Osa 204: Siementenluovutuksesta ja julkkareista

 

Kiitos Ltiilikalle ekasta "kritiikistä"! Tuskin kaikki arvostelut ovat näin myönteisiä, joten nautin tuosta hunajasta täysillä.

Tähän väliin siementenluovutusmanifestini:)

Siementen luovutusta

Miesten ja naisten elämässä on toisinaan isoja eroja. Otanpa esimerkiksi siementen luovuttamisen - omakokemustiedot ovat 90-luvun lopulta.

Kun mies päättää antaa spermansa jaloon käyttöön, hän menee spermapankkiin, ottaa pornolehden ja kupin, vetää autuaasti hanskaansa ja vie voipuneena kupin henkilökunnalle. 90-luvun lopussa, markka-aikana, mies sai luovuttaa spermaa 10 kertaa, ja kertapalkkio oli 200mk. Mies nettosi siis parhaimmillaan 2000mk ja sai 10 ejakulaatiota, useimmat orgasmin kera.

Kun nainen päättää antaa munasolujaan jaloon käyttöön, hän menee esimerkiksi Ava-klinikalle . Siellä hänelle kerrotaan, että pitää opetella pistämään itseensä injektioneulalla: hormonia on tuikattava neulalla päivittäin. *Piikkien lisäksi* tietyssä vaiheessa pitää alkaa ottaa nenäsumutetta hormonaalisen huuman varmistamiseksi. Tämä hormonihyöky aiheuttaa pahoinvointia, rajua turvotusta, painonnousua, mielialojen vaihtelua jne. jne. ja hormonikuureista oppineet tietävät, että vaikutukset kestävät pari kuuta (elleivät kauemminkin) ennen kuin keho pääsee tasapainoon endokrinologisesta höykytyksestä.

Tästä piikkien, pahan olon, nenäsumutteen ja kehon totaalisen hormoniväkivallan kuurista nainen saa 500mk. VIISISATAA MARKKAA. Ei, eihän kukaan munasoluja rahan takia luovuta, mutta jos nainen saa helvetin esikartanokuusta neljäsosan siitä, mitä mies saa hyvistä runkuista, on jokin pielessä.

En luovuttanut munasoluja. Totesin, että niin jalo en ole, että sotken kehoni ja mieleni mömmöillä pikkurahasta. Kun vielä jätkät nettoavat nelinkertaisesti ilman tuskaa.

Julkkarit

Minun piti kirjoittaa julkkareista - kirjani julkistamistilaisuudesta: kuinka jännitti ihan holtittomasti (pallea kouristuu, ei voi syödä, sydän hakkaa, suu kuivaa, vatsassa on albatrosseja leyhyttämässä siipiään, sydän hakkaa nopeammin, entä jos päästän freudilaisen kesken lauseen ja puhun kirjan sijaan kyrv...kynästä?), kuinka paikalle tuli ihan käsittämättömän useita laajalevikkisten ja arvovaltaisten lehtien edustajia ( ne oikeasti tuli tamperelaisen rääväsuueukon tilaisuuteen - vaikka niillä voisi olla kymmenen kultturellimpaa vaihtoehtoa sille päivän tunnille! Voi riemua!) ja kuinka kuvaajat olivat taitavan lisäksi hauskoja ( ne oikeasti etsii uuden paikan ja näkökulman tästä nassusta ja saa mut päästämään vahingossa pari normaaliakin ilmettä oman jähmettyneen jänisnaamani lisäksi, en käsitä miten... ).

Piti myös mainita siitä, että "toimittaja" oli mielikuvissani viisikymppinen pikkutakki-farkut-sänki - mies - ja tilaisuuteen purjehti toinen toistaan hehkeämpiä toimittajanaisia. Kaiken lisäksi kustannustoimittajani oli valinnut paikan nappiin, ja hän loi siinä sivussa tilaisuudelle rennon ja mukavan ilmapiirin, esitteli kirjan ja esti minua luisumasta jännittämisen jäiseen kuiluun. Kirsikkana kakussa omat ihmiseni pääsivät paikalle ja viihtyivät loppuun saakka: heidän henkinen tukensa (ystävällinen katse siinä vaiheessa kun on hukannut ajatuksensa kesken lauseen ja on aivan varma että nyt minä hajoan tähän) oli korvaamatonta.

Minun piti kirjoittaa, mutta sitten totesin, että Z teki sen jo ja hyvin.

Kiitos ihan kaikille, että teitte julkkareista "hyväppileet"!