Osa 211: Huonepalvelusta ja uutistilkkeitä

 

Oli pakko kirjoittaa välipala. Pakkasi asiaa niin paljon taas, että kypsymässä ollut juttu joutuu odottamaan hetken.

Vanhakin koira oppii tempun?

Hyvä Trio Erectus ja muu LTU-väki. Tuttu tyyppi . Hänen blogistinen pahoittelunsa oli tosi-ihmisen puhetta. Ensimmäistä kertaa näen ahdasmielisen nais- ja kaikenmuun halveksujan avaavan silmänsä ja tulevan järkiinsä. Nostan hattua!

Lisäys: kaiken maailman ANONYYMIT vellihousut, jotka kirjoittelevat minulle moskaa siitä, kuinka minä olen aiheuttanut Kokkarisen sivujen sulkemisen, voisivat vaikka haistaa huilun. En ole ollut aiheuttamassa Kokkarisen ongelmia enkä tiennyt hänen blogistaankaan ennen eilistä.

Minusta Kokkarisen tietyt mielipiteet ovat hänen asemaansa ajatellen erittäin kyseenalaisia: jos opettajalla on kasa äärimmäisen naisvihamielisiä ja seksistisiä mielipiteitä, minä en usko hänen pystyvän olemaan objektiivinen ja tasapuolinen mm. arvostelussa. Siksikin Kokkarisen pahoitteluteksti lämmitti sydäntä: hän oli ymmärtänyt sen, miten tietyt mielipiteet aiheuttavat laajaa epäluottamusta.

Se, että Kokkarinen sulkee bloginsa, oli käsittääkseni hänen oma valintansa. En usko, että hänen pitää sulkea blogi vaan että hänen tuli korjata julkisuuteen päästämiään mielipideilmaisuja. Jos hänelle yritetään järjestää potkut työstään nyt, kun hän on julkisesti pahoitellut sanomisiaan ja luvannut katsella maailmaa eri silmin, tulen olemaan ehdottomasti potkuja vastaan. Se asia, luotanko Kokkarisen oikeasti muuttaneen mielipiteitään ja ajatuksiaan, se jääköön avoimeksi. Joskus on älykästä perua puheensa ja väittää olevansa tyystin toista mieltä, jos kerran siitä on leipäpuu ja työpaikka kiinni.

Minusta mielenkiintoisinta on, että tietyt netin parkumatit nimittävät tuota arveluttavien mielipiteiden miehen joutumista sensitiivisyyskoulutukseen termein "feministien salaliitto pakotti Kokkarisen sulkemaan blogin ja nyt ne varmaan vie siltä työn". Feministien salaliitto ja feministimafia? Kertokaa nyt helketti, miten siihen pääsee liittymään - ai niin joo, se taisikin olla vain muutaman parkumatin ihan omassa päässä oleva psyykeryppy. Sorry:)

Normaali huonepalvelutaso

Olen aina paahtanut siitä, että 'normaalissa' parisuhteessa en viihtyisi päivääkään enkä koe sitä itselleni inhimilliseksi olotilaksi. Normimies odottaa naiselta sellaista palveluhalukkuutta, itsestäänselvää uhrautuvuutta ja alistumista miehen asettamiin realiteetteihin - ja se ei minun luonnolleni (joka uskoo tasavertaisuuteen, molemminpuolisuuteen ja reiluuteen sukupuoliriippumattomasti) kertakaikkiaan käy eikä sovi.

Olen ennenkin kuullut näitä juttuja: yhteistaloudessa, jossa kumpikin tienaa saman verran, rahat kulutetaan miehen hifi/tietsikkateknoharrasteisiin ja miehen raahatessa kotiin kolmatta tuhannen euron näyttöä nainen tuumii, että keittiön pöytä (max.500e) olisi syytä päivittää. Tähän mies vastaa, että moiset naisten sisustushömpötykset ovat rahanhukkaa, eikä mies 'anna lupaa'. Naisen ehdottama (lohdutuspalkinto) verhojen tai maton osto heitetään myös ideoiden romukoppaan. Mies kertoo sen jälkeen, että aikoo satsata muutaman satasen uuteen näytönohjaimeen.

Olen kuullut, kuinka mies harrastaa lajia, jota voi harrastaa vain pohjoisessa Siperian viereisessä syrjäkylässä. Lasten koulut, kaverit ja vaimon työ saivat sanoa hei-hei, koska koko perhe muutti hevonkuusenmutkaan. Paikkaan, missä ei ole lapsille tai nuorille muuta tekemistä kuin kaivella napaansa tai finnejään.

Olen kuullut, kuinka perheellinen mies matkustaa ja harrastaa yksinään, kavereiden kanssa. Perheellinen nainen saa lähteä työmatkalle, kun hankkii anopin lapsenvahdiksi, tekee ruokaa pakkaseen ja muistaa tuntea syyllisyyttä huonosta äitiydestään.

Olen kuullut, kuinka nainen kotona ollessaan tekee itsestäänselvästi enemmän kotitöitä kuin kodin ulkopuolella töissä käyvä mies. Kun mies jää kotiin, syystä tai toisesta, hän ärtyy ehdotuksista tehdä enemmän kuin puolet kotitöistä.

Ennen kuin riemastutaan: seuraava viite on vain yksi yksittäinen esimerkki, sen tarkoitus ei ole osoittaa kirjoittajaa, hänen puolisoaan tai heidän suhdettaan epäkelvoiksi. Kunhan nyt vaan tarttui kerrankin erittäin sopiva pätkä tekstiä silmiin. Tämänpäiväinen Peggyn kirjoitus kertoi:

"Nyt höyhensaarille! Viime yönä en saanut nukuttua, kun pesin Siippasen paitoja. Hänellä kun ei ollut sopivaa siistiä paitaa aamuksi ja kerran hän ihan oikeasti meni töihin ryppyisessä ja aika masentavassa paidassa. Minua jotenkin nolotti sen jälkeen, vaikka ei kai minua voi suoranaisesti syyllisenä pitää, jos mies jemmaa paitansa johonkin muovipussiin, mistä niitä ei voi etsivä löytää? Eilen tosiaan juuri ennen nukkumaanmenoa tämä muistaa, että paitakin pitäisi olla. Muuten olisin jättänyt kyllä sikseen, mutta en halua ryppylikapaitaisena töissä-episodin toistuvan."

Näen tällaisia juttuja blogeissa usein. Naiset tarjoavat ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ, NORMAALINA ja KYSEENALAISTAMATTOMANA miehelle sellaista huonepalvelutasoa, joka nostaa kulmakarvani hiusrajaan. Tuollaista pidetään täysin normaalina, ja varmasti kyseessä on naisen mielestä hyvä mies.

Miettikääpä hetki, jos mies olisi kirjoittanut blogissaan, että ei päässyt nukkumaan, kun vaimolta oli puhtaat koltut lopussa (oli jättänyt niitä muovipusseihin komeron pohjalle) ja piti nousta yön selkään pyykkäämään ja silittämään vaimolle mekkoa. Ai ei tulisi mieleen kiljua, minkä helvetin diivadominan kanssa sä jätkä asut? Eipä varmaankaan :-)

En voisi koskaan, kuuna päivänä, kuvitella, että jättäisin pyykkini muovikasseihin ja pesemättä, ja alkaisin *puolisolleni* vinkua nukkuma-aikaan, kun ei ole puhtaita vaatteita saati ODOTTAA *normaalina asiana*, että puoliso hoitaa minun pyykkini. En helvetissä. Minä olen aikuinen ihminen, joka osaa pissiä itse ja solmia kengännauhat: tarhaikä meni jo, silloin sopi kiljua äitiä pyyhkimään. Jos käteni on kipsissä ja olen kipeänä, tottamooses puoliso hoitaa asiat, kun PYYDÄN, mutta se onkin juttu erikseen.

Sukupuoliroolit vaikuttavat näin: Normiparisuhteissa *naisten* tulee hoitaa käsittämättömiä palvelijahommia *pyytämättä*. Sitä odotetaan, ja sitä on miehellä oikeus edellyttää. Mutta kun: ERITYISPALVELUKSIA PYYDETÄÄN EIKÄ ODOTETA TAPAHTUVAKSI AUTOMAATTISESTI. Erityispalvelua saadessaan tajutaan erityispalvelun arvo ja ollaan kiitollisia.

Tässä on vaan se ongelma, että miehet tajuavat tuon erityispalveluiden erityisarvon ainoastaan silloin, kun puhutaan miehiltä pyydetyistä erityispalveluista: naisten kuuluu tehdä erityispalvelukset normaaleina puhdetöinä ja normaalit palvelukset suorastaan nöyränä ilosta ja riemusta. Se on "se isompi ero" sukupuolten välillä. Juuri tuollaisten kuvioiden takia älkää viitsikö selittää, että Suomessa on tasa-arvo liian pitkällä tai "jo toteutunut". Paskanmarjat!

Juuri tuollaisten kuvioiden takia, niin normaaleja kuin ne ovatkin joidenkin mielestä, minä pidin usein miehiä ja parisuhteita tiettyjen miesten kanssa seinähullujen hommana. Ja pidän monia suhteita sellaisena vieläkin. "Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää oikeasti miten kiva suhde on" - ja "Tuohan on ihan pieni asia" - teesit eivät mielipidettäni kauheasti muuta. Ulkopuoliset monta kertaa näkevät asioita, joille suhdetta elävät ihmiset ovat täysin sokeita (jopa äärimmäisen sadistisväkivaltaisessa suhteessa elävät pitävät kuvioitaan normaaleina). Koko olemista ja suhdetta kattava yleinen asenne- ja ajatusmaailma ei ole mikään ihan pieni asia.

Asiaa seurannut Peggyn uusi kirjoitus oli sydämeenkäypää pohdiskelua. Voisi olla hyvä jokaisen pariskunnan käydä tuo pohdinta omalla kohdallaan: olenko minä puolisolleni kumppani, joka hoitaa oman osansa pyytelemättä? Olenko minä aikuinen kumppani, joka hoitaa omat likapyykkinsä ja ongelmansa ihan itse? Olenko minä kumppani, jonka teoista arjessa näkee rakastamisen ja huomioimisen?

Miehille iso vinkki: ihan helvetin totta, uskokaa nyt, nämä yhteisen talouden kotityöt ja niiden kaatuminen yksin naisen niskaan (miehen kiertäessä vastuuta kuin teinipoika ja valittaessa ettei huvita tai "miks tarttee siivota") on yksi suurimpia syitä, miksi naiset piruuntuvat ja tympääntyvät äijiinsä ja liittoihinsa, miksi naiset pitävät miestä rasittavana ja holhottavana teinipoikana eli epämiehekkäänä, miksi naiset nalkuttavat ja murjottavat, lakkaavat mielimästä seksiä kanssanne ja harkitsevat avioeroa tai elämää toisen kanssa. Tämä ei ole vitsi. Tämä ei ole naisten tyypillistä valitusta ja hankaluutta. Tämä on ihan totisinta totta.

Uutistilkkeitä

Sitkeistä huhuista huolimatta naiset pärjäävät toisinaan näyttävämminkin kuin miehet tiedemaailmassa: Merkittävä tiedepalkinto ensi kerran suomalaiselle .

Ja sitten "something completely different": Voi Viivi, mitä menit tekemään! . Verbaaliselle sanakalvolleni paloi ikiajoiksi kansipojan boa, joka sai yöuinnilla kyytiä. Ei ihme, että Lehtikin reagoi. Kansipojan boakirjan nimi on kuulemma Sinkkuopas , joka Aamulehden Viivi-haastattelun mukaan on kirjoitettu "kieli poskessa" ja Viivin kaverit ovat sanoneet, että tuollaista se sinkkuelämä on. No, jos naisen on urheilutoimittajahommien jälkeen pakko päästä sanomaan, että isoa munaa on pukannut muutenkin kuin pääsiäisenä, mikäs siinä.

Oksenteleva anorektikkomalli on Snellmaninkin mielestä ihan normaali asia. Trendikin on vielä niukkuuteen päin menossa.

Ai että pahoinpitely? Minä kutsuisin tuota ihan selkeäksi murhayritykseksi. Ei jumalauta kukaan voi olla niin idiootti, että pistää syövyttävää Kodin Putkimiestä toisen juomaan ja kuvittelee, etteikö siihen kuolisi. Eikä tuomarin pitäisi olla niin höynä, että uskoo silmiäräpsyttelevän naisen selityksen, että piti vain vatsavaivoja aiheuttaa. Vatsavaivoja aiheutetaan risiiniöljyllä eikä putkiemäksellä, kele.

Lisää osastoa "en-voi-käsittää". Saisiko tuollaisia pysyviä eläinpitokieltoja myös koskien koiria, kissoja ja muita elukoita?