvaidyllin kupla taisi puhjeta moneen kertaan.

Kaveri ei saanut nukutuksi eikä voinut lukea kotonaan tentteihin, mutta totesi, että mitäpä tuosta - tuollainen kuuluu elämään ja kaipa sitä kukin jotain meteliä elämisessään pitää. Hän ei menettänyt hermojaan, vaikka heräili yöllä vauvan tai vaimon parkuun. Hän ei mennyt soittamaan ovikelloa, vaikka meteli oli toisinaan helvetillinen aamuyöllä ja tenttikauden päivinä.

Kaverin asenne naapuriin muuttui hiiltyneeksi, kun eräänä iltana klo 22.30 löytyi oven takaa pari noloa poliisia. Naapurin Kiljusten perhe oli soittanut poliisit, koska kaverin kotona soi musiikki 22:n jälkeen. Opiskelijatalossa, VAPPUAATTONA. Sillä lailla ja kiitos kaloista.

Telkku uhkaa lapsia

Joillakin vanhemmilla on käsitys, että maailman tulee olla reunustettu pumpulilla ja pöydänkulmat tulee kietoa maailmanlaajuisesti vaahtomuovilla.

Eräskin toimittajavanhempi suivaantui, kun telkussa näytettiin seksiä.

Minä olen taas sitä mieltä, että jos ala-asteikäinen kakara on telkun ääressä klo 21.30 arki-iltana, vika EI ole telkun ohjelmissa vaan vanhempien käsityksissä lasten nukkumaanmenoajoista. Piste.

Vauvalandian viat ovat systeemissä

Olenhan minä ennenkin paahtanut siitä, miten jotkut katsovat saavansa vastuuvapauden valinnoistaan ja päätöksistään lasten tultua.

Mainio esimerkki asiasta:

"perheenlisäystä on luvassa. Kiva työttömänä, onneks mies tekee töitä. Asumme tällä hetkellä rt kaksiossa ja pakko olisi lapsen takia isompaan muuttaa.

Olemme katselleet isompia taloja, kun ei vuokralle kannata mennä joten oma koti on järkevämpi?!?!sijoitus....

vähemmän tarvitsee kk lyhentää kun ostaa oman...jotenkin harmittaa tämä tilanne. Tekisi mieli muuttaa suomesta pois, ehkä se unelma joskus käy toteen.

Mietin myös raskauden keskeytystä koska lapsi vaatii niin paljon rahaa, ja minua muutenkin etoo tämä nykymaailma missä vain rahalla on merkitystä ei muulla.

Katsoo nyt miten käy. Inhottaisi lasta rangaista tästä typerästä järjestelmästä."

Nainen on siis työtön, jättää ehkäisyn hoitamatta (kyllä, sen voi ihan oikeasti hoitaa siihen kuntoon, että pikku "vahinkoja" ei pääse tapahtumaan) ja *lapsen takia* olisi talo saatava vaikka rahaa ei ole? Ja yhteiskunta pakottaa aborttiin, koska taloon ei ole varaa?

Minä ymmärrän halun perheytyä: jopa silloinkin, kun se ei välttämättä olisi järkevää taloudellisesti tai muussakaan mielessä. Minä ymmärrän ihmisiä, jotka tekevät lapsia halunsa mukaan välittämättä pankkitilin saldosta. Mutta minä EN ymmärrä ihmisiä, jotka tämän valinnan tehtyään alkavat marista ja valittaa, kun ei ole rahaa ylimääräiseen, kivaanhauskaan ja omaan taloon ja isoon tila-autoon. Kyllä kaksiossa on ennenkin kakara kasvatettu: voin todistaa ihan lähipiirin esimerkillä, että jopa 6-henkinen perhe voi asua 75 neliössä onnellisena. Joidenkin ihmisten pitäisi kenties miettiä hetki sitä ajatusta, että kun avaa yhden oven, sulkee samalla toisen. Kaikkea EI VOI saada.

Pieni teko vai pieni uutisointi?

Keskimäärinhän se menee niin, että kun mies tekee jalkapallossa maalin, lehdet pullistelevat lähikuvia. Mutta kun nainen tekee jotain tällaista , siitä mainitaan parilla sanalla. Mitäs tuosta, kyllähän avaruusasemalla parisataa päivää on viettänyt joka toinen...:)

Hyvää juhannusta kaikille!