Osa 240: Kuulumisia ja parisuhteiluja

 

Kysymyksistä vaikeimpia on perinteinen "mitä kuuluu?" Useimmiten siihen hymähtää, että "mitäs tässä" tai "ei ihmeempiä", koska ei ole vaihtanut asuntoa, työpaikkaa, maata tai kotiväkeä. Eikä lisääntynyt tai sairastunut pahasti. Välillä tuntuu, ettei elämässä ole mitään raportoitavaa, koska elämä on vain kohdillaan. Ja sitten kysyjät saavat nuhjaantuneesta vastauksesta kuvan, että elämä on mälsää:)

Olen nähnyt pirusti hyviä elokuvia: Piaf jonka loppuessa ihmiset aplodeerasivat elokuvateatterissa. Capote jonka kohdalla ymmärsin Oscarin olevan ansaittu. Nine Lives joka kosketti niin monelta sivulta, että ihmiset seurasivat monena yönä uniin asti. Adaptation, joka hihitytti, kauhistutti ja ihastutti (tuosta elokuvasta voi sanoa vain, että se kertoo käsikirjoittamisesta ja orkideoista).

Näin NIN:n livenä. Head like a hole, yeah! Olen taidesuunnistanut ja kotimaamatkaillut. Olen saanut apurahan tulevaa talvea varten. Ilta-Sanomien kolumnointi on päättynyt (viimeinen ilmestyy huomenna). Kevät tulee ja parvekkeelle ilmestynee liuta ruukkuja mystisine yrtteineen.

Aion päästä näkemään Medadethin, Katatonian ja Rushin livenä myöhemmin tänä vuonna. Olen kuunnellut pirusti hyvää musiikkia ja nauttinut Neil Gaimanin "Sandman"-sarjakuvakirjastosta neljättä kertaa. Nähnyt ystäviä ja tehnyt sudokuja. Eikö siinä ole ihan kylliksi kuulumisia?:)

Parisuhteiluja

Esa vetää unilääkettä voidakseen nukkua, rauhoittavia ahdistukseen ja piristävää apatiaan. Kukaan ei kehtaa sanoa, että entä jos lääkityksen tarve vähenisi, kun heivaisit uskottoman tyttöystäväsi hemmettiin ja alkaisit elää oikeaa elämää kärsimyssuhteilun sijaan. Esa kun on vakaasti päättänyt, että kulisseista pidetään kiinni kynnet mustina kuoliosta - jos hänelle sanoisi jotain tuttavien huolesta, hän vielä saattaisi päättää haluta naimisiin ja lapsia todistaakseen, miten hänen suhteensa on täydellinen ja onnellinen. Esa maksaa unelmansa särkymisen estämisestä turhan kovaa hintaa. Esoja (mies- ja naispuolisia) on liikkeellä paljon.

Pialla on henkisen tasapainon kanssa pientä haipakkaa. Hän on läheisriippuvaisuuden ja bipolaarisuuden malliesimerkki: tunteet myrskyävät hallitsemattomasti, itsarimasennus on puoli arkea ja illalla vedetään viinaa, jolloin murhe unohtuu. Hänen suhteensa ovat dramaattisia ja traagisia - jopa silloin, kun suhdetta oikeastaan ei ole ollutkaan. Hän potee itsemurhatuskaiset depikset siitä, että viikon pituinen tekstarisuhde päättyi. Hän itkee tyrskyttää poikaystävää, jonka kanssa suhde päättyi kolme vuotta sitten. Hän tapaa joka viikko uuden miehen, joka on NIIN IHANA ja kohta taas itkettää. Pia on kolmekymmentä. Hän odottaa Sitä Oikeaa Suurta Rakkautta (joka tulee joka viikko, ja särkyy joka viikko) ja hänellä on KAUHEA vauvakuume.

Matti istuu iltaisin kylmässä kevätyössä ja puhaltelee kämmeniinsä. Auton ikkunat menevät huuruun, hän pyyhkii niitä auki. Auton ikkunasta hän katselee kerrostalon neljännen kerroksen ikkunaa: siellä hänen entinen tyttöystävänsä puuhastelee. Sen jätkän kanssa. Matti on aikonut vielä joku ilta mennä soittamaan ovikelloa ja tevaista jätkää sekä tyttöystävää turpaan. Matti seurailee heitä pitkin päivää - hän tietää tarkkaan, missä he kulkevat. Matin ja entisen tyttöystävän erosta on kohta kaksi vuotta. Matin mielestä psykiatria tarvitsee ainoastaan tyttöystävä, koska ei tajua omaa parastaan.

Kun oma pää on kiertynyt vinoon, siihen alkaa tottua ja ajan myötä uskoo, että pää on vinossa aina ollutkin. Jos pää näyttää peilistäkin vinolta, peilissä on vikaa ja peili pitää heittää hemmettiin. Jos päätä alkaisi joku suoristamaan, tekisi kipiää ja ihminen olisi varma, että hänen päätään kammetaan nyt vinoon pahan kerran.

Jotkut ihmiset valitsevat olla onnettomia - kukaan ei heitä pitele, he voisivat lähteä ja lopettaa kitumisensa minä hetkenä hyvänsä. Mutta he uskovat sinnikkäästi, että tapahtuu Ihme ja jonain päivänä asiat muuttuvat: mennyt katoaa, puolisosta tulee ihana ja vesi muuttuu shamppanjaksi ja Suomeen tulee ikuinen kesä ja ihmiset oppivat lentämään. Kun ei valitse omaa taivastaan, saa niskaansa muiden luoman helvetin.

Kommentti miehistä parisuhteissa

Olen kymmenesti todennut, että suuri osa miehistä on mukavaa porukkaa. Asiallisia ja järjellisiä olentoja. Reiluja ja huomaavaisia. MUTTA kun nämä järkevät ja mukavat miehet ryhtyvät parisuhteeseen, heistä toisinaan kuoriutuu esiin käsittämätön mulkku.

Reilu ja reipas kundi alkaa käyttäytyä kuin mielenhäiriöinen mamselli, joka kiukuttelee, renkuttaa ja riekkuu. Aikuisista miehistä tulee kauhuelokuvien pikkutyttöjä ja mytologioiden raivottaria. Riehumisen elkeet ovat primitiivisiä ja ikävällä tavalla stereotyyppisen naisellisia (vipataan kaljat naisystävän kasvoille, otetaan naisen käsilaukku ja heitetään se katuojaan, vedetään julki-itkuraivarit tavaratalon käytävällä).

Asiallinen ja huomaavainen tyyppi muuttuu sikaniskaiseksi sovinistiksi, joka vittuilee, kourii naisia ja tekee vaginaalisia huomautuksia. Vastuullinen ja rauhaisa heppu tekee liikkeitä, joita ei kuusitoistavuotias regressoitunut imbesillikään tekisi: tekee tekstaribänät, tekee megaoharit, alkaa oikutella tiskivuoroista tai heittäytyy muuten vain pottavaiheeseen.

Siksi mukavinkaan kaveri ei ole satavarmasti hyvä parisuhdekumppani. Jotkut miehet ovat kertakaikkiaan loistavia kavereita mutta heistä ei koskaan tule naiselle järjellistä kumppania (saati lapselle hyvää isää, vaikka heidän regressoituneisuutensa saattaisi viitatakin siihen, että he tulevat lasten kanssa toimeen, koska henkinen ikä on sama).

Asiaa kannattaa testata vähintään muutama vuosi (kukaan normaalipäinen heppu ei jaksa teeskennellä paria vuotta kauempaa:) ja muutenkin on suotavaa olla vankat suodattimet silmillä. Se, että on järkevä ja terveesti skeptinen ei tarkoita sitä, että heittäytyy kyyniseksi ja tunteettomaksi. Se vain menee niin, että aika näyttää kunkin oikean karvan. Pitkä aika varsinkin. Ja jos teppo osoittautuu vuoden sisällä kusipääksi ja ohari-Olliksi, olkaa kiitolliset, että pääsitte eroon ennen kuin ehditte vihkipallille tahi raskauden tilaan.

Tätä akuuttia parisuhteessa persoonallisuuden muuttavaa syndroomaa vakavampi tauti on parisuhteessa etiikan muuttava syndrooma. Esimerkkinä vaikkapa se, että mies elää naisen kanssa läheisessä suhteessa vuosia, hankkii lapsia naisen kanssa ja eräänä päivänä, ilman ennakkovaroituksia ja YHTÄKKIÄ toteaa "mullon toinen" tai "mä muutan pois". Samalla äänellä ja ilmeellä kuin todetaan, että "maito on lopussa, käynpä kaupassa".

Siinä ei paina kysymys vastuusta, lupauksista, vannotusta valasta tai yhteisistä lainoista. Tunnollisena ja rehtinä tunnettu mies saattaa tehdä niin kurakoipiset temput lapsensa äidille/uskolliselle puolisolle, ettei pahemmasta väliä. Lämpimänä ja rakastavana miehenä pidetty raahaakin yhtäkkiä sivupanoaan aviosänkyyn, valehtelee lapsille, kusettaa vaimoa kuin tämä olisi kapinen huora eikä se rakas ihminen yhteisen sängyn toiselta puolikkaalta. Miehen entinen etiikka toimii muualla muita kohtaan ja toimi naista kohtaan tähän asti, mutta nyt asiat ovat muuttuneet eikä mies tunne pienintäkään omatunnon särkyä, vaikka pöllyttäisi häntä yhä rakastavan ihmisen hengiltä.

Siinä herää kysymys, onko tällainen mies niin arkkinaisensa pauloissa, ettei reaalielämän suhteenpoisto tai akanvaihto tunnu missään. Vai onko hän vain niin hyvä valehtelemaan, ettei puolisoparka nähnyt hälytysmerkkejä? Vai onko tällainen mies yksinkertaisesti vain empatiakyvytön kusipää-psykopaatti, joka feikkaa lämminsydämistä täsmälleen niin kauan kuin ja niille ihmisille keiden kohdalla siitä on hänelle hyötyä?

Luettavaa webistä

Kuinka netistä tuli seksistien, stalkkerien ja misogyynien taivas? . Omakohtaista kokemusta on - yhdelläkään tietämälläni miehellä ei. Kiitos lukijalleni linkistä!

Sillä lailla poijjaat! Sitten voidaankin taas syyttää leväperäisiä ja kevytkenkäisiä naisia tautien leviämisestä, eikö vain?

Tämä oli kauhean hauska klassikko. The real Computer Monster . Tämä taasen kevään kaunein ja filosofisin kuva .

Hyvää vappua!