Osa 243: Pidä krusifiksistäs kii, Tatjana!

 

Miten minusta tuntuu, että olen taas pitkästä aikaa palannut juurilleni? Jäkätän parisuhteiden valtapeleistä ja muista oudoista ilmiöistä vanhalla väännöllä, joka saa k.o asianharrastajat suunniltaan?:)

Nyt kannattaa pitää rukouskirja lähellä. Kirjoitus on suunnattu fanaattisia ja yksisilmäisiä HIHHULEITA vastaan, ei järjissään olevia, inhimillisiä ja ihmismäisiä uskovaisia vastaan.

Otetaan eräänlaiseksi introksi vaikkapa tämä Watchmanin lääsy. Ihan vain siksi, että voin olla niin samaa mieltä ja samassa hengessä (hihi, mikä sanavalinta:)

HUOM! Tämä lässy on piiiiiiiiiitkä.

Hihhulointi a'la mielenhäiriö

Niin kauan kuin elämääni taaksepäin muistan, jotakuinkin kolmivuotiaana (jolloin olin seurakunnan "adoptoima" enkelikasvoinen ja -ääninen esiintyjä läpi ala-asteen), tuijotin leipäluukku auki ihmisiä, jotka olivat hihhuleita. Ei edes uskontokunnalla väliä. Minä en vain millään järkeni tyngällä kyennyt tajuamaan, miten aikuinen ihminen voi heittäytyä niin höperöksi kuin skitsofreenikot, narkkarit ja hihhuliuskovaiset. Jos ei hallua helluntaina niin ei koko kesänä, jep jep.

Kun ihminen "tulee uskoon", hän useimmiten on elämänsä pahimmassa kriisissä ja joutunut psykoosiin tahi rajatilaan. Uskoontulemisen ja rajatilan eroina on usein se, että toinen löytyy tautiluokituksista ja toinen ei. Vaikka "uskoontulo" johtaisi siihen, että ihminen olisi kuin riivattu ja pahoilla hengillä täytetty, ihmistä ei oikein voi viedä lääkäriin. Äkkiseltään uskoon tulleet ovat usein psykoottisia, fanaattisia, perkeleellisen ilkeitä ja tuomitsevia, tekevät vastuuttomia tempauksia niin ihmissuhteissaan kuin talousasioissa, hylkäävät perheitään ja pahoittavat lähipiirinsä mielet ylimielisellä henkistymisellään - heistäkö muka näkee, miten pyhä henki työskentelee?

Lapsia ei saa kohdella väärin eikä väkivaltaa saisi harrastaa, mutta penskan saa aivopestä raamattusaippualla eikä monikaan pidä sitä pahana. Hänet saa peloitella synnillä siniseksi ja kasvattaa hänestä ahdaskatseisen jeesustelijan. Kun viisivuotias alkaa luennoida synnin mustuudesta ja kuinka armolla sielu pestään valkoiseksi, on kuuntelijalla vitsit vähissä. Armoon ja anteeksiantoon perustuvan uskon hihhuli huorittelee kymmenvuotiasta tytärtään (leikki poikienkin kanssa pihalla) ja kieltää koskaan tunteneensa poikaansa (tunnusti homoutensa). Amen.

Ja kun minä istun lähes vastasyntyneen vauvan kastejuhlassa ja osallistun vauvan PERISYNNIN puhdistamiseen ja poismanaamiseen, minulle tulee helvetin outo olo. Ihan sama outo olo kuin niissä hautajaisissa, joissa inhimillisen surunkin hakkaa katuun hihhulin tuomitseva, tulikivenkatkua ounasteleva psykoilu. Jos ei ole kuolema omalla toiminnalla ansaittu jumalan rangaistus, pohditaan miten paljon vainajalla on tilitettävää jumalalle kuoltuaan.

Aina oikeassa, aina enemmän oikeassa

Kyllä minä ymmärrän halun uskoa korkeampiin voimiin. Itsekin uskon, että jotain ihmistä suurempaa on olemassa (kuten maailmankaikkeus, kuten rakkaus, kuten mystiset maailmankaikkeutta liikuttavat voimat, joista ihminen tuntee todennäköisesti yhden miljardisosan). Ei se haittaa, että joku tahtoo uskoa Jesseen ja toinen Mosseen. Antaa palaa vain - minäkin joskus uskon itseeni enemmän kuin kehenkään muuhun ja toisinaan pidän kissoja jumalina. Mutta sitten kun joku julistaa Jessen tai Mossen Ainoaksi Oikeaksi Totuudeksi *sillä perusteella* että heillä on hallussaan IHMISTEN KIRJOITTAMA, MUOKKAAMA, KÄÄNTÄMÄ JA TULKITSEMA historiallinen mytologinen kirja , mopo on sanonut purr purr ja lähtenyt totaalisesti käsistä.

Tajuatteko te, mikä ero on jumalan sanalla ja ihmisten kirjoittamalla tarinalla, joka on moneen kertaan käännetty ja uudelleen tulkittu? Minä tajuan hyvinkin. Ne ovat kuin yö ja päivä. Hihhuli ei näe niissä mitään eroa.

Usko on mielestäni henkilökohtainen tunne ja käsitys siitä, miten maailma makaa. Tällaisen henkilökohtaisen tunteen laajentaminen joukkoliikkeeksi on vähän outoa. Siksi ihmettelen hihhuliyhteisöjen ja -lahkojen olemassaoloa. Olen päätynyt käsitykseen, että hihhuliyhteisöt tarvitaan tismalleen siihen, että hegemonista käsitystä omasta paremmuudesta saadaan pönkitettyä ilman häiriöitä. (Sitä paitsi ihmiseltä saa paremmin lypsettyä rahatkin, kun eivät ole järkitahot lypsyhetkeä pilaamassa.)

Koska ihminen on yhteisöllinen eläin ja hänellä on kovin usein tarve olla oikeassa (tai itse asiassa ENEMMÄN oikeassa kuin naapuri), nk. seurakunta on välttämätön. Jos tulee tappelu, iso seurakunta antaa selkään pienemmälle, joten eipäs käydä huutelemaan. Kiva käydä kirkossa, kun siellä tapaa niitä samalla tavalla ajattelevia hymisijöitä - ei joudu suotta vaivaamaan ajatuksiaan tai älyään kyseenalaistavilla asioilla, terveellä epäilyllä, järkevällä asioiden punnitsemisella tai kohtuukäyttöön pakottavilla lähimmäisten reaktioilla.

Kun aina styylaa vain samaa mieltä olevien kaa, ei tule erimielisyyttä eikä tarvitse perustella mitään. Jos hihhulismi oikein räväkästi painuu psykoosin puolelle, muut ovat tukena ja mukana menossa. Ei ole kimppapsykoosin voittanutta! Samanhenkisessä porukassa voi aina olla kivasti oikeassa ja vieläpä parempi ihminen kuin muut. Maailmassa on hyvä Me ja paha Muu. Ja jos olet asioista eri mieltä, olet minua JA jumalaa vastaan - ja jumalvoimia vastaanhan ei kannata olla, siinä tulee herkästi turpaan! Voit olla puolellani osallistumalla joukkopsykoosiimme epäröimättä tai epäilemättä. Sanot vain KYLLÄ, niin syntisi puhdistuvat ja pääset taivaaseen!

Uskonto ei ole paha, mutta ihminen on. Kirkon antama valta turmelee ihmisen ja siinä sitä sitten jo saarnataan jumalan sanaa omasta suusta tuomiosormi pystyssä. Kirkon oppi on useimmiten nerokas: ollaan omalla porukalla (jossa kaikki ovat samaa mieltä), suljetaan muut ulkopuolelle (jos ovat eri mieltä tai muuten vain keikuttavat hegemonian venettä) ja pidetään annetun opin kyseenalaistamista syntinä. Epäluulo on jumalan epäilyä eli kuolemansynti! Anokaa armoa ja vannokaa uskovanne vailla epäilyä! Älkää kyseenalaistako pappienne puheita niin voitte säästyä tulikiveltä ja helvetiltä! (Näin, nerokasta, johan minä sanoin!)

Juuri koskaan en kuule hihhulien kertovan siitä, että raamatun mukaan jumala jutteli sellaisia, että on olemassa pahin kuolemansynti seitsemän tunnetun lisäksi. Pahin on se, että ihminen alkaa leikkiä jumalaa ja ryhtyy tuomitsemaan muita muka jumalan valtakirjalla. Miksi tästä ollaan niin hissuksiin, arvaatteko?

Rakkaus, tasa-arvo ja kunnioitus - my ass!

Kirkkokunta, jonka julistaman uskon pitäisi PERUSTUA suvaitsevaisuuteen, lähimmäisen rakkauteen ja anteeksiantoon, harjoittaa seksuaalisten vähemmistöjen vihaamista tai syrjintää, laskee naissukupuolen kuuluvaksi seksuaalisiin vähemmistöihin, pilkkaa toisinajattelijoita ja sulkee ulos erimieliset. Evankelisluterilaisessa seurakunnassa eräs pappi puolusti masturbaatiota "ihan hyvänä ja ok asiana ihmiselämässä": tämän jälkeen pappiskaverit kutsuivat kollegaansa "runkkupapiksi" eikä ivanaurulla ollut rajaa. Näin, juuri näin!

Useimmissa kirkkokunnissa uskonteorian peruskiviä on misogynia ja sovinismi: jumala on mies (?) ja jumalalla on poika ja nainen pitäköön turpansa kiinni. Vaikka nainen luo elämää synnyttämällä (joka muinoin oli jumalallista ja palvottua), hänestä on tehty jumalallisten miesolentojen palvelija - pyhän siemenen hautomakone. Vaikka jumalat loisivat miehen ja naisen omaksi kuvakseen, pappismiehet ovat kiireisinä kertomassa, että eihän jumala nyt ihan sitä tarkoittanut, tosissaan ainakaan. Onneksi löytyy mytologiakirjasta toinenkin kohta, jossa kuolevainen mies kehoittaa naisia vaikenemaan - se on paljon väkevämmin todistettu kuin kerrottu jumalan sana toisaalla. Tämän takia meillä eivät voi kaikki mennä enää töihin, kun siellä on joku hemmetin _nainen_ huseeraamassa alba tanassa. Voi voi.

Kirkkokunnassa riippumatta jokainen hihhuli yrittää selittää, että heidän misogynistisessä eli naisvihamielisessä ja miehisen jumalan hallitsemassa uskossaan vallitsee tasa-arvo. Katsos naisen tulee juu totella, mutta miehen tulee kohdella tottelevaista palvelijaansa hyvin. Tasa-arvoa vinkeimmillään, eikö vain. Juu, minä arvostan sinun tekemääsi samaa työmäärää ja tasa-arvoa, minä ainoastaan maksan siitä vähemmän sinulle kuin miespuoliselle kollegallesi. Tottakai minä arvostan naisia, minä en vain missään helkkarin nimessä aio tehdä heidän kanssaan töitä. Vakuuttavaa.

Pikku naispappisvihan lisäksi jotkut kirkkokunnat estävät ihmisiä suojautumasta HIViltä (kato kyllä ne taudit lähtee, ku ei pane). Jos naisen henki on vaarassa raskauden takia, kuolkoon. Jos 12-vuotias lapsi raiskataan ja hän tulee raskaaksi, lapsi on jumalan lahja - ota pimu koppi ja kiitä! Mikä siinä onkin, että MIEHET ovat niin pirun ahkeria ja innokkaita sanelemaan lakeja asioissa, joita eivät kuuna päivänä joudu kokemaan, koska asiat koskevat vain naisia? Miksi kiihkeistä abortinvastustajista enemmistö on usein miehiä? Miksi vanhat äijät puhuvat ehkäisyä vastaan? Miksi neitsyys on yhden panon päässä huoruudesta mutta poikien touhuja ei lasketa?

Uskonto on peppureikä

Kauhea, mitä se nyt sanoi? Peppureikä? Apua!

Olen aina sanonut, että uskonto on kuin persreikä: jokaisella jonkinmoinen löytyy, mutta se on henkilökohtainen eikä sitä sovi esitellä kaduilla tai kahvipöydissä. (Kierkegaard taas sanoi, että uskonto on vaikeaa, koska totteleminen on vaikeaa.)

Ei uskomiseen muita tarvita - jokainen voi hoitaa uskonsa ja välinsä jumaliinsa ihan itse. Sen voi hoitaa niin kotona kuin luonnossa tai vaikkapa mökillä: siihen ei temppeleitä ja kirkkoja tarvita. Yleiset tilat erityisten elämänvaiheiden juhlistamiseen (syntymä, pariutuminen ja kuolema) riittävät, ei tarvita valtavaa katedraalia. Samassa tilassa voitaisiin hoitaa kaikenlaiset seremoniat - ei se tila saastu, vaikka siellä olisi joku sanonut sanasen metsänhengistä, evoluutiosta tai toisen nimisestä taruhahmosta.

Ja kun minä olen sellainen käytännön ihminen, niin minä vain muistutan, että tämä maallinen elämä täällä on ainutkertainen asia: en ikinä usko, että jumalat tahtovat ihmisen kärsivän itkuisen elämän. Vaikka kuoleman jälkeen olisi kuinka kivaa, minusta elämänlahjan saaneen tulee kunnioittaa lahjaansa käyttämällä se ilolla ja hyvin.

Sovelletaan tää ja toi otetaan kirjamellisesti

Jokainen hihhuli ja kirkkokunta tuntuu noudattavan saman kirjan sanaa juuri siten kuin se itselle sopii. Mytologisesta opuksesta kun löytyy aina joten kuten soveltuva lausahdus asiaan kuin asiaan. Kun hihhulin pitää todistaa, että ajat ovat muuttuneet ja jumaluus sen sallii, hän pitää pitkän puheen siitä, miten suvaitsevainen jumaluus olikaan. Kun sitten ulkomaailma vaatii hihhulia tai kirkkokuntaa tulemaan järkiinsä, vedotaan lakiin, joka pari tuhatta vuotta sitten tarinan mukaan oli niinku jotenkin silleen.

Valtion tukeman mytologian tapahtumapaikkahan on pääsääntöisesti Arabian niemimaan pohjoisosa: miksi me suomalais-ugrilaiset metsäläiset oikein kohkaamme täällä vedoten opukseen, jonka kulttuuri, sijainti ja aikakausi on täysin toiselta galaksilta kuin urbaani länsimaisuutemme? Uskollisempaa juutalaisten touhu on mytologiselle opukselle - mitä me oikein leikimme? Ai että niinku noudatetaan sitä soveltaen silleen, että asiassa A niinku joo ja sitte asiassa B niinku ei?

Jos sen mytologian mukaan pitää kirjaimelleen olla ja elää, SITTEN PITÄISI OLLA KANS: Hammurabin lait voimaan, partain leikkuu loppui tähän paikkaan, ala-asteikäisen vaimon voipi ottaa ja tyttäret panna isäänsä. Hop! Ai niin mutta kun mehän uskotaan siihen UUDEMPAAN osaan eikä vanhempaan? Paitsi tietty poiketaan siellä vanhemmassa osassa aina, kun tulee puhe homoista, naispapeista tai muuten vaan asioista, jotka pitää tuomita ja joita uudemman osan Jesse ei tajunnut pannaan pistää. Aivan juu.

Parasta on se, että monissakaan uskonkunnissa tietystä asiasta ei ole pyhissä kirjoissa yhtään mitään. Ihmiset vain ylläpitävät jotain älytöntä ja jopa hengenvaarallista sekä elämäätuhoavaa tapaa ja väittävät sen olevan jumalan tahto. Erään Aamulehden lukijankirjoituksen sanoin:"JOS USKONTO VAATII TERÄVÄN VEITSEN KÄYTTÄMISTÄ LASTEN JALKOVÄLISSÄ, SE ON KAIKEN KAIKKIAAN ERITTÄIN ARVELUTTAVA". Näin.

Pakanan toive

Olen itse vaalinut uskomistani asioihin 35 vuotta eikä minun ole tarvinnut koskaan elämässäni ketään puhua samalle kannalle. Ei haittaa, vaikka kukaan ei uskoisi samalla tavalla samoihin asioihin. En minä kaipaa samanhenkistä egonpönkitysseuraa. Minulle riittää oma sisäinen fiilistelyni, kiitos vain.

Vanhat opukset ja mytologiat ovat hienoja asioita. Niissä on usein mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä kertomuksia. Ne pitävät ihmisen muistissa asioita, jotka muutoin unohtuisivat ajan kulun alle. Mutta en mitenkään voi ymmärtää, miten yhtäkkiä mytologisesta tekstikokoelmasta (niin historiallisesti arvokasta kuin se onkin) tehdään LAKI ja AINOA OIKEA TOTUUS.

Käytännön tosielämässä tunnen uskovaisia ihmisiä: kutsuisin heitä aidoiksi kristityiksi siinä mielessä, että he ovat suvaitsevaisia ja rakastavia ihmisiä. Tosin he olivat sellaisia jo ennen uskoon tuloakin. Heidän uskontonsa ei ole hihhulismia vaan jotain muuta, joka ei näyttäydy henkisenä väkivaltana tai ylimielisyytenä muita kohtaan.

Kukin uskokoon mitä huvittaa ja mihin huvittaa. Vaikka hihhulismiin saakka. Pyytäisin vain, että olisitte järjissänne. Ettette survoisi minulle, muille tai erityisesti alaikäisille lapsille kurkkuun käsityksiänne henkimaailman asioista. Kun ette uskonpsykoosinne varjolla silpoisi lasten sukuelimiä. Kun ette uskonnon siivellä harjoittaisi väkivaltaa, tappamista, syrjimistä ja ahneutta. Minä en enempää toivoisi. Mutta minä olenkin asioista mitään ymmärtämätön syntinen pakana:)

Nyt jos tämän jälkeen sairastun, joudun onnettomuuteen tai saan syövän, hihhulit nauravat paskaisen naurun ja pitävät sitä todisteena jumalan rangaistuksen voimasta. Empatian ja myötätunnon kukkasia ovat he.

Eräs kysymys, joka minua aina on vaivannut: miksi kunkin jumaluus tuntuu olevan ihmisen itsensä kaltainen? Lämpimän ja avarakatseisen Liisan Jesse on lämmin ja anteeksiantava, ahdasmielisen ja anaalifiksoituneen Lassen Jesse on ruoskiva, tuomitseva ja pikkutarkka. Jännää. Ehkä juuri TÄTÄ tarkoittaa se, että jumala luo - ja MUUTTAA - ihmisen omaksi kuvakseen?

Muutama linkki

Saastainen huone kirjoittaa entisen uskovaisen näkökulmasta.

Pieni uutinen , joka vastaa mm. kysymykseen, miksi olen feministi.

Watchman tarjosi hienon videon: Pastori Falwellista totuuden sanoja .

Sotakoulu jumalaisella ja rauhanomaisella asialla nääs.