Osa 217: Anonyymit pistävät miettimään

 

Olen ajatellut hankkia pommisuojan ja mennä sinne. Tulisin ulos vasta kesällä. Siellä olisi suojassa päättömyyksiltä:)

Dear Anonymous, osa II

Uhkailet minua lakimiehillä ja raastuvalla. Anna palaa! Ota yhteyttä poliisiin. Minähän saan sitten tietää henkilöllisyytesi, kun minut kutsutaan kuulusteluun.

Toisekseen, olisi kiva olla paikalla, kun selität poliiseille tarinaasi. "Niin siis mä lähetin tuntemattomalle eukolle nimetöntä sähköpostia 7kpl parin viikon aikana, koska se otti mua päähän ja oli mun mielestä ihan dille ja sitten se luopio meni ja tsekkasi julkisesta web-palvelusta mun IP:n sijainnin! Joo, siis IP-rekisterit on julkista tietoa, ja se sai mun IP:n tietää mun itse lähettämistä sähköposteista, eikä se oo pingaillut koneita eikä ottanut muhun mitään yhteyttä mutta eihän sen olis pitänyt sitä IP:a katsoa kun mä kerran kirjoitin sille anonyymina!"

Ottaisitko tuon hetken videolle, koska tahtoisin nähdä poliisien ilmeet? Niiden lakimiestenkin kasvot voisivat olla kivaa katsottavaa: kirjoitithan postit työajan ulkopuolella?:)

Anonyymipostia

Olen vuosia saanut anonyymipostia ihmisiltä, jotka tahtovat kertoa jotain herkkää ja tällöin omaa nimeä ei huvita antaa. Se on ymmärrettävää. Jos joku lähettää postia omalla nimellään, pidän tiedot itselläni ja salassa, tottakai. Koskaan ei tulisi mieleen julkaista lähetettyjä posteja nimineen ja sisältöineen, kuten eräs ison firman palkkaama bloggaaja aikoinaan usein teki:)

Anonyymit postit ovat olleet 98%:sti herkkiä ja koskettavia tarinanpätkiä. On ollut suuri suru, ettei ole voinut niihin vastata. Viime vuoden aikana kuitenkin tuo poikkeava 2%:n värikäs vähemmistö on alkanut marssia joukolla esiin.

En ole ennen viime vuotta kertaakaan joutunut pohtimaan tosissani, pitäisikö palautelomake sivuilta poistaa. Tänä vuonna olen pohtinut useasti. Joku käyttää lomaketta sairaaseen häirintään, toinen katsoo sen oikeutukseksi ja itse asiassa kutsuksi lähetellä nimettömiä "sä oot vtun tyhmä" -henkisiä juttuja. Vaikka tajuan, että mälkätyspostin anonyymit lähettäjät ovat omaan elämäänsä tyytymättömiä, oudoista asioista huvinsa saavia ihmisiä ja osittain pelkkiä vellihousuja, silti ei huvita omasta postilaatikostaan lukea ikävää tuubaa. (Toim.huom: mälkätysposti ei ole postia, jossa ollaan eri mieltä teksteistä tai ajatuksista tai haukutaan tekstejä! Mälkätysposti on sitä, missä asiaa on perin vähän, mutta tarve purkaa jotain ketutusta suuri.)

Kun tietynlainen ihminen ottaa lomakkeen auki ja päättää pistää vähän haisevaa asiaa menemään, ajatteleeko hän sekuntiakaan, että *hän lähettää juuri nyt yksittäiselle, olemassaolevalle ihmiselle sähköpostia*? Itse asiassa, hän lähettää *nimetöntä* sähköpostia, koska ei kehtaa laittaa tekstin alle nimeään tai antaa sähköpostiosoitettaan. Tarkoitus ei silloin ole keskustella eikä vaihtaa ajatuksia - tarkoitus on vain huudella eli mälkättää. Mahdollisesti haukkua ihmistä ja esittää teesejä, joista tietää, ettei toinen niihin voi koskaan puolustautua (koska vastausosoitetta ei anneta). Eikä tarvitse olla mitenkään vastuussa sanoistaan, koska kukaan ei koskaan saa tietää.

Postilaatikosta tulee huutelijan laskiämpäri, ja sellaisesta en pidä. Olen ollut hyvilläni, että edes IP jää näkyviin, sillä sen avulla voi tavoittaa selkeästi lakia rikkovat tapaukset. Kyllä kieltämättä kiinnostaa tietää, mistä tulee kiihtyvällä tahdilla mälkätyspostia: miksei tämä anonyymi kirjoita pulautuksiaan päiväkirjaansa, kun kerran on tarkoitus vain huudella vastausta haluamatta? Saako siitä ajatuksesta, että huutelulla kenties pahoittaa toisen mielen, jotain outoa mielihyvää? Miksei hän hanki nyrkkeilysäkkiä, johon voi purkaa aggressiot ja muut turhaumat? Miksi tällainen ihminen tarvitsee toisen ihmisen kohteekseen? Miksi tällainen ihminen pyörii sivustoilla, jotka aiheuttavat turhaumia?

Minä en käsitä noita ihmisiä. Minusta heidän tulisi pistää oma elämänsä kuntoon ja pyrkiä tulemaan onnellisiksi. Silloin ei olisi tarvetta kyttäillä tuntemattomien ihmisten sivustoja ja lähetellä nimettömiä kirjeitä, joissa pointtina on vain huudella kulman takaa. Jos heillä olisi tarve keskustella, hehän pistäisivät postiin vastausosoitteen mukaan.

Minä en kehtaisi lähteä esittämään kovia mielipiteitä tai ivallisia näkemyksiä anonyymina. Minä en ole koskaan tuntenut tarvetta kommentoida tai kirjoittaa postia anonyymina. Jos minulla on asiaa, *minulla* eli Mintulla on asiaa, ja olisi vellihousuraukkishommaa väistää vastuunsa sanomastaan.

Oi niitä aikoja...

Ei "ennen vanhaan" ollut tällaista. Internetissä osattiin jotenkuten olla. Nyt kun internetin käytön kynnys on laskettu lattianrajan alle, maasiiratkin pääsevät sinne (anteeksi, maasiirat!) - ja siitä syntyy väkisinkin ongelmia.

80- ja 90-luvuilla anonyymiyttä käytettiin lähinnä omakohtaisten seksikokemusten kertomisessa ja eroottisten tarinoiden julkaisussa. Sen ymmärsi täysin. Ei firman kehitysjohtaja halunnut kaikkien tietävän, että tykkää sukkanauhaliiveistä:-) Nykyään anonymiteettia käytetään fiilisten pilaamiseen, kökönheittämiseen, muiden rienaamiseen ja herjaamiseen, alapääehdotusten tekemiseen ja ilkeilyyn.

Jos jokainen joutuisi esiintymään ihan omalla nimellään, pysyisi juttujen taso todennäköisesti siistimpänä ja asiallisempana kuin mistä nyt voi edes haaveilla. Olen sen verran kypsässä iässä ja sen verran vanhaa internetin kalustoa, että minä edelleen edellytän alkeellisia käytöstapoja ja perustavanlaatuista asiallisuutta. Niin sähköpostissa kuin puutarhassa.

Vaikka pidän sananvapaudesta sinänsä, sitä pitäisi mielestäni harjoittaa omalla nimellään. Silloin se sananvastuukin ehkä pysyisi mielessä. Anonyymiys oli kiva juttu niin kauan kuin sitä käytettiin harmittomiin tarkoituksiin: ihmiset eivät ole sellaiseen vapauteen valmiita, näemmä.

Femmari-hippi-vegaani-punkkari

On hämmentävää välillä huomata, miten pelkät tekstini ja mielipiteeni alkavat elää niin omaa elämäänsä ihmisten päissä, että he kuvittelevat niiden pohjalta minulle kokonaan uudenlaisen persoonan. Sellaisen demonisen version: ikään kuin juoksisin vapaa-aikani feministien salaliiton agenttina (mustassa kissapuvussa) tai uhkaisin joidenkin jokapäiväistä elämää niin paljon, että on pakko räyhätä julkisilla palstoilla, millainen ihminen minä olen ja en ole. Tai sitten on pakko pistää sitä vellihousuräkytystä nimettöminä sähköposteina.

Nämä ovat tekstejä: sanoja rivissä, jotka on kirjoittanut ihan tavallinen kuolevainen ihminen - se tuntuu joskus joiltain unohtuvan. Tekstien ulkopuolella olen täsmälleen tavis, päivätöissä käyvä it-duunari, joka pelaa sulkapalloa ja viettää viikonloput perhepiirissä.

Minä harkitsin hetken näiden sivujen totaalista sulkemista. Kun tekstit alkavat elää liiaksi omaa elämäänsä, ja minut sotketaan illusoriseen omissa päissä kuviteltuun hahmoon, ei se mukavaa ole. Olen kirjoittanut näitä omaksi ilokseni ja toivonut, että ne antavat ajattelemista ja hupia ja viihdettä. En ikinä voinut kuvitella, että ne johtavat uhkailuun, lähestymiskieltoon, paskaposteihin, julkiseen ryvettämiseen nettipalstoilla, nimettömiin kökköheittoihin, riitoihin ja absurdeihin syytöksiin.

Tein aikoinaan päätöksen, että jatkan juuri niin kauan kuin tämä on kivaa. Tämä ei ole enää viime aikoina ollut kovin kivaa siksi, että laatikossa on pari mätää omenaa. Olen vuosien mittaan saanut valtavat määrät hyvää lukijapostia, jotka ovat olleet kriittisiä, kannustavia, ilahduttavia ja mietityttäviä - niistä kiitos, ne ovat olleet syy jatkaa tähänkin asti.

Vuoden paras neuvo: jos joku sivusto alkaa ottaa päähän, PISTETÄÄN SE INTERNETSKU KIINNI tai VAIHDETAAN SIVUSTOA. Te jotkut häröilijät olette kuin muinainen mummo, joka valitti TV-yhtiölle, miten on kauheeta kun yöllä tulee sitä hirveää pornoa sieltä. Kuka pakottaa katsomaan? Kuka pakottaa lukemaan?

En halua lopettaa, mutta saatan pitää pienen mietintätauon. On eheytettävä omaa pipipäiden sietokykyä.

Hyvää lokakuun loppua kaikille - minä alan valmistautua kirjamessuihin:) Vielä eräs piristävä pätkä, joka kikatutti minua vallan mahdottomasti:)