Osa 225: Joulu, ra(u)han juhla

 

Sataa, sataa, ropisee, tili-tili-tom - ja on joulukuu. Yritä siinä sitten asennoitua joulupallolliseen mielialaan ja lahjaostoksiin, kun etelästä puhaltaa lämpimänkostea tuuli. Joulutontut näyttävät lähinnä eksyneiltä ja liian aikaisin ilmaantuneilta syksyisessä kaupunkikuvassa.

Aika monella tuntuu olevan sama olo kuin minullakin: päivityksiä tulee harvakseltaan. On olevinaan kiire. On olevinaan kauheasti tekemistä. Minun pitäisi nyt jo tehdä päätöksiä ensi vuoden ajankäytön suhteen: asioilla on aina puolensa ja puolensa - siinä alkaa aivoneste kiehua. Miten minusta on tullut näin päättämätön nössö?:)

Kadonnut

Pienenä tyttönä luin usein Poliisin vuosikirjoja (salaa kirjastontädeiltä, lastenosaston hiljaisessa nurkassa), koska siitä sai karmeat väristykset. Realistista kauhua - ja toisaalta samalla valkeni, mikä on ihmiselämän nurja puoli.

Se, mikä minua eniten väristi - ei, ei veristen veitsien kuvat tai ruumispussit lavetilla - oli ihmisen katoamisen mystinen onttous. Suomessa katoaa kymmeniä ihmisiä vuodessa. *Katoaa* - häviää jäljettömiin kauppamatkalla, tutulla kotireitillä. Joku on nähty istumassa taksissa toisen henkilön kanssa ja sen jälkeen ei ole ihmisestä kuultu sanaakaan vuosiin. Joku toinen oli 50 metrin päässä kotoa mutta ei koskaan saapunut sinne. Se, jos mikään, aiheuttaa "Salaiset Kansiot" -tuntemuksia. Järki sanoo, ettei kukaan voi noin vain kadota - ufoko ne nappasi?

Uutinen kadonneista ihmisistä on päätynyt samaan kuin minäkin: ei ole olemassa mitään kamalampaa tapaa menettää läheistään kuin mystinen epävarmuus, tyhjyys ja selviämätön kohtalo. Ihmiset odottavat lapsiaan ja puolisoitaan kotiin vuositolkulla, ruumista ei löydy, kukaan ei ole nähnyt mitään ja järki tietää, että ainakin yhden ihmisen on pakko tietää jotain.

Voimia kadonneiden omaisille. Paljon voimia.

Oikeus ja kohtuus

Harvoin näkee uutisointia ihmisestä, joka uhraa uransa ja elämänsä, jotta puoliso saisi toteutettua unelmansa. Nyt näkee .

Oikeuden antamien tuomioiden pituus hämmentää: raiskaaja saa 2,5 vuotta vankeutta (josta hän istuu siis vuoden ja kuukauden). En ihmettele tuomiota yhdestä raiskauksesta vaan sitä taustaa vasten, että jätkä on tuomittu *useista raiskauksista* aiemmin - ja vuonna 1995 hän *tappoi raiskaamansa 72-vuotiaan naisen*. Siitä huolimatta jätkä on hillunut vapaalla jalalla...miksi helvetissä?

Makaaberit juhlat ruumiin vieressä tällä jätkällä. Tyyppi siis tappaa ex-vaimonsa ja bilettää muutaman päivän kuolleen vaimon kanssa samassa huoneessa. Se, mikä jälleen hämmentää on se, että tyyppi tuomittiin heinäkuussa taposta vuoden ja kahden kuun ehdottomaan vankeuteen. Miten hän voi olla vapaana surmaamassa ex-vaimoaan jo syyskuussa???

Tämän takia en ihmettele, että puhutaan emokratiasta , pakkomielteisestä rikollisten tai muiden tunareiden ymmärtämisestä. Olen kurkkuani myöten täynnä emokraattisia vanhempia (joiden kakara terrorisoi muiden elämää täyttä häkää ja vanhemmat eivät suin surminkaan tahdo tehdä mitään, mistä pikkupiltti saisi kuvan, että häntä rankaistaan eikä tueta hänen pikku egopullaansa) , emokraattisia liikkeitä (joiden tavoitteena on saada kaikille murha- ja rötöshenkilöille kivat olot vankilaan, tuomioiden tipahtaminen neljäsosaan ja rikollisen oikeudet hakkaavat uhrin oikeudet 6-0) ja emokraattisia ihmisiä, joiden mielestä ei koskaan saa olla mieltä, paitsi silleen kivasti ja söpösti.

Tässä kerrankin oikeus toteutuu! Kissanrääkkääjä saa maistaa omaa lääkettään, hähhää!!! :)

Kenen keho, sen oikeus

Netissä usein näkee "tasa-arvopoikien" kirjoittelevan juttuja, joiden mukaan naisella ei saisi mm. olla oikeutta päättää omassa kehossaan tapahtuvasta raskaudesta. Heidän mielestään miehellä pitäisi olla yhtälainen valta päättää siitä, tehdäänkö abortti vai pidetäänkö penska.

Siinä on vain sellainen pikkuhomma, että se sikiö kasvaa naisen kehossa. Jos penskat syntyisivät munasta, homma olisikin toinen: ken penskan haluaa, se hautokoon 9 kuukautta!

Jos mies vaatii oikeutta päättää naisen kehon asioista, annettakoon naisille sitten myös oikeus päättää miehen kehon toimenpiteistä: eikö olisikin mukavaa, jos vaimolla olisi oikeus päättää, että nyt mieheltä lähtee toinen munuainen luovutukseen? Ei niin. Biologia on epis ja anatomia myös, sen kanssa täytyy joiltain osin vain koittaa tulla toimeen. Niin kauan kuin miehet eivät ole raskaana ja synnytä lasta, heidän päätösvaltansa on aikalailla pieni.

Pari hauskaa linkeroa

Polttaa, polttaa eli lahjavinkki jurpomiehille ja -naisille, jotka eivät muista tärkeitä päiviä:)

Tupakoitsijana hihitin tälle kovastikin.

Pitää vielä perjantaiseen kolumniini Ilta-Sanomissa palata sen verran, että vaikka minä annoin Vanhaselle tekstaribänät anteeksi, maailman lehdistö ei taida antaa: Suomikuvaa maailmalla . Sain silti tyrskenaurut fiktiivisestä keskustelublogista . Oi Vanhanen, oi Kuronen!

Eikä!

Jouluun on kaksi viikkoa. Ei voi olla mahdollista! Missä välissä minä teen suunnittelemani vuohenjuusto-punajuuripateen tai haudutan kermaiset valkosipulisoosisillit? Mihin asti aattona kauppahalli on auki ja onko niitä oikeita oliiveja? Entä jokikatkarapuja tulisessa majoneesissa? Kuka moppaa lattiat, kun kissat eivät suostu? Missä on lanteitaan keikuttava joulupukkikoriste? Miten bataattiloota valmistetaan? Mitä miehelle ostetaan joululahjaksi? Entä tyypeille, joilla on jo kaikkea ja sen lisäksi muutama muukin esine? Jouluapua!:)

Oikein hyvää joulunjollotusta ja -odotusta kaikille!