Osa 224: joulukuisia tilkkeitä

 

Marraskuu vetelee kaverinsa joulukuun kanssa märällä lapasella kasvoille. Joulupukki hankkinee porokärryt - mikäs tässä on lämpimässä stepata.

Blogiikkaa

Viimeksi sain erään toisen blogimerkinnästä tekosyyn puhua parisuhdeaiheesta. Se taisi sitten kuitenkin suututtaa .

Jos petetty nainen puhuu vihaisena hyvityksestä ja siinä yhteydessä 12 karaatin timantista, joka pettäjämiehen tulisi hänelle ostaa, onko se nyt *niin kauhean* kaukaa haettua, jos joku sen kuvittelee vihilleviemissormukseksi? Missä muussa tavanomaisessa yhteydessä mies ostaisi naiselle (juuri, nimenomaan) timantin? Jos kerran tarkoitus ei ollut vihjatakaan sormukseen, miksei sitten puhuttu korvauksen yhteydessä rahatukusta tai asunto-osakkeesta?

Aika monesti minua äimistyttää se blogiikka, että a) ensin kirjoitetaan julkiselle forumille asioita ja b)hermostutaan, jos joku niitä lukee. Miksi bloggaillaan, jos tarkoitus oli kirjoittaa privaattia päiväkirjaa?

Ei, en puolla sitä, että kellä tahansa olisi oikeus kirjoitella mukatietäviä kökköjuttuja muista blogisteista oman pääkopan kuvitelmien takia, mutta kaipa toisten blogien merkintöjen aiheita saapi pohdiskella? No, aina minäkin voin jättää lukematta yksityiseksi tarkoitetut blogit - olen pahoillani väärintulkintani aiheuttamasta särystä.

Sokean vastuu

Luin taas hyvin kirjoitettua ja koskettavaa blogia. Mutta ihan kaikkea en niele: Meirami kirjoittaa mm. "Pakkohan on tiedostaa, että luultavasti tiesin paljon enemmän kuin halusin itselleni myöntää. Suljin silmäni, en halunnut nähdä enkä ymmärtää.". Tästä kirjoitetaan lisääkin . Minä en vain sulata sitä.

Miten hemmetissä äiti, aikuinen ja lasten vanhempi voi heittäytyä kädet silmien edessä bimboilemaan, kun kotona tapahtuu ja pienet lapsetkin näkevät otsaluullaan, että isi juo? Äidin harrastama "sokeus" isän puuhia kohtaan eli suoranainen vastuunpakoilu tilanteesta on lapsille henkistä väkivaltaa. Olisi painajaismaista pienenä ja avuttomana lapsena yrittää kertoa hädästä vanhemmalle, joka silmät suurina teevateina vain huokailisi, että "no ei kai, höpönpöpön" ja leikkisi kaiket päivät, ettei mitään ole tekeillä, koska pitäisi epätoivoisesti pystyssä omia kulissejaan.

En ihmettele, jos lapset ovat jossain vaiheessa aikuisuutta hemmetin vihaisia ja katkeria äidilleen siitä, ettei tämä edes suostunut NÄKEMÄÄN tai MYÖNTÄMÄÄN, mitä tapahtui. Minusta tuollainen sokeus tosiasioille on etuoikeus, joka olisi sallittava vain perheen pienimmille: se, että lapset pakotetaan kantamaan vastuu todellisesta tilanteesta siksi, ettei äiti uskalla, on mielestäni käsittämättömän julmaa ja itsekästä.

Kuin se olisi toisesta maailmasta

Juice Leskisen näin keikalla Ahvenlampirockissa kesällä 1990 tai 1991. Se oli hullu kesä, jolloin kaikki oli kauhean hyvin, jolloin minä olin kokenut lähes kaiken:) ja Masa ei vielä ollut narkki tai Jussi Kellokoskella. Olimme nuoria, voimakkaita ja suloisesti täynnä itseämme, kuten siinä iässä kuuluu. Heiluimme tuhannen muun humaltuneen ja onnellisen ihmisen kanssa mäntymetsän keskellä ja huutolauloimme Viidestoista yö. Juice vain katseli meitä lavan kaiteeseen nojaten.

Miltä tuntuu katsella tuhatpäistä ihmisjoukkoa, joka laulaa oman biisin ulkomuistista? Miltä tuntuu nähdä oman musiikkinsa jälki niin monissa ja konkreettisesti? Lopuksi oli pitkään hiljaista. Juice hymyili ja tokaisi mikkiin "olen keksinyt karaoken!" Sekä bändi että yleisö puhkesivat suosionosoituksiin.

Istuttakaa se omenapuu - kun vielä on aikaa.

Rakasta lähimmäistäsi

Miten sen menikään...rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi? Olikos se pahin eli kahdeksas synti tämä "hybris" eli se, että uskovainen kuvittelee olevansa kykenevä jumalhommiin eli tuomitsemaan muita? Olihan se. Uskovaiset lempeimmillään ja rakkautta täynnänsä .

Nyt ne tahtovat sitten vielä viedä joulupukinkin . Miten ihmeessä instanssi, joka kehittää tuhansia vuosia juhlitulle talvipäivänseisaukselle oman mytologisen sadun, kehtaa ruveta vaatimaan muiden mytologioiden kieltämistä?

Vaikeammin selitettäviä asioita uutisissa

Ehdottomista tuomioistahan istutaan käytännössä se 50%, jollei vankilakapinaa pistä pystyyn. Kolme vuotta kakkua saa käytännössä mies, joka pisti dynamiittipommin autoonsa raskaana olevaa vaimoa varten. Kun eihän mies voinut muutenkaan tilannetta ratkaista. Se, että takoo naistaan turpaan ja jättää "vahingossa" kuolemaan , ei anna kuin vuoden kakun. Mieshän ei voinut kämpästä poistuessaan soittaa ambulanssia. Ja oho, upsistakeikkaa, akkahan kuoli. Ei olisi mies mitenkään voinut tietää.

PMS survival

Klassikkovalistusta PMS:sta ja miten elää sen kanssa . Ottakaa opiksi :-DDD

Kun lähdette jouluostoksille, ottakaa mukaan lehmän hermot ja säkki kärsivällisyyttä - siellä on ruuhkaa, ihmisiä, kuuma ja kärsimystä aiheuttavaa joulumusiikkia. Siellä tuppaa joka toisella olevan PMS sukupuoleen ja ikään katsomatta.

Antakaa ropo Sotaveteraaneille - ja hyvää itsenäisyyspäivää niin kansallisessa kuin individualistisessa merkityksessä!