Osa 223: kaikenlaista propagandaa

 

No niin! Otetaanpas taas hiukka kireämpi ote ja rutistetaan:) Vaikka pimeys nikehdyttää suuret intohimot ja energiat, eiköhän tästä vielä saada kunnon rutina aikaan.

Häät - säröjen korjaaja?

Puhalsi kylmä hyy sydämeen . Heräsi paljon ajatuksia. Seuraavat ajatelmat eivät ole yksistään linkattuun kirjoittajaan suunnattuja, kunhan vain pohdin yleisemmin tuota ilmiötä, jota on muuallakin kuultu tapahtuneen.

Mies on köyrinyt vieraissa eli pettänyt luottamuksen, puolisoa ja todistanut jo kertaalleen luotettavuutensa näissä asioissa. Nainen päättää antaa jalosti anteeksi ja yrittää vielä kerran: varsin ihailtava yritys, toki, mutta naista vatuttaa niin, että henki ei kulje. En ihmettele.

Vatutus syntynee täsmälleen niistä vihaisista, pettyneistä, surkeista ja kostonhimoisista tunteista, joita toisen petos herättää. Toisen petos ON väärin, epistä ja syvältä. Sitä ei enää tekemättömäksi saa. Siksikin jaksan ihmetellä, pääseekö tuollaisesta oikeasti koskaan yli: kun astia menee säleiksi, sen voi liimata, mutta säröt jäävät näkyviin hamaan ikuisuuteen. Alkuperäiseen kuntoon sitä ei koskaan, kuuna päivänä saa.

On toki luonnollista potea raivoa myös sivupanoa kohtaan, mikäli hän häiriköi elämää (hänkin tuli saman miehen pettämäksi). Mutta yksittäistä syyllistä hänestä ei oikein saa: siirretäänkö mieheen liittyvää raivoa naiseen, jonka kanssa mies petti? Onko tuota toista naista helpompaa vihata kuin omaa miestä, joka itse asiassa paskan tempun teki? Toinen nainen on toki "huora", mutta entä oma mies, joka huoriin lähti?

Se, että raivon lääkkeeksi odotetaan kallista sormusta ja häitä, on sitten jo mielestäni niin sekopäistä puhetta, että sydäntä todellakin kylmää. Miten ihmeessä kallis timantti voisi korjata sielun vammat tai luottamuksen rikkoutumisen? Voiko parisuhdeuskollisuuslupauksen pettänyttä miestä uskoa alttarilla - "no tällä kertaa se pitää lupauksen vaikka viimeksi ei"? Jumalinen valako miestä pitelisi enemmän kuin rakkaalle naiselle annettu sana hepin pysymisestä housuissa parisuhteen ulkopuolella?

Minua pelottaa se, että entä jos naisen raivo ja vatutus ja väsymys johtuu siitä, että alitajunta tietää jo sen, mitä ei halua tietoisuudelleen tunnustaa: suhde on pilalla, unohdusta ei tule eikä anteeksianto onnistu edes yrittämällä. Luottamus rakennetaan vuosissa, mutta menetetään sekunneissa - ja luottamuksen voi saada ja menettää vain kerran. Poikkeuksia toki on.

Voi olla, etten mitään mistään tiedä, mutta sen verran kuitenkin: alttarille kiipeäminen ei säröjä korjaa eikä kallis sormus tuo lohtua. Kun tuossa tilanteessa mennään vihille, sitä vihkiytyy miehen lisäksi pelkoon ja epäilykseen. Sellaisen puolison kanssa eläminen voi viedä elämänhalun ja mielenterveyden.

Samanlaiseen epätoivoiseen illuusioon on tartuttu myös Meiramilla : "Tuudittauduin kuvitelmiini hyvästä elämästä, vaikka välillä kylmät pohjatuulet kyllä puhalsivat. Oli lasten aika."

Oli todellakin lasten aika pohjatuulessa itsepetostakissa väristen. Vihille ja lapsia hankkimaan, vaikka pitää puristaa silmät tiukasti kiinni ja hampaat yhteen, ettei totuus pääse väikähtämään ja ettei joutuisi tajuamaan omien toiveiden järjettömyyttä niissä olosuhteissa? Mikä masokistinen vaisto naisia ajaa tuollaiseen? Jos pelko pepussa ja pahat aavistukset niskassakin pitää päästä naimisiin ja raskaaksi, on kyse jo sen luokan eskapismista, että huimaa.

Entä jos se mies vain on väärä mies, soveltumaton puolisoksi ja isäksi? Onko se mies todella ainoa maailmassa ja ainoa tilaisuutenne päästä kunnialliseksi naiseksi, että kannattaa pistää jäihin oma tunne-elämänsä hinnan maksaakseen? Maailma on täynnä ihania ja luotettavia ihmisiä, miksi joku tahtoo elää ikävän elämän henkisessä väkivaltasuhteessa tai tunteellisessa itsemurhassa?

Pentupropagandaa

Tässä oikein kunnon aivotonta pentupropagandaa . Myötähäpeäni oli valtava tuota katsellessa. Varmaan perheellisiäkin ottaa päähän: jos vertaisryhmääni kuvattaisiin noin idiootteina pelleinä, suivaantuisin.:)

Tämä oli ihan pakko ottaa esiin: kysymys on esitetty Iltalehden Sofian Sohva -palstalla. Lainaan jutun kaikkinensa (kopioitu Vapaaehtoisten Lapsettomien palstalta).

Täydellinen umpikuja 14.5.2005 1:54

Olen 36-vuotias, eronnut pari vuotta sitten lapsettomasta liitosta. Sitten rakastuin työkaveriini. Hän jätti vaimonsa, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta, ja aloimme seurustella. Kaksi kertaa hän palasi perheensä luo yrittämään uudelleen. Olin molemmilla kerroilla lyöty ja rikki. Viime kesänä aloimme taas seurustella, ja hän vaati heti yhdessä asumista. Tunnen päivittäin, ettei hän ehkä ole minulle se oikea. En tiedä pelkäänkö jätetyksi tulemista niin, että näen vain huonot puolet. Olin viime syksynä endometrioosileikkauksessa, jonka jälkeen minua kehotettiin välittömästi yrittämään raskautta ja ennustettiin tulevia hedelmöityshoitoja. Minun siis pitäisi hankkiutua raskaaksi miehen kanssa, jota en tunne omakseni kuin hetkittäin! Olen ymmälläni. Haluaisin hänen vannovan, ettei koskaan jätä minua. Mies ei ole kauhean innostunut lapsesta eikä jaksa jatkuvaa pohdintaa. Hän ei sano helposti, että rakastaa, ei ota kainaloon eikä reagoi, vaikka minulla olisi miten paha olo. Sisimmässäni tiedän, että olen hankkimassa lasta väärän miehen kanssa. Pelkään yksinäisyyttä ja lopullista lapsettomuutta. Auta! Tossu

Sofian sohvan vastaus

Voi hyvin olla, ettei mies ole elämäsi mies, mutta voi se olla toisinkin. Biologiselta iältäsi olet tilanteessa, ettei ole paljon aikaa haeskella sopivinta lapsen isää. Koska olet noin pohtivaa lajia, siihen kuluisi helposti liian kauan. Naisen elämässä on arvokasta ja rikasta kokea äitiyden ihme ainakin kerran. Se on niin hieno asia, ettei siitä ihan helposti ja halvalla kannattaisi luopua. En ole juuri koskaan tavannut ketään, joka olisi katunut lapsensa hankkimista. Sen sijaan olen tavannut satoja naisia, jotka ovat katuneet muita valintojaan, kuten miehiään tai päätymistään aborttiin jne. Uskallan hyvin kannustaa sinua yrittämään raskautta. Elämääsi tulisi pitkäksi aikaa, jos ei lopullisesti, muutakin kuin parisuhdepohdintaa. Onnea yritykselle!

SILLÄ LAILLA! Juuri noin! "Kato kyllä sä ton turhan ajattelun lopetat, kun väännät vaan itsesi paksuksi - pääset naisen oikeaan tilaan, aivottomaan vaippalandiaan, jossa henkisesti tyhjä ja kylmä suhde ei paljon päätäsi paina! Eikä sillä ole väliä, että lapsi kasvaa perheessä, jossa vanhempien välit ovat etäiset, seksittömät ja rakkaudettomat - mitä sillä on väliä, tärkeintä on kuitenkin se, että nainen hoitaa biologisen velvoitteensa millä hinnalla hyvänsä! Pure vaan hammasta, jos joskus alkaa ottaa päähän - ja tee vaikka uusi lapsi!"

Yritän vetää silmämunani takaisin kuoppiinsa. Yritän uskoa, että nuo ovat vain marginaalin mäinäpäitä. Mutta luinhan minä tässä kuussa sen asiallisen lehden lääkäripalstan jutun, jossa 25-vuotias mies kertoi haluavansa vain nauttia suhteesta ja kivasta elämästä - ja 24-vuotias vaimo tietty kinusi lasta. Mies ei millään muotoa lasta halunnut. Terapeutin neuvo oli kysyä mieheltä, että mitä mies pelkää ja onkos traumoja ja kehotti suostumaan lapsenhankintaan, jotta mies kasvaisi ihmisenä, oppisi ottamaan edes hiukan vastuuta ja ei katkeroittaisi parisuhdetta. Perkele, että teki mieli vääntää tuon terapeutin niska solmuun. Parin vuoden päästä on taas yksi avioero ja yksinhuoltaja lisää.

Muita napsintoja

Ltiilika kirjoittaa Sarasta : rippikoulusta kuusikymppiseksi on siis oltava nätti, hoikka ja kallis - ja kuusikymppisenä siirrytään vanhushuollon puolelle. Ketkähän tuotakin lehteä tekevät ja kirjoittavat?

Olen aina tykännyt eniten Seinfeldin Kramerista. Nyt särkyi illuusio, kun Kramer hermostuu shown aikana pälättäjille . Eipä silti, ettenkö minäkin ihmettelisi sitä oman äänen rakastamisen määrää, mitä näkee konserteissa ja elokuvissa. Olen silti varma, että pää ei pysy kiinni Kramerin keinoin.

Kun miespuolinen ihminen lähettää tämmöisen linkin tulee mieleen vain yksi ajatus: miksi miehet niin usein antavat ihan oma-aloitteisesti massiivisia todisteita siitä, että miessukupuolen edustajat vain ovat...köh...tietynlaisia - mutta jos nainen vihjaakin miesten olevan...köh...tietynlaisia, nainen leimataan sikamaiseksi miesten halventajaksi? :-)

Noista videoista saa kuvan, että miehen saa tekemään mitä vain, kunhan näyttää tissit. Pitäisiköhän alkaa kirjoittaa näiden juttujen alkuun ja loppuun "ISOT TISSIT" niin saataisiin googlettavat miekkoset lukemaan kans? :-D

Nyt hopsansaa nauttimaan viimeisistä märistä, kylmistä, pimeistä ja pirullisista kaamospäivistä!