Osa 234: ruokameemistä haisuleihin ja feminismistä köyhäilyyn

 

Henki&Elämä -kirjamessut olivat äärihauska tilaisuus. Päivän hengasin messuvieraana (mitä nyt keskustelin sarjakuvapiirtäjäidolini kanssa ja kävin erittäin valovoimaisen ihmisen kanssa kahvilla:) ja iltapäivästä sitten kävin kirjailijana lavalla. Illallisseura oli huippuhyvää, joten lähdin voipuneen onnellisena kotiin jo ennen kymmentä.

Tuli muuten mieleen lehdistön totuudellisuudesta ja informatiivisuudesta: kun Perlos irtisanoo 1200, kaikki huutavat ja dokkaria väännetään. Kun Elqotec irtisanoo, lehdissä on iso juttu. Kun Talentum irtisanoo, siitä kirjoitetaan kovasti. Kun teksti-TV:ssa näkee uutisen 12.2.2007 että Nokia-Siemens Network aikoo irtisanoa n. 9000 työntekijää (ja että irtisanomiset *tulevat koskettamaan myös Suomen työntekijöitä*), siitä ei mainita sanaakaan. Ei Hesarissa, ei Aamulehdessä. Jännä juttu. Edes Tietoviikko ei ähkäise asiasta, vaikka muutoin hehkuttaakin fuusion toimia.

Näinä aikoina tulee täyteen neljä vuotta siitä, kun olen lähtenyt projektiin, johon en koskaan kuuna päivänä neljä vuotta sitten kuvitellut lähteväni. Parisuhteen nelivuotispäivää juhlittaneen kunnolla: neljä vuotta ja yhä hyvissä puheväleissä:-)

Näin suuren shokkiuutisen jälkeen aloitan kevyesti meemillä.

Ruokameemi

Tämän bongasin Skrubulta

  • 1. Listaa viisi suosikkimaustettasi. Jeera eli juustokumina, korianteri, valkosipuli, kurkuma ja kardemumma. Bubbling under: curry- ja tandoorisekoitelmat, sinapinsiemenet, fenkoli, kaneli, vanilja, limenlehdet ja rakuuna. Olen maustefriikki.

  • 2. Listaa viisi suosimaasi ruokamaata. Intia, ehdoton ykkönen. Perässä hilaa varmaankin Thaimaa, Italia, Espanja, Japani ja Indonesia.

  • 3. Listaa viisi suosikkiraaka-ainettasi. Pinaatti, halloumi, pavut, cashew-pähkinät ja lohi. Ja valkosipuli.

  • 4. Listaa viisi ruokapuolen inhokkiasi. Kasvis&kalasyöjälle kaikki sisäelin-vatsalaukku-silmämuna-aivo-kieliruuat ovat iso yök. Myös "vauva"mustekalan pilkkominen nosti palan kurkkuun. Tähän sopii toverin lause "en halua syödä mitään, millä on söpöt silmät". Kasviskalapuolella varmaan osterit, vettyneet vihannespöperöt ja maitokahvin maku ovat jaiks- EI -listalla.

  • 5. Ja kerro sitten vielä mistäpäin nettiä löydät ruokaohjeesi, vai oletko ehkä täysin painetun sanan pauloissa? Käytän keittokirjahyllyni sisältöä ahkerasti, mutta suurin osa tulee omasta päänupista: omasta kokkauksesta on kuitenkin 25 vuoden kokemus, josta 18 vuotta jokapäiväistä:)

Vitosen kroppa

Tämä oli Hesarilta outo veto . Hesari tuntui hetkeksi liittyneen keltaisen lehdistön huutosakkiin. Mutta vielä oudompaa, surullisempaa ja tiesmitämuuta oli se, että yksikään ei ylitä arvosanaa 6, vaikka kroppa olisi virheetön, timmi, kiinteä ja lähes täydellinen. Siitä täydellisestäkin löydetään virheitä. Olisikohan meillä ihmisillä tuo esteettinen silmä ja suhteellisuudentaju sairastunut?

Kauneus tosiaan asuu katsojan silmässä: rakas ihminen on kaunis ja haluttava, vaikka sillä olisi kuinka löysä perse, jenkkakahvat, kaljamaha tai narukäsivarret. Rakkaalla on aina kympin keho.

Multiorgastinen feministi

Intastella kehui feministiä nimeltä Abby Lee, koska hän on harrastanut seksiä lukuisten miesten kanssa ja kirjoittanut siitä tarkkoja kuvauksia kirjaansa. No, tuota, miten sen nyt sanoisi: olen feministi enkä ole koskaan pitänyt seksiä pahana tai ikävänä asiana. En edes miesten kanssa harrastettavaa seksiä:-D

Mutta Abby Lee, joka saa toistakymmentä orgasmia jokakerta ja miehiä piisaa jonona ovella, kuulostaa pahasti ja haisee vahvasti potenssiaan kehuskelevalta juhlanaaraalta. Cosmopolitanin ikonilta. Reginalehden tarinoiden sankarittarelta (joiden jutut ovat usein miesten kirjoittamia).

Onko todellakin niin, että hyvä tapa toteuttaa feminismiään ja ainoa tapa toteuttaa naisellista seksuaalisuuttaan on paneskella sekalaisten miesten kanssa, kehua saaneensa yhdynnästä multiorgasmeja ja kirjoittaa paneskelustaan kirja? Eikö seksuaalisesti kokemattomampi voi olla seksuaalismyönteinen tai jopa feministi?:)

Se väite, että feminismiin kuuluu seksuaalisuuden "dissaaminen" tai ikäväksi vääntäminen, on minulle itselleni hyvin vieras: jos maailma olisi sukupuolisesti tasa-arvoisempi (ja vähemmän ikävällä tavalla seksistinen), ihmiset olisivat terveellä tavalla seksuaalisempia ja maailmassa vapautuneempi meininki. Vapautunut meininki ei tarkoita minulle joukko-orgioita vaan erilaisten valintojen hyväksyntää.

Köyhäilyä

Ketkäs 16 000 äänestäjää Tony Halmeen saivat kipattua eduskuntaan? No, nytpä sitten maksavat veromarkoillaan (lääkkeillä ja alkoholilla itsensä rikkoneen? jos joku tietää paremmin, kertokoon) työkyvyttömyyseläkettä 3300e/kuussa: Tony Halme siirtyy kansanedustajana eläkkeelle .

Itse asiassa enemmän minua risoo julkitöröilyä enemmän tekoköyhyys: usein kuulee marmatusta ja valitusta, kun on pieni eläke/opintotuki/sossuraha - ja samaan aikaan on hankittu omakotitalo, 5 lasta, jääty kotirouvaksi/herraksi, alettu opiskella, ostettu auto ja kaikki tietenkin siksi, että puoliso tienaa kuin pääperkele, varakkaat vanhemmat tukevat rahallisesti tai parinsadantontun asunto onkin jo maksettu. Jotkut jopa jättäytyvät pois hyvästä työstä siksi, että haluavat tehdä jotain muuta - ja tähän on usein mahdollisuus juuri siksi, että puolisolla on hynää tai asuntolaina vähissä.

Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että jättäytyy töistä. Mutta se, että jos kehtaa omien *ei-pakollisten* valintojen jälkeen valittaa, kuinka sossun tai kelan rahat ovat pientä tai näytellä köyhimystä varakkaan puolison siivellä, menee mielestäni mauttomaksi ja iiskottaa.

Vuokralla asuvan ja keskipalkkaisen kahden lapsen yksinhuoltajan tilanne on aivan toinen: hän ei useinkaan voi tehdä valintaa jäädä kotiin tai ryhtyä opiskelemaan. Hänellä ei ole valmiiksi maksettua asuntoa tai ansaitsevaa puolisoa. Jos minä, hyväpalkkainen IT-alan ihminen, VALITSEN jäädä vaikkapa apurahoilla tutkimaan tai opiskelemaan Kelan tuilla, en kehtaisi paljoa marista. Kyllä: sossun ja kelan tuet ovat pienet, mutta ihminen, joka voi valita niiden ja jonkun muun välillä, on automaattisesti etuoikeutettu eikä tiedä oikeasta köyhyydestä hevonkakkaraa.

Minä itse en tiedä oikeasta köyhyydestä hevonkakkaraa, vaikka muutamia fittimäisiä taloudellisia umpikujia onkin aikuisessa elämässä ollut. Olen silti ollut tilanteessa, jossa voin pyytää vanhemmilta hätäapua tai myydä muutaman CD:n.

Sofian sohva

Ja jos joku minua toden teolla välillä rassaa, on tuo autuas lahopää Iltalehden Sofian Sohvan nimimerkillä. Miksei tuo ihminen liity amerikkalaiseen konservatiivipuolueeseen tai painu Aasiaan palveluammattiin, kun kerran alistuvaa naisasennetta niin kovasti kaupittelee?

En ole vielä koskaan nähnyt hänen antavan muita kuin setämäisiä "alistu ja nöyrry nainen" -tyyppisiä neuvoja - siksi epäilen, että Loka-Laitinen on nimimerkin takana.

Päästöjä

Ta-Miit päästeli haisuleista , mikäs siinä. Kyllä minuakin vatuttaisi, jos joku haisisi pahalta: herää kysymys, kuinka paljon haisuleiden kanssa on vietettävä aikaansa ja oltava lähellä?

Paha haju on ikävää. Samoin on paha ääni tai liian kova ääni. Samoin on paha ihminen. Mutta kun pahanhajuiset densat ja pahaääniset tai ilkeät ihmiset nyt vain sattuvat elämään tässä maailmassa. Ainoastaan ilkeitä ihmisiä joskus tekee mieli mennä kuristamaan, ei ohikävellyttä pahanhajuista käryttelijää. Omassa elämässään voi säätää tuttupiiriään siten, ettei siellä haise, satu korviin tai sieluun.

Kyllä, itse tupakoin: en ketjussa enkä paljon. Viisi savuketta per päivä. Tiedän haisevani tupakalle, kun tulen tupakalta. En haise paskalta ja tupakalta kaikkialta ja kaiken aikaa - eikä sen sanominen johdu pelkästään siitä, että tupakoitsijoiden nenä on kuoliossa. Jostain syystä vain kulmat nousevat siitä faktasta, että fanaattisin vastustus tupakkaan tahi viinaan tuntuu aina nousevan niiden *entisistä* käyttäjistä (joista on tullut lopettamisen takia parempia ihmisiä:) Tupakoimattomat ihmiset eivät saa raivaria, vaikka joku tuttu hetken haisisikin tupakalta - entinen tupakoitsija sen sijaan on halvauksen partaalla ja pitää pitkän monologin tupakan kauheudesta. Eipä silti, tiedän minä yhden entisen tupakoijan, joka nauttii ulkoilmassa ohikiitävästä savukkeen tuoksusta.

Minäkin saan kuvotuksen tupakasta, jos puoliso tulee nukkumaan suoraan tupakalta. Enkä pidä tupakoinnista sisätiloissa. En pidä tupakanhajusta ylimalkaan ollenkaan, milloin se ei tule niistä nautinnokseni nappaamista savukkeistani:)

Tunnen ihmisen, joka vihaa valkosipulinhajua. Hän vihaa sitä niin, että melkein oksentaa, jos joku syö valkosipulia tai hänen mielestään haisee valkosipulille. Jostain syystä hän ei oksentele minun läsnäollessani, vaikka syön valkosipulia päivittäin.

Minusta ei ole kiva pussata juuri kebabia/meetwurstia/pihviä syönyttä lihasuuta tai oluen/lasolinhajuista ihmistä. En pidä parfyymissä tai partavesissä uineista ihmisistä (saan voimakkaista hajuvesistä päänsäryn) ja silti niitä tulee istumaan junassa viereen. En pidä pahanhajuisista ihmisistä, jotka ovat likaisia. Mitä sitten? Pitäisikö potkaista jokaista ohikävelijää, joka mättää kuonoonsa yökötystä aiheuttavaa lihistä tai käyttää liikaa partavettä?

Astmaatikolla on varmasti ikävää hajuisessa maailmassa, mutta en jotenkin jaksa uskoa, että ohikävelevä tupakoitsija on yhtään pahempi hänen hengitysteilleen kuin viereen istunut partavesisäkki tai kosmetiikkakasa. Mutta kukin valitkoon vihollisensa:)

Ystävänpäivä on joka päivä

Ystävänpäivä on joka päivä ja siksi en lähde tähän amerikkalaiseen kulutusjuhlaan mukaan: romanttinen rakkausvire on ollut Suomessakin pakko pitää ystävänpäivän rinnalla, koska on vaikea keksiä myytävää, joka ei olisi sydämenmuotoista.

Täten kiitän ystäviäni ystävyydestä. Tärkeää ja arvokasta on se!