Kahdeskymmenesneljäs: ajokorteista ja mielikuvituksista

 

Mitä uutta? No mitäpä tässä. Yksi pieni ihme eli kummipoika näki Telluksen valon ensimmäistä kertaa tuossa muutama päivä sitten. Toinenkin sukulaispoika kehollistui. Lapsia syntyy, kavereita eroaa ja kihlautuu, eli tyypillistä kevään kuhinaa.

Keväällä, kun arska alkaa tosissaan paistella, alkavat myös hormonit heitellä hulluja ja vaatteet vähenevät. Sen aiheuttamia ilmiöitä olen monesti ihmetellyt ja käännellyt päässäni.

Vau mitkä kehonosat!

Tulee kevät. Katukuva muuttuu, alkaa näkyä muutakin kuin pitkää harmaata naamaa ja villakangastakkia. Miehet, siviilisäätyyn, taustaan ja ikään katsomatta, lähtevät baanalle kävellen tai autolla, 'katselemaan minihameita' tai 'maisemia'. Se on normaalia.

Ei tyttöystävän pidä suuttua, jos mies vilkuilee ympärilleen. Tai jos mies mällää auton, kun on katsonut liian pitkään minihametta jalkakäytävällä. Mieshän tykkää katsella kaunista.

Milloin viimeksi olette kuulleet, että naimisissa olevat naiset lähtisivät keskustaan ajelemaan katsellakseen hyvännäköisiä miespeppuja? Milloin viimeksi olette kuulleet, kuinka nainen kertoo miehensä läsnäollessa naureskellen, että tuli kadulla senkokoinen parru vastaan, että meinasi auto suistua tieltä?

Ettepä varmaan ole kuulleet. Ei sellaista tapahdu. Sillä ketään ei naurattaisi, kaikki pitäisivät naista sikana, miten kehtaa tuolla tavalla loukata miestään, mikä ihmeen hutsu sekin eukko on, lapsia ja naimisissa. Kun mies (naimisissa ja lapsia) tekee saman, kukaan ei ihmettele, sillä se on sitä NORMAALIA.

Monelle naiselle ei tule mieleenkään huudella ohikulkevalle miehelle, että 'oi että ku on hyvä perse!' eikä selittää kuola poskella miehelleen, kuinka vastaan käveli tooosi upea sepalus! Monet miehet tekevät niin naisilleen. Jos nainen huomauttaa siitä, hän saa kuulla olevansa mustasukkainen, alemmuuskompleksinen tyyppi, joka yrittää riistää mieheltä normaalin estetiikan ihastelun. 'Silmälappujako tässä sitte pitäisi käyttää perkele!'.

Minusta olisikin tänä keväänä hyvä idea vihdoin antaa miesten maistaa omaa lääkettään: jos hän hihkuu hyvännäköisiä pimuja, antakaa samaa takaisin. Hihkukaa ihania hauiksia, upeita vatsalihaksia ja pakaroita. Muistelkaa niitä vielä kotonakin. Kertokaa niistä naureskellen kavereille bileissä, erityisesti miehen läsnäollessa. Lähtekää naisissa ajelemaan tai kävelemään keskustaan, ja muistakaa kertoa, että auto melkein lähti käsistä kun tuli niin upea namu vastaan. Tätä jatketaan, kunnes mies tajuaa pointin tai kunnes mies ärjähtää (jompikumpi tapahtuu, aivan varmasti). Sillä yksikään näistä minihamekuolaajista ei kuuna päivänä ole ajatellut sitä, että nainen tekisi hänelle saman tempun. Sillä sellaista ei tapahdu. Naisilta se olisi törkeää, lähes pettämistä, miehen nöyryyttämistä. Mieheltä se on normaalia reipasta miehisyyttä.

Tämä siis toimintaohjeeksi vain niille naisille, joiden miehet eivät osaa käyttäytyä. Kyllä kauneutta maailmassa riittää, ja sitä voi katsoa tekemättä itsestään pelleä ja aiheuttamatta puolisolleen häpeänsekaisia nolouden tunteita. Ja jos teistä miehistä tuollainen 'estetiikan ihastelu' on normaalia, kannattaisi miettiä sekunnin verran, tuntuuko hyvältä, kun tyttöystävä/vaimo tekee saman. Jos ei tunnu, olisiko syytä hieman meditoida aihetta?

Ajokortti hyllylle

Mieshän on aina hyvä kuski. Mies ja auto ovat yhtä. Nainen ei osaa ajaa autoa yhtä hyvin kuin mies. Näin sanotaan. Silti kevään ja kesän tullen parikin tietämääni miestä on *ajanut kolarin* tuijottaessaan jotain tissi- tai pakaraparia. Selityksinä tuli, että 'siis multa katos kaikki ajatukset kun se pimu meni siitä'. Miehet naureskelivat, että tietyt pimut pitäisi kesän ajaksi kieltää lailla, koska he aiheuttavat vaaratilanteita.

Jos todellakin miehen moniajoajatteluun ei ole luottamista, ja hän hämmentyy kauniista naisesta kadulla niin paljon, että on vaaraksi liikenteelle, mielestäni olisi syytä tukkia kuono miesten hyväkuskiudesta ja kieltää miehiltä autolla-ajo keväisin ja kesäisin kokonaan. Tätäkin asiaa pidetään yleensä vain hauskana juttuna. Jos sanoo, että 'ei aivovammainenkaan saa ajaa autoa, miksi siis henkilö, jonka huomiokyky ei täytä autolla-ajon vaatimuksia' onkin pirullinen femakko. Minua ei kiinnostaisi olla se ihminen, joka jää peppua kuolaavan miehen auton alle. Kiinnostaako sinua?

Minä pystyn ajamaan autoa normaalisti, vaikka kadulla kävelisi upeita uroita paidatta. Sitä voi vain skannata ympäristöä (kuten ajaessa pitääkin), ei kai sitä ole pakko tuijottaa jokaikistä kuin nälkäinen pihviä? Jos on, pois sieltä auton ratista. (Ja tällaiselle kuolaajalle toivon rohkean puolison, joka sitten tölväilee autolla nuoria miehiä tuijotellen...olisi kiva nähdä, miten kuolaajamiehen suu siinä vaiheessa menee.)

Oikeuksia ja joillakin enemmän

Naisten tuijottelu ja erityisesti heidän kehojensa arvostelu on aina ollut sitä perinteistä miesten yksinoikeutta. Minusta on naurettavaa vaatia samaa oikeutta naisille, sillä kuolaposkinen läähättely tai ääneen arvostelu ovat niin sanotusti perkeleen huonoa käytöstä. En ikinä kehtaisi liikkua miehen kanssa, joka kadulla huutelee naisille kommentteja heidän vartaloistaan. Vaikka kommentit olisivat 'kehuviakin'. Jätkät pitäkööt mielipiteensä sisällään, pitäisi heidänkin sen verran osoittaa kunnioitusta ihmisiä kohtaan, ettei toisen henkilökohtaisia ominaisuuksia sorkita ääneen.

Irvokas karrikatyyri oli se läskimahainen ja -naamainen 40-vuotinen mies, joka istui terassilla persvako kesäilmaa paljaana ihmetellen, ja huuteli ohikulkevalle nuorelle tytölle, miten 'sulla on hyvä perse, mutta tissit sais olla isommat'. Äijä oli sen verran iso, etten mennyt lyömään.

Toinen muisto vuosien takaa: tuttavanaiseni oli surullinen. En ensin saanut häntä kertomaan, mistä oli kysymys. Myöhemmin hän kertoi, ahdistuneena ja hämillään, että häntä vaivaa ja sattuu, kun hänen kihlattunsa täysin avoimesti kertoo hänelle ohikulkevien naisten ihanuudesta. En tiedä, oliko surun syynä sekin, ettei mies kertonut sellaisia asioita tälle naiselle. Tiedän vain, että minun mielestäni miehen käytös oli karkeaa, törkeää ja haavoittavaa. Kyllä naisella kuin naisella (vaikkei olisi seksikkäin kaupungissa) on oikeus kulkea kadulla oman miehensä arvostamana ja vailla häpeänsekaista kipua siitä, että oma mies kuolaa muita koko ajan, häpeilemättä. Naiset hyvin harvoin sortuvat tällaiseen typeryyteen: he tietävät, että ihmisen (erityisesti miehen) ego on haurasta sorttia, ja sitä on kaunista kunnioittaa pitämällä mölyt mahassaan. Ei ketään tarvitse ehdoin tahdoin loukata, varsinkaan sitä, joka vierellä elelee.

Älkää hyvät miehet kuvitelkokaan, etteivät naiset mieskomeutta huomaisi. He vain eivät sillä yritä murskata egojanne tai laita aivojaan kiinni joka kerta kun silmä huomaa jotain kivaa. Sietäisi ottaa siitä mallia.

Enemmän featureja

Aikaisempaan Arkkinaisteoriaani liittynee myös tämä miesten ihana idiotismi, missä yritetään saada pakkaus, jossa on mahdollisimman paljon hyviä ominaisuuksia ja mahdollisimman vähän huonoja. Idiotismi ei piile siinä, että noin tekee vaan siinä, että kun mies näkee pakkauksen, jossa onkin joku kiva lisäfeature omaan pakkaukseen nähden, hän on altis heittämään pakkauksensa (useimmiten vain hetkeksi, ajatuksissaan) mäelle ja ryntäämään 'paremman' pakkauksen perään.

Tuntuu, että enemmistö miehistä ei todellakaan mene parisuhteeseen tutustuakseen naiseen ihmisenä tai rakastaakseen naista hänen itsensä vuoksi, vaan miehellä pitää olla nainen (muuten hän ei ole oikea mies) ja tällöin valitaan nainen, joka naisen rooliin parhaiten sopii. Siksi oma Marja saattaa vallan unohtua, kun edellä kävelee kiva peppu. Tai kun baarissa kivat tissit tulevat juttelemaan. Marja kun on nippu ominaisuuksia, ja tällä vastaantulevalla on muutama ominaisuus paremmin kuin Marjalla (siis miehen mielestä). Sitten joko homma jää toljotuksen tasolle tai etenee jopa typeryyteen, jonka seurauksena mies menettää suhteen (pelihän on menetetty petoksen tapahtuessa, vaikkei mies jäisikään kiinni - hänhän on jo sillä kohtaa ryhtynyt vellihousuksi ja myynyt luottonsa).

Joskus olen miettinyt, että puuttuuko miehiltä kyky vai halu ottaa nainen ihmisenä, kumppanina. Onko nainen heille aina vain nippu ominaisuuksia, roolintäyttäjä, jolla ei ole niin väliä, jos rooliin paremmin sopiva nippu hyppää esiin?

Vika on mielikuvituksessa

Olipa kerran mies. Hänellä oli hyvä nainen. Heillä oli hyvä suhde. Kului vuosia. Ilmeisesti mies oli feikannut vuosia suhtautuvansa naiseen ihmisenä, sillä hän tapasi nuoren misun, jonka kelkkaan hyppäsi. Käsittääkseni siksi, että misulla oli ulkoisesti parempi ominaisuusnippu.

Vuoden päästä mies murjotti, sillä nuori misu halusi kaikkea mitä hän ei. Misu ei tahtonut mitään mitä hän halusi elämältään. Suhde kaatui. Mies äimisteli, mikä meni vikaan. Kas kas, kiva ulkoisten ominaisuuksien nippu ei toteuttanutkaan miehen arkkinaisroolia. Sepä ikävää. Ehkä mies oppi tästä jotain, ehkä ei.

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset lähtevät tuollaiseen. Sillä jokaisella on hyvä mahdollisuus välttää idiotismi: oma järki + mielikuvitus riittävät. Kun oma suhde maistuu vähän puulta, ja työpaikan Henna/Heikki alkaa tuntua kivalta idealta, suoritetaan seuraava proseduuri:

  1. Varataan vähän aikaa, ja keskitytään miettimään ihan rauhassa.
  2. Sitten avataan mielikuvituspurnukka, ja kaivetaan kaikki esiin.
  3. Simuloidaan suhde Hennan/Heikin kanssa. Simuloinnin yksityiskohdat tulevat paljolti kyvystä realistiseen tarkasteluun.
  4. Makustellaan asiaa.
  5. Sitten keskitytään mielikuvittamaan sitä, että menettää nykyisen kumppanin. Mitä kaikkea lähtee sen mukana. (Tähän pitäisi kaikkien kyetä, koska materiaalina ovat muistot, eivät vain pelkät arvelut). Mietitään yksinelämistä.
  6. Makustellaan asiaa.
  7. Jos oman kumppanin menetys ei tunnu missään, kannattaa suhdetta alkaa lopettelemaan, ja sitten siirtyä mihin huvittaa.

Yleensä pienen mielikuvitusharjoituksen pitäisi auttaa. Voikin tulla mieleen, ettei kukaan ole niin ihanaa keskusteluseuraa kuin se nykyinen. Ettei kukaan nuole niin hyvin. Ettei kenenkään kanssa ole ollut niin yhdenmukaiset arvot ja suunnitelmat. Ettei kukaan ole niin söpö aamuäreänä.

Näin unta, missä petin rakasta ihmistäni. En tiedä, miksi tein sen. Minä vain tein niin. Sen jälkeen olin haljeta ahdistuksesta, koska loukkaisin rakasta ihmistä niin paljon, koska en tajunnut miksi tein jotain niin sikamaisen älytöntä, itkin kivusta koska tiesin, että olen rikkonut lähes kaiken, en voisi enää katsoa toista silmiin, enkä voisi odottaa toiselta mitään armoa vaan lähinnä lähtöpasseja. Mikä helpotus oli herätä. Tuli kokeiltua sekin 'lysti' siten, ettei valve-elämässä tarvinnut rikkoa mitään oman aivottomuutensa takia. Tuli selväksi, miltä tuntuisi siinä vaiheessa, kun paluu oman kumppanin luo alkaa. Tuli selväksi se, mitä tunnen ja ajattelen.

Historiasaldo

Minulle historia merkitsee. Ihmisten kohdalla se tarkoittaa sitä, että yhteinen historia luo oman taustansa. Siksi on vaikea käsittää, miksi ihminen, jonka on tuntenut tunteja tai päiviä, voisi vakuuttaa enemmän kuin se, joka on vuosia kulkenut vierellä - silloinkin, kun tukka on ollut huonosti, vatsatauti työntänyt pään ämpäriin ja asiat olleet kaikkea muuta kuin aurinkoisesti.

Eräs muinainen tuttuni oli mies, joka oli ollut rajusti ylipainoinen. Jossain vaiheessa hän laihtui, alkoi pukeutua tyylikkäästi ja saada huomiota naisilta. Tässä vaiheessa hän suorastaan haltioitui, kuinka kauniit naiset tulevat tyrkylle. Hän suunnitteli vaimonvaihtoa. Kysyin, että onko hän ajatellut, että hänen vaimonsa rakasti häntä silloinkin, kun hän oli lihava - silloin, kun yksikään näistä hemaisevista seireeneistä ei olisi edes kussut hänen suuntaansa. Mies ei vastannut, mutta lupasi miettiä asiaa. En tiedä miettikö, toivon, että mietti.

Ensi kerralla mammoista, kun en tällä kerralla jaksanut. Vappua ja keväisen räntäsateen alaista harmoniaa!