Osa 212: Syksy saapui

 

Syksyn kylmä hyy saapui kaupunkiin ja istuin sisätiloissa takki päällä kylmänväreissä. Nuha sai nenän tuntumaan jättimäiseltä herkkusieneltä poskien välissä. Selkärankaa kolotti. Kuuleeko immunologinen keskus?

Kävin Naisunionin kirjallisuusillassa keskustelemassa: ilta oli todella akkaenergeettinen ja kiintoisa, tapasin arvostamani Kaarina Hazardin ja Naisunionin perintönä saama Villa Salin oli mahtava paikka. Kiitos Ida Salinille, joka testamenttasi omaisuuttaan tulevien sukupolvien naisille!

Minä ja Telluksen asukit

Toistuvasti tokaisen, että Telluksen asukit ovat mielestäni kiintoisaa ja osittain jopa käsittämätöntä sakkia. Tulee niiden kanssa silti joskus toimeenkin. Joskus asiat vaipuvat syvään absurdialandiaan, eikä siinä auta muu kuin hengitellä nenän kautta ja juoda kahvia.

Jotain elämän ironiaa on siinäkin, että nyt juuri, kun olen saanut aikaan konkreettisesti jotain sellaista, mikä minun on pitänyt ystävieni mielestä aina tehdä (kirja, jep), huomaan olevani orpo piru nurkassa. Frendejä on kadonnut perhe-elämiin, harrasteisiin, parisuhteisiin, muuten vaan ja siksikin, ettei seurani vaan enää inspiroi. Olen ehkä itsekin mennyt etäällä joistain asioista ja elämä raahannut ihmisiä eri teille.

En syytä orpoudesta muita vaan elämän normaalia menoa ja itseäni hiukkasen. Mitäs kirjoitin viime vuoden ja olen juossut syksyn kirjakiireissä. Mitäs en ole kolmen lapsen äitee hiekkiksellä tai ihan jokumuu:)

Muutama ystävä on silti. Edelleen. Jotenkin heidän arvonsa korostuu näinä aikoina, ja kiitollisuus on usein kylässäkäyvä tunne.

Isillä vaikeuksia?

Kun isä laiminlyö lapsiaan, hänellä on "vaikeuksia järjestää lapselle aikaa". Jos lapsi kokisi, että äidillä ei ole hänelle aikaa, äiti olisi yksinkertaisesti huono äiti ja välinpitämätön paskiainen, joka ei ansaitse perhettään.

Lapsikin tajuaa, että ihminen antaa aikansa sille, mikä on arvokasta. Turha isien on länkyttää perheen tärkeydestä, jos työ menee aina ja vuodesta toiseen perheen edelle.

Kirkko ja tasa-arvo

Arawn kirjoitti hyvin uskontokuntien piilosovinistisesta eli muka-tasa-arvoisesta asenteesta. Juuri tuon käsittämättömän huttupuheen (mies on naisen pää, mutta kyllä ne on tasa-arvoisia) takia en ole juurikaan lämmennyt tunnustamaan minkään lahkon tai yhteisön oppeja. Kun tällainen sovinistispohjainen eli patriarkaalinen kirkkokunta on vieläpä valtionuskonto, voidaan vain arvailla, edistääkö se yhteiskunnassamme sukupuolten välistä tasa-arvoa ja molemminpuolista kunnioitusta vai edistääkö se täsmälleen sitä, mitä tähänkin asti: naisen luontaisen alemmuuden ajattelua eli sovinismia.

Mutta rukoilla voi silti aidosti humaanimman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta:)

Karman vai karmea laki?

Kukkaruukun hallussapito voi olla tulevaisuudessa huumausainerikos. Eikä tämä ole vitsi.

Eikö kukaan rääkäise, kun valiokunta pusaa uutta huumelakia , jonka mukaan pilvien katselu, ruohonleikkuu ja tukkapölly ovat vähintään huumausainerikoksen yrityksiä, josta seuraa rangaistus? Kukkaruukun rakennus on rangaistavaa? Haloo?

"Lakivaliokunta huomautti mietinnössään, että rangaistavuus ulottuu poikkeuksellisen pitkälle, jos rikoksen valmistelun yrityskin säädetään rangaistavaksi. Valiokunnan mielestä näin pitää silti tehdä. " Selevä.

Ei, minä en suosi huumeita. En halua huumeita lähelleni. En halua lakia, joka sallii kovat huumeet. Mutta en halua lakia, joka on sanamuodoltaan väljä kuin jotainhärskiä - se tarkoittaa, että mikä tahansa voidaan tulkita rikokseksi. Jopa ajattelu voidaan tulkita yritykseksi tehdä rikos.

Millä perkuleella kukaan voi todistaa, että parvekkeelle rakennettu kukkalaatikko EI ole ajateltu kannabiskasvien vaan vesikrassin viljelyyn?

Kissajuttuja

Kissalista ilahdutti. Siellä on paljon sanontoja, joissa asuu totuus.

Minustakin on syytä varoa kissanvihaajia. Jokainen kissan palveluskuntaan kuuluva tietää, että suljettuja ovia kissa ei voi sietää. Ja kissan ja koiran eroista...niin, koirat ovat toisinaan mukavia, mutta en halua liehakoivaa koulutettavaa vaan omatahtoisen olennon, jota voi ihastella. Kissa on minun valintani, koska en pidä käskyttämisestä ja kasvattamisesta (mielestäni koira on kuin harjoituslapsi pottaopetuksineen kaikkineen). Koiran kanssa oppii varmasti lastenkasvatusta:) mutta kissan kanssa oppii aivan erilaisia houkuttelun ja oveluuden taitoja - kissaa kun EI VOI hallita tai pomottaa.

Yksi juttu minua näissä kissahommissa häiritsee (nyt saan taatusti lauman kissaihmisiä niskaani): se, että jotkut ihmiset, joilla on kissa, puhuvat kissastaan vauvoina ja lapsina ja itsestään mammana, äippänä ja äiskänä. "Mitvit?" kysyy hämmentynyt kahden kissan hovimestari-sisäkkö.

Next time something completely different...

Yritän päästä esittelemään itkettävän uutisen parin viikon takaa ensi kerralla. Nyt se vaatii sellaisia ikävissä vesissä pyörimisiä, ettei jaksa mitenkään.

Olo muuttuu sitä hiljaisemmaksi, mitä enemmän kohti talvea kuljetaan. Siksikin kissojen ja lähi-ihmisten lämpö on äärimmäisen tärkeää: ne pitävät horroksen etäällä.