Osa 208: pehmittelylle ei ja uutistilkkeitä tarjolla

 

Viimeisten parin nokkavan ja hurjastelevan tilityksen jälkeen päätin kommentoida ihan vaan uutisia. Ihan ensin vähän jotain muuta:)

Naisten ja miesten vioista - ilman pehmittelyä kiitos!

Ta-Miitin tasoittelu oli oikein herkkä ja kaunis, ja varmasti valoi viileää voidetta monen haavaumiin. Tuo on sosiaalisesti hyvä reitti, itse taidan valita toisen polun. Selitänpä hieman.

En halua juosta pehmittelemään ja tasoittelemaan, koska sitähän aina odotetaan (naisilta), jos on mennyt sanomaan suoraan ikävistä asioista. Nyt pitäisi kauheasti katua tai perua tai ainakin nostaa metelillä esiin myönteisiä poikkeuksia ja hyviä puolia. Kertoa kivoista miehistä ja kehua miehiä. Ettei vain tulisi suututettua miehiä. Ettei antaisi hankalan ämmän kuvaa. Ettei luultaisi vihaiseksi, feministiksi tai katkeraksi lepakoksi. Ettei pidettäisi häirikkönä ja suorasuuna, joka ei saa kavereita. Näillä "etteillä" on uhkailtu ja peloteltu niin moni pitämään turpansa kiinni, etten minä enää tässä iässä jaksa leikkiä mukana:)

Jos 75% ikinä tapaamastani mieskunnasta sortuu asiaan A, B, C tai D (jotka samalla ovat naiskunnassa perin harvinaisia), kyllä siitä piruvie saa sanoa ihan suoraan. Kysyä, että mikä siinä on, että te äijät niin usein asiaa B tai D. Ja ihan vaikka kertoa ikävän mielipiteensä, miten pitää asiaa A typeränä ja asiaa C jättityperänä.

Poikkeusyksilöt voivat nostella kättä ja hihkua olevansa olemassa (ja olkoot iloisia poikkeuksellisuudestaan, minkä takia he eivät ikinäikinä sortuisi tyhmäilyyn) mutta eivät he voi ruveta ehdottelemaan, että poikkeuksesta tehdään sääntö. Jokainen tietää ainakin yhden miespuolisen kokossahyppijän, kännisen ranskanympäriuimarin, uhokaaharin, sillaltahyppääjän, sähköpaimeneenkusijan ja turhakuolemankohdanneenluupään. Lähes jokainen tietää ainakin yhden naispuolisen orgasminfeikkaajan, kierostiraskaaksihankkiutujan, mammalahkolaisen ja marttyyrimaijan. Ne OVAT sukupuolierityisiä asioita, ja niistä pitää saada puhua ja olla tuomitsevaakin mieltä. Ilman pehmittelyä (jonka tarkoitus on usein sanoa "NO EI VAINESKAAN!" eli mitätöidä koko juttu) ja tasoittelua. Ilman leimautumisia ja muita käkkänöitä.

Kehut tulevat sitten erikseen, kun aihetta on (joita ei myöskään saa pilata pakkokritiikillä). Totta hemmetissä voin kirjoittaa kuuden sivun ylistyksen puoliso- ja ystävämiehistä, enhän minä niiden kanssa muutoin olisikaan!:)

Minä hermostun muutenkin siitä asenteisiin sisäänrakennetusta ajatuksesta, että naisen pitää aina pehmitellä, tasoitella ja olla valmis kompromissiin. Nainen ei saa olla ehdoton eikä vahvasti mieltä, koska sitten hän on hankala ja känkkäränkkä (PMS vaivaa, vai?). Miehen kuuluu olla ehdoton ja vahvasti mieltä, koska se on määrätietoista ja miehekästä. Helkatti, jos ihmisellä on perusteltu mielipide, sen saa sanoa.

Sitäpaitsi: jos mies kirjoittaa lokalaitisia eli paksua sovinistista pajunköyttä, sitä pidetään huumorina ja korkeintaan vähän tuhahdellaan. Jos nainen kirjoittaa vankan mielipiteen, jossa ei miehiä ylistetä, akka on katkera miesvihaajalesbofeministi. Eikä huumoria näe kukaan, vaikka sitä olisi. Nimimerkillä kokemusta on:-) Ja kuten eräs nainen juuri tänään kirjoitti sähköpostissa "terävästi kirjoittavaa miestä kritisoivat lähinnä vain naiset. Terävästi kirjoittava nainen saa kimppuunsa naiset JA miehet." Totta, niin surullisen totta.

Ehkä siksi monet taitavastikin kirjoitetut blogit jäävät minulta lukematta, koska en kestä sitä pehmittelyä ja sopuilua, varsinkin jos joku mies äityy kommentoimaan pahasti. Ei olla kauhean vahvaa mieltä ja aina muistetaan sanoa, että eihän se oikeasti näin ole. Sanotaan, että vaimonhakkaus on kauhea asia ja heti kerrotaan, että oikeasti ei juuri kukaan vaimojansa pahoinpitele. Ollaan sievästi pahoillaan, kun maailma tuntuu tökkivän naista mutta tehdään selväksi, ettei siihen kukaan mies oikeasti syyllisty. Perutaan mielipide, ettei vaan kellekään yksittäiselle miehelle jää paha mieli. (Täytyy myöntää, että yksi suuria syitä, miksi rakastan niin helvetisti puolisoani, on se, että hänen kanssaan ei tarvitse sievistellä, söpöstellä, kivailla ja varjella miehistä egoa naisen teräviltä ajatuksilta.)

Uutistilkkeitä ja kommentteja

Meten kirjoitus avaruuteen lähtevästä siviilistä , joka sattuu olemaan nainen, on ajatuksia herättävä. Naispuolisuus tuntuu olevan pahempi ongelma muille kuin astronautille itselleen.

Jos astronautilla on hankalaa, tuskin kivaa on edes Venäjän naismiliiseillä . Heitä pidetään vähemmän korruptoituneina eli siinä missä miesmiliisit keräävät liksaa, naiset jäävät nuolemaan näppejään. Rehellisyys maan perii, tokitoki.

Tai vanhustenhoitajilla.

Iranin naisilla ylipäätään tuntuu olevan hankaluuksia olla olemassa. Katoaisivat Iranin maan päältä, mokomat kiusahenget - sandaaleja käyttävät helteellä ja vielä kyntensä lakkaavat.

Kulttuurimme vähemmän kaunis hedelmä: lapsimissin murha . Kyllähän Amerikan oikeusjärjestelmä on vähän sairas ja kyllähän kuolema on kauhea, mutta miksi tässä puhutaan lapsiMISSIN kuolemasta eikä pienen tytön, lapsen kuolemasta? Koko lapsimissi-käsite saa minut etsimään nurkkaa, johon voisi nykertyä ynisemään ja kuolaamaan rystysiini.

8 vuotta siepattuna ollut itävaltalainen tyttö ei halua tulla julkisuuteen. Pohdin hiljaa itsekseni sitä käsittämättömyyttä, että mies sieppaa itselleen tytön, jota pitää vankinaan 8 vuotta. En välttämättä usko tytön selviävän ihan normaaliin aikuisuuteen. Tyttö itse sanoo, ettei ole "jäänyt paitsi mistään".

Tyttöjen masennus huolestuttaa, ja on syytäkin. Onko e-pillereiden osuutta asiaan tutkittu yläasteikäisillä? Onko unenpuutteen ja roskaruuan osuutta asiaan tutkittu koko ryhmällä? Penskathan tuntuvat istuvan nykyään Mäkkärissä arkena 23:een asti - ei siinä paljon jää aikaa nukkumiseen.

Tämän viikon repäisevin tutkimustulos oli lasten sukupuolten vaikutus puoluekantaan . Olisikos se niin, että kulttuurissa jylläävät äärimmäisen vahvat sukupuoleen sidotut asenteet? Onneksi Ollila oli huolissaan vastapainoksi nuorista miehistä, vaikka tutkimusten mukaan tilanne ei ole kauhean huono (armeijaikäisten miesten kunto on pysynyt samalla tasolla 2000-luvun ajan). Ja kyllähän nuo näyttävät keksineen hauskoja tapoja kohottaa kuntoa:)

Hämmästelin, miten vihreä voi ryhtyä kokkariksi . Siinä on joku ristiriita. Sen sijaan olen käkätellyt kristittyjen loikkimista oikeistoon . Näitähän on muutama muukin (mistä Päivi Räsänen ärähti toissapäivänä) - ja siitä käy selville varsin selkeästi, miten ev.lut kristillisyys on ah niin lähellä oikeistolaista ajattelua. Kunnon "kokkarin" ja kristillisdemarin ero taitaa olla lähinnä siinä, että materiankahmimisen lomassa kristillisdemari väittää pitävänsä henkisyyttä materiaa tärkeämpänä. Kristilliskokoomuspuolue odottaa tuloaan.

Oikeistosta tuli mieleeni lahjakkaiden erityiskoulutus . Ihmettelin jo penskana, mikä siinä on, että jokaiselle vähälahjaiselle tai vammaiselle löytyy erityiskoulu, mutta lahjakkaasta päästä vain muusikoille ja urheilijoille. Oli se tylsää istua koulussa kaksi vuotta käsi poskella, kun muut opettelivat lukemaan, kirjoittamaan kirjaimia ja numeroita. Itse osasin ne jo viisivuotiaana kumpaankin suuntaan - ja en ollut edes nerolapsi. Olisin minäkin kaivannut virikkeitä ja haasteita, joita sain sitten yliopistossa.

Vanhemmille tiedoksi, että tällaisia niistä lällytellyistä lapsikeisareista sitten tulee

Parisuhdetutkimuksessa riitelyn vaikutus sairauksiin on ihan varteenotettava asia. "Tulosten mukaan miehet kärsivät etenkin suhteesta, jossa jompikumpi osapuoli oli hallitseva. Naiset taas sairastuvat, jos mies käyttäytyy vihamielisesti." Oliko todella niin, että mies kärsii suhteessa, jos hän itse on hallitseva? Jos niin olisi, voisi vaatia miehiä lopettamaan kukkulan kuninkuuspyrkimykset parisuhteissa ja hänen oman terveytensä takia:-)

Oikein huono ja oikein hyvä uutinen

Todella huono uutinen pisti minut mietteliääksi. Huolestuttaisi, jos suunnittelisin tulevien sukupolvien tilaa tällä Telluksella.

Huikean hyvä uutinen kohensi mielialaa moneksi päiväksi. Kun saataisiin sama laki vielä Suomeenkin. En usko, en sananvapauden enkä ilmaisuvapauden enkä minkään "vapauden" nimissä, että kellekään voi olla hyväksi katsella naisten kiduttamista ja silpomista viihteenä. Se, että monissa elokuvissa kuvataan raiskaus (yleensä vielä eroottisena tapahtumana), jota jotkut miehet pitävät elokuvan kiihottavimpana kohtauksena, on jotensakin sairasta.