Osa 237: Kommentteja maaliskuun aihelmista

 

Muutama viime päivä näytti kevään kynnet. Loistavaa! Kevät ei koskaan eikä minään vuonna tule liian aikaisin.

Kiire on vienyt mehut, viikko lomaan, jadajada.

Ei vaiskaan!

En käsitä ihmisiä, jotka perustavat blogin, vuodattavat sinne asiansa ja sitten ilkkuvat kommentoijille, että he eivät oikeasti tiedä mitään ja ovat ihan hakoteillä - huijasin, valehtelin, enpä kertonutkaan! Jotain sisäistä Susankurosta siinä on: kirjoitan kaiken nähtäville ja samaan aikaan tinkaan kuinka blogini on päiväkirja ja yksityinen sellainen. WTF, sanoisi joku viisaampi. Minä vain kikattelen ihmisten hupaisuutta:)

"...siis vttuuks tuutte tänne mun tarjoamaan kommenttilootaan kommentoimaan, koska tää on siis mun oma ja yksityinen päiväkirja, ettekste tajuu mitä päiväkirja tarkoittaa hä? Se on niinku privaatti ja kertoo mun tunteista ja te ette tiiä oikeasti yhtään mitään mistään että niinku turpa kii mun yksityisasioista, jotka mä tänne nettiin levitän nähtäville mutta silleen, että voin sanoo EI VAISKAAN..."

Käsitys siitä, että internetin blogi olisi yksityistä päiväkirjanpitoa, on jotensakin mykistävä.

Synnytämme uusia veronmaksajia

Raivoisassa keskustelussa äidit puolsivat käsityksiään siitä, että he olisivat oikeutettuja elämän ilmaiseen luksukseen sillä, että he synnyttävät uusia veronmaksajia ja ovat siksi ilmeisen arvokkaassa työssä.

Anteeksi vain, mutta tämäkin puoli pitää asiasta ymmärtää: lapsista on myös kuluja yhteiskunnalle.

Tahdon tietää mitä paskaa syön

Ta-Miit iski jälleen asian ytimeen (lukekaa kommentitkin). Ei, minä en keiku ketjuilla kiinnitettynä geenimaissikaupan edusvaahterassa kiljumassa, että geenimanipuloitu ruoka on rikos. Mutta minä kyllä piruvie tahdon TIETÄÄ, mikäli ruokani sisältää yhtään geenimanipuloitua ainesosaa.

Minä en halua syödä geenimanipuloitua maissi- tai soijatekelettä. Se, että tuotakaan moskaa ei voida muka kieltää, koska Suomen elintarvikepolitiikka on nössöjä täynnänsä, on sitten vain valitettavan surullista.

Sick, sick world

Tämä tunnustus nosti kyyneleisen irvistyksen kasvoille. Tässä maailmassa voi pitää ihmisiä vailla mitään oikeuksia vankileirillä. Tässä maailmassa voidaan napata joku ihminen, kiduttaa hänet sekopäiseksi ja julistaa hänet syylliseksi pariin terroristi-iskuun.

Yhden tunnustamansa iskun aikaan hän olikin ehkä jo vangittuna, mutta eipä hätää: hän silti SUUNNITTELI sen tai OLI MUKANA suunnittelemassa. Hämmästelen sitä, ettei lausunnossa myös tunnustettu Heikki Paavolan ruskeasilmäisen lapsen isyyttä, ilmastomuutoksen aloittamista, teksasilaisen koiran yliajoa ja Teneriffan hotellista kadonneen froteepyyhkeen varkautta.

Ja meillä täällä Suomessa halutaan niin saakelisti äänestää ihmisiä, jotka tahtovat tuon täysin despoottisen mielivaltaa harjoittavan valtion kaveriksi. Juu, mennään Natoon vaan - ehkei USA sitten laita meitä vankileireille tai päätä ruveta pommittamaan Suomussalmea. Pelko on kuitenkin hemmetin huono syy kaveerata yhtään kenenkään kanssa.

Kristitty Räsänen

Eilinen vaalikeskustelu tarjosi hysteerisen absurdin hetken, kun edustajilta kysyttiin perustulomallista. Kristillisdemokraatti Päivi Räsänen väläytti: "...ai meidän seitsenhenkisessä perheessä sitten kotonaoleva mieheni ja 18-vuotias abiturienttipoikani saisivat 440e/kk - kyllä minä pystyn perheeni palkallani elättämään, että tällaisia lisärahoja ei kyllä tarvita!" Ja Räsänen oikein nauroi alentuvasti.

Tajusiko hän ollenkaan, että toki monikin elättäisi itsensä ja perheensä 6000e/kk -tuloilla (+päivärahat, valiokuntapalkkiot, kokouspalkkiot ja taksikulungit)? Miten typerä ja egosentrinen voi ihminen olla?

Kristittyjenhän pitäisi olla köyhien, heikkojen ja vähäosaisten puolella. Kristillisdemokraatti on olevinaan kristitty, mutta on niin oikealla kuin osaa: todelliset vähäosaisten puolella olevat löytyvät oudosti Vasemmistoliitosta ja Kommunistisesta puolueesta. Pistää miettimään, vai mitä?:)

Taas näitä naiseusguruja

Olkaas taas naisellisempia neuvoo kaksi virnistävää naamaa. "Vähän pieleen menee, jos vaatteiden perusteella ei erota, kuuluvatko ne miehelle vai naiselle." Minulla on harmaat puuvillahousut, mustat sukat ja sininen paita. Olen siis epänaisellinen. Naisellinen nainen käyttää ilmeisesti vain vaaleanpunaisia pitsireunussukkia, rusettikoristeisia housuja ja paidoissa on tissitehosteet - mistäs sitä muuten naisen erottaisi!

Jos tavallisissakin vaatteissa pitää olla sukupuolikoodi mukana, taitaa vaatteiden sisällä oleva ihminen olla vallan epävarma sukupuolestaan. Tosimies on mies vaikka vaaleanpunaisessa koltussa ja tosinainen on naisellinen maastopuvussa, sanon minä:)

Lopuksi TISSIT, tosi isot tissit

Osuipa silmään hyvä juttu tisseistä. Tissit ovat naiseuden mittana samanlainen kuin penis miehuuden mittana: pienirintaiset naiset tuntevat samanlaista epävarmuutta kuin lyhythäntäiset miehet. Vaikka kummallakin on faninsa, sitä ei useinkaan kuule kadulla eikä näe lööppimarkkinoilla.

Se, että tisseistä on tullut ilmiö, missä mikään ei ole tarpeeksi tai liian suurta, muistuttaa jotensakin surrealistisuudellaan Woody Allenin elokuvaa, jossa taivaanrantaan ilmestynyt jättikokoinen tissi uhkasi tuhota maalaiskylän.

Jos olisin mies, minä en missään maailman nimessä tahtoisi isololloista naista. Minä haluaisin naisen, jolla on pienet omenarinnat. Naisena ihastelen ennen kaikkea jänteviä poikatyttöjä - siinä on kehotyyppi, jonka minä olisin tahtonut itselleni. Se on kaunis, funktionaalinen ja naiskehoista seksikkäin, mikäli minulta kysyttäisiin. Taaskaan ei kysytty, mutta vastasin silti:-)