Osa 216: lokakuu on ruskeaa kuraa

 

Iski ahdistus. Monista asioista. Päätin jaksaa pari viikkoa vielä ja sitten pääsen keskittymään olohuoneen sisustusongelmiin. Sisustusongelmat ovat ongelmista parhaita silloin, kun muu maailma kodin ulkopuolella ahdistaa.

Muutoksia tulee kuin oliiveja pullosta. Osa on omavalintaista (lopetan yhden harrasteen kevätkaudella, muutin päivärytmini ja ruokavaliotani kertaalleen, keskityn taas oikeisiin asioihin keskittymiseen) ja osa ei (olo on kuin katselisi ufosieppausta sivustaseuraajana).

Kiintiö täynnä kuraa

Ilma oli eilen ruskeana siitä pashasta, mikä minua kohti lensi. Paristakin suunnasta. Kirjoitin aivan raivoisan tekstin, mikä itsessään teki hyvää ja purki tunteita. Tunnepurkaukset ovat vain siinä määrin regressiivistä töhnää, että ei niitä julkaista:) Kirjoitin uusiksi, tyynempänä. Silti tämä asia on saatava kirjoittamalla ulos järjestelmästä, koska se myrkyttää mieltä. Tämä kaikki seuraava teksti ei koske yhtä ihmistä yksistään vaan oikeastaan hahmoa, joka on yhdistelmä kaikista näistä vastaavista tapauksista.

Minä olen neljääkymmentä lähentyvä naisihminen, joka on pärjännyt elämässään aikas hyvin. Siitä huolimatta minua toisinaan lähestyvät nk. matronoivat tahot, jotka ovat yhtäkkiä päättäneet antaa vähän "palautetta". Vaikka olen heidän mielestään idiootti teinix, jota pitää vähän kouluttaa, siitä huolimatta osaan erottaa kaksi asiaa toisistaan: palautteen, jonka ystävä sanoo välittämisen ja agapen lähtökohdista (yleensä mietittyä, aiheellista, asiallisesti ilmaistua ja perusteltua, ja siitä voi ja saa keskustella) - ja palautteen, jonka toveri tuiskaisee oman kriisin tai hatutuksen lähtökohdista ja räyhäävän äitimuorin tyylillä (yleensä sen tarkoitus on olla loukkaava, alentava ja homma perustuu ihmisen omiin *oletuksiin*, joilla harvemmin on mitään tekemistä todellisuuden kanssa).

Helpottaako se oikeasti, että voi sommitella minut päässään pikku lussuksi tai idiootiksi, joka ei vaan itse osaa eikä vähästä sanomisesta opi? Antaako se vallan tuntua, kun tulee tontilleni porttia paiskoen, sohii kukkapenkkiä, katkoo pari oksaa ja lähtee sitten juosten ulos hönkimään, että kauhee eukko, kun alkoi yhtäkkiä huutaa aggressiivisesti? Pohja se on miunki säkissäin - aika paljon pashaa minäkin kestän, mutta rajatonta älyttömyyttä en kauaa katsele.

Tuulenpuuska on kertonut tuttavalle, että Minttu ei tykkää tontuista, ja sen jälkeen minä en tontuista tykkää, vaikka kuinka muuta väittäisin. Tuttava tekee teot ja asettaa sanansa sen mukaan, että olen tontunvihaaja. Jos yritän puuttua siihen tai väittää vastaan (koska mielestäni pidän tontuista) olen paskamainen vääntäjä, draamahakuinen riidanhaastaja tai hankala ihminen, joka ei kestä totuutta tai rehellisyyttä. Tuttavan (ilmeisesti nk. helppo ihminen) ei tarvitse vaivautua kysymään minulta minun ajatuksistani tai elämästäni, koska hän voi päättää totuudet omassa päänupissaan. Kätevää.

Mistä syntyy käsitys, että minulle voi sanoa mitä vaan, oli se kuinka tilanteeseen nähden suhteetonta, tarkistamattomiin oletuksiin perustuvaa tai täysin vailla perusteita olevaa tahansa? Jos kerran ihminen inhoaa vääntöä ja riitaa, miksi ihmeessä hän tulee esittämään minulle teesejä ja syytöksiä, jotka ovat vähintäänkin hihasta vedettyjä ja perusteiltaan höttöä? Eikö ole sanomatta selvää, että joutuu "vääntämään" eli perustelemaan asiansa, jos lähtee toisille rähisemään ja väittämään omaa fiktiota faktaksi? Kun sitten omaa fiktiota ei voi fiktioksi myöntää edes todisteiden lojuessa pöydällä, on otettava nämä nerokkaat "kukaan ei jaksa sua ku sä oot niin vaikee"- ja "tappele ittes kaa drama queen" -argumentit apuun. Ihansama, vtunväliä, vttuux teinix dissaan sua, daa.

Ei ole ilmaisia lounaita, eikä pommeja viskota toisen olohuoneeseen ilman seuraamuksia. Jos minulle tullaan heiveröisin perustein rähisemään minun asioistani (niistä ensin asiallisesti tiedustelematta), varautukoon "vääntämään". Kun oletukset on todistettu paikkansapitämättömiksi, fiksu ihminen tajuaa vetää sanansa takaisin ja pyytää anteeksi aiheettomia syytöksiä. Olen koira, jota ei kannata potkia syyttä ja ainakaan yrittää selittää aiheetonta potkua aiheelliseksi ja ansaituksi. Silloin alkaa kulmahammas näkyä ylähuulen noustessa.

Kun sitten on rähisty ja sähisty, tarvitaan toki loppuhuipennus. Se on usein se perinaisellinen "en mä koskaan oikeasti saanutkaan" -veto. Viime vuodet ovat katsos olleet yhtä kestämistä ja kärsimystä takiani. Okei, toveri ei saanut ja feikkasi vuosia - minä sain aitoja ja oli kivaa. Siinä mielessä toverilla on totisesti syytä olla katkera.

Miksi ihmeessä tämä ihminen on kestänyt ja kärsinyt vuosia hiljaa? Odottiko hän mitalia koettelemuksistaan? Pitäisikö maksaa korvauksia Absurdialandian pankkitilille? Kestikö ihminen kaikki ne vuodet siinä uskossa, että jonain päivänä minä MUUTUN (hänen mielestään) paremmaksi ihmiseksi? Mikä ihme on sellainen tuttavuus, johon lähdetään odottamaan, että toinen muuttuu tai että toisen ylipäätään pitäisi muuttua?

Eihän se toveri useinkaan oikeasti ole vuosia kärsinyt (tai on ihan helvetin typerä). Vuosien kärsimys on se kuuluisa syyllistämisen alkeellinen tappara. Silti: kun kerran kaikki näytti olevan hyvin eikä mitään muuta tuotu ilmi, toveri on valehdellut vuosia - TAI sitten kaikki oli oikeasti hyvin, ja hän valehtelee nyt menneistä vuosista. Toveri on siis valehdellut joko vuosia tai nyt - ja tietty saattaa sanoa vihaavansa valehtelijoita ja valehtelua. Valehtelijoita ja valehtelua minäkin vihaan. Siksi pyrin välttämään sitä itse viimeiseen asti. Vaikka kuinka olen vihainen, ei hyvien asioiden arvoa ole tarvetta mitätöidä tai kieltää - eikä tehdä yhdessä asiassa idiootista kokonaisvaltaista tyhmäkettä.

Näitä on nyt tullut esiin: ihmisiä, jotka ovat hissukseen kantaneet kuukausia tai vuosia kaunaa sanomatta sanaakaan. No, toivottavasti kauna oli valiokamaa ja sen kantaminen orgastista - en minä muuten ymmärrä, miksi vihan lantakasassa joku haluaa rypeä pitkiä aikoja. Saahan sitä rypeä, jos haluaa, mutta miksi se pitää minulle aikojen päästä tulla kertomaan? Siksikö, että nyykähtäisin syyllisyydestä kontilleni ja ymmärtäisin, miten huono ja kehno ihminen olen, kun en ole telepatiallani tajunnut asioiden oikeaa tilaa, joka on minulta salattu? Ei sitten kannattanut puhua epäkohdista sillä hetkellä, kun se alkoi kaivaa? Vai alkoiko se kaivaa juuri nyt ja piti asiaa vahvistaakseen sánoa, että on kaivanut itse asiassa jo kivikaudelta asti?

Jos tekee päätöksen pitää suunsa kiinni epäkohdista, pitäkööt sen kiinni loppuun saakka. Tuollaisen käyttäminen syyllistämisen aseena on vähintäänkin...no, jotain säälittävän ja hölmön puolivälistä.

En ole ihminen, joka haastaisi riitaa ja hyökkäisi ensin. Teen aloitteita keskusteluun ja kyselen kiperiä, mutta en rähise ja riitele ensitöikseni. Olen ihminen, joka pyrkii selvittämään riidat ja puolustautuu, jos on pakko. Tähän ikään tiedän jo aika tarkalleen omat hyveeni ja puutteeni - jos siitä on eriäviä käsityksiä, esittäkööt asiansa ASIALLISESTI kuten aikuiset ihmiset. Mälkättävien matroonien tai patroonien räyhäystä en suvaitse enää sekuntiakaan, keneltäkään.

On ihan helvetin sääli, että asiat menevät tähän jamaan, missä lausuntojen absurdius ylittää jo kaikkinaiset järjen rajat. Ihan kertakaikkisen hirvittävän sääli. Ei voi muuta tovereille toivoa kuin parempia aikoja ja parempia ystäviä, jotteivät joudu enää enempää kitumaan. Kiitos menneistä hyvistä ajoista (minä ihan oikeasti pidin niistä eikä niiden arvo muutu nytkään).

Anonyymille

Anonyymi (luonnollisesti, tottakai) lähetti postia, että minun tulisi muistaa nöyryys, kun en tunne itseäni laisinkaan. Sell-vä. Tämä IP-osoitteen perusteella xxxx:een jäljitetty tuntematon ihminen siis tuntee minut läpikotaisin, mutta minä en laisinkaan? Onkohan kyseessä xxxx:n psykiatrinen osasto?:-) On sen verran monta huutelua tullut samasta osoitteesta, että kohta lähtee ylläpitoon kyselyä. Ettäs kehtaat, iso ihminen!

Lisäys myöhemmin: Anonyymi räjähti - häpeällisesti olen käyttäytynyt, kun olen IP:n sijainnin katsonut webistä - voi herrajumala teitä ihmisiä:-DDDDD Kysyit, onko minulla osaava olo, kun tsekkasin mistä IP:sta tuo anonyymi räkytys tulee. Ei, minulla on ihan normaali olo. Entä sinulla anonyymi: onko sinulla älykäs olo, kun lähettelet tuollaisia "lueksä ees mitä kirjoitat" - ja "et tunne ittees yhtään, kandeisi muistaa nöyryys!" - palautteita?

Minusta tuntuu kuule, että sinä vain säikähdit: et tajunnut, että IP:si jää näkyviin. Ymmärrän anonyymiytesi sikäli, että sen sävyisiä palautteita harvoin kirjoitellaan (vaatii aika epäkypsää persoonaa mennä vänkyttämään tuntemattomille ihmisille tietämättömyyden suomalla asiantuntijuudella) - ja ethän sinäkään niitä palautteita kehdannut omalla nimelläsi lähettää! En ihmettele. Koitapa etsiä itsellesi jotain tasapainottavampaa luettavaa ja seuraavalla kerralla esitä mielipiteesi omalla nimelläsi!

Lisäys 19.10.2006
Te ette ikinä usko (minä en usko ainakaan): tämä anonyymi uhkailee minua lakimiehillä ja raastuvalla, koska olen kuulemma anonyymipostin sallimalla (=lomake sallii sen) "sitoutunut anonyymiyden suojeluun". HÄH? Siis tämä anonyymi lähettää itse, omin käsin ja tieten tahtoen anonyymina sähköpostia minulle ja horisee, että IP-osoitteen esiinkaivaminen JULKISESTA WEB-PALVELUSTA on rikos? Kyllä vain. Sell-vä.

No, sanottakoon se tässä: hyvä anonyymi, en halua koskaan enää ikinä saada sinulta sähköpostia ja toivon, että pysyt mahdollisimman kaukana sähköpostilaatikostani ja palautelomakkeistani. Mikäli postintulo jatkuu, katson sen häiriköinniksi, jolloin otan yhteyttä ylläpitoosi.

Hyviä asioita

Tämä on omalohtua tämä:)

Kotielämä skulaa: kotona on kivaa ja siellä asuu hyviä ihmisiä ja eläimiä. Uhkeaa olohuonetta suunnitellessa (ja huonekaluja kaupoissa tutkaillessa) tuntuu levolliselta. Viikonloppuisin ei kaipaa kotoa mihinkään.

Elämässä on paljon hyvää, kun lopettaa energian pistämisen hukkakohteisiin. Ei kannata miettiä typeryyksiä (vaikka ne rassaavat, tottakai) vaan unohtaa ja iskeä silmänsä tiukasti vaikkapa kissaestetiikkaan.

On mukavaa viettää aikaa hyvien ystävien kanssa, tehdä mukavia asioita ja välttää epätasapainon pesäkkeitä. On hyvä sylitellä kissoja ja lässytellä läheisille, jotta oppisivat, kuinka tärkeitä ja ihania ja arvokkaita ovat!

Vielä vähän hässäkkää edessä - kivaa tapahtumaa ja juhlintaa! Kyllä tämä lokakuu vielä voiton puolelle kääntyy ennen marraskuuta!

Kiitos A:lle ja K:lle tästä linkistä! Päivän riemuisin Dr. Who -aiheinen sivu - Dalek song! :-DDDDDD

Ja muuten vaan ajatuksia herättävä linkki kauneudesta .