Osa 214: Eri palkka, paras keikka ja muuta silppua

 

Viime ajat ovat olleet aika haipakkaa, mistä luonnollisesti seuraa väsymys. Tätä väsymystä on pitänyt hoitaa pitkin yöunin, joogalla, vyöhyketerapialla ja järkevällä olemisen tavalla. Toisaalta tunnustan suoraan, että hoivaan itseäni ollakseni kunnossa ja vireä sitten, kun on hauskaa ja valvottaa:-)

Päätin kokeilla intialaisen lääketieteen elämäntaparemonttia: empiirinen koe on käynnistynyt ja jos siitä seuraa terveyttä & hyvää oloa, aina parempi. Vaikeinta on herätä aikaisin ja välttää pastaa, helpointa olla ilman aamiaista ja syödä mausteisia ruokia.

Alan myös kirjoittaa kolumneja erääseen isoon lehteen (kerron myöhemmin:) ja odotan innolla kolumnistin aikakauttani.

Eri työstä sama palkka?

Eri työstä pitäisi naisten saada sama palkka . Selevä. Kun kollegani Tarumaija lähtee viideksi vuodeksi synnyttämään ja hoitamaan lapsia, hänen palkkakehityksensä pitäisi siis kulkea täsmälleen samaa rataa kuin minun, joka olen töissä tuon viisi vuotta?

Jäätteenmäki saa olla harmissaan (kuten kuka tahansa äiti), että jokainen lapsi aiheuttaa palkkaan jälkeenjääneisyyttä. Sanamuoto "jokainen lapsi pudottaa naisen palkkaa" on mielestäni virheellinen: ei se lapsi palkkaa mihinkään pudota, mutta jos nainen on kotona ja palkkakehitys ei kulje kuten töissä olevilla kollegoilla, se on vain juuri niin kuin sen olla pitää! Työpaikka kun maksaa palkan *työstä* eikä synnyttämisestä ja lastenhoidosta.

Tottakai on kovasti ikävää, että ura ei etene kotitöissä, mutta älkää nyt herrantähden tulko selittämään, että kotiäidiksi jäävän tulee saada samat työedut palkkoineen ja bonuksineen kuin niiden, jotka siellä työpaikalla raatavat. Eikä kukaan pidä siitäkään, että joutuu töissä tekemään perheellisen työt toistuvasti siksi, että perheellinen ei työssä ollessaan pysty keskittymään hommiinsa.

Paras keikka

Lauantaina syyskuun lopussa Tampere-talolla esiintyi Don Johnson Big Band . Aiemmin keikkojen huippulistaukselleni ovat päässeet Opeth, Suzanne Vega ja David Bowie, mutta nyt DJBB kiilasi kärkeen söpösti ja vailla kyynärpäätaktiikkaa.

Olen viimeksi parahtanut itkuun konsertissa musiikin eksaktiuden ja soinnin harmonisuuden takia japanilaisen rumpuryhmän Za Ondekozan keikalla. Nyt lähti nyyhkäleitä silkasta estetiikasta, minkä DJBB loi valoilla, musiikilla ja yksinkertaisesti "fiiliksellä". Tampere-talon suuressa salissa on harvoin pompittu seisten hikeen asti - ja erityisesti se, miten paljon iloa ja onnea mahtui sinä iltana yhteen saliin, oli käsittämätöntä ja harvinaisuudessaan sydäntä isolla kädellä koskettavaa.

Kirjakuulumisia

Jostain syystä olen kirjoittamisprojektin jälkeen siirtynyt lukemaan isolla intensiteetillä. Viikossa menee useita opuksia. Nam.

Ihastuin kovasti venäläisen A.Marininan dekkareihin. Luin kaikki suomennetut samoin tein. Kummipoikani suosituksesta tartuin myös Christopher Paolinin "Eragon"- ja "Esikoinen" -teoksiin. Olen myyty ja fani! Tätä aiemmin kolahti kivenmurikan lailla Philip Pullmanin Universumin tomut - trilogia (Kultainen Kompassi, Salaperäinen Veitsi ja Maaginen Kaukoputki).

On tullut vastaan muunlaisiakin kirjoja. Kari Hotakaisen "Syntisäkin" ja Virpi Hämeen-Anttilan "Suden vuoden" lukemisen keskeytin kymmenen sivun jälkeen. Syntisäkki oli kuin kopio mukahauskasta veijaritarinasta 1950-luvun Suomi-elokuvan B-osastolta. Suden vuosi oli vain yksinkertaisesti väkinäisen tylsää aprikointia siitä, ketä panis ja rakastanks mä tätä ketä mä panen. Myönnän, että joku voi löytää noista kirjoista paljonkin - minä jäin sitä paljoa vaille tällä kertaa.

Fahrenheit 451 ja bannausta

Kun luin Orwellin "Vuonna 1984" teininä, suhtauduin kirjaan aika huvittuneesti. Kun luin sen vuosi sitten, ei naurattanut enää. Nyt hirvittää, missä maastoissa "Vapaa maailma" (oma planeettansa, täytyy myöntää) eli Yhdysvallat menee: Fahrenheit 451 poltettava ! "Banned Books Week" eli kiellettyjen kirjojen viikko on varsin kiintoisa idea: Suomessa sellainen kampanja saisi ihmiset ahmimaan Salamaa ja muita kauheuksia:)

Taide voi johtaa syytteisiin - eikä tuijoteta niitä torsoja! Hyi! Anttilan kuvastostakin voisi leikata kaikki alusvaatemainoskuvat pois. Taulut on kiellettävä (jos niissä näkyy paljasta ihoa)! Burkha päälle joka iikka! :-)

Kirjarinki kierrättää kirjaa. Pitäisikö nyt nostaa kauhia voihke, että minulta viedään rojaltit tällä kaamealla tavalla? Miten minusta tuntuu vain hyvältä, että kirjani kiertää ja se luetaan? Miksi minä ajattelen, että vaikka sama levy/kirja kiertäisi sata ihmistä ilmaiseksi, se poikii kumminkin ostajia enemmän kuin se, että yksi pihtaa artefaktia itsellään?

Silppua

Hurmaavia nörttipaitoja. Teki heti mieli ostaa pari, lahjaksi ja itselle:)

Miksikähän minua jotenkin sekä itkettää että naurattaa: seurakunnalla on pätäkkää , jota se voi käyttää oikeaoppisten avuksi tai vaan kylpeä kolikoissa. Uskonnosta viis, jokainen yritys maksaa kirkollisverot ja yksityisten kansalaistenkin rahoista vetäisty veroprosentti takaa kirkolle kivat oltavat.

Yhteiskunta ja valtio tukee kirkkoa - mutta miksei kirkkoa näy tukemassa voitoillaan esim. lasten ja nuorten psykiatristen klinikoiden toimintaa tai Kelan terapioita? Itse asiassa seurakunnille jää 64 miljoonan voitto käteen: osan voisi käyttää vaikkapa tähän ? Kirkkohan ON lasten, vanhusten, vähäväkisten ja sairaiden asialla, eikö vain?