Osa 197: takaisin elämään

 

Elämäni on kauan ollut töitä ja kirjoittamista, vapaa-ajaksi on laskettu arkipäivien lyhyet illat. Olen uponnut tekstiin ja ajatuksiin, siitä tuli virtuaalimaailma, jossa haparoin tietä eteenpäin ja oikea todellisuus näkyi himmeähkönä kuvajaisena jossain kaukana.

Kirjoittaessa ei ole nälkä, ei jano, ei vessahätä eikä ulkomaailma kosketa. Kirjoittaminen on mahtavinta, mitä voi housut jalassa tehdä. Se on ekstaattista ja euforista, ja saatanan turhauttavaa ja taannuttavaa. Tätä riemurallia vuoronperään, niin jo on pikkukirjoittajan ego mustelmilla ja kriisi huutaa, ettei sinusta ikinä mitään tule eikä sitä kukaan lue.

Nyt homma on pääosin valmis ja pääsen takaisin elämääni. Voin miettiä jotain muuta, keksiä viikonlopuiksi tekemisiä ja nähdä ystäviä. Elämä on kauhean tässä ja nyt, tuntuu että säikyn sen vauhtia, kunnes totun. No, nyt minulla on ISBN:)

Ai niin, jos jotakuta kiinnostaa egosentrinen osasto (pakko sen verran mainostaa):

Aikuisystävällinen pihapiiri

Kun etsin asuntoa, suurin osa asunnoista oli "lapsiystävällisiä". Myös allergikoille löytyi omia taloja, jossa eläimiä ei suvaittu. Liikuntavammaisia oli ajateltu monissakin taloissa, ja rakennettu hissi vanhuksia varten.

Kun jälleen kerran heräsin sunnuntaina puoli yhdeksältä aamulla naapurin lasten paukuttaessa pianolla kissanpolkkaa ja toisen kirkuessa samalla kun ravasi isokokoisella hevosella kämpässä (ainakin siltä se kuulosti), pohdin, miksei koskaan rakenneta "aikuisystävällisiä" taloja.

Tuttu perheenäiti totesi, että hänen ja siipan hääpäiväjuhla meni pilalle, kun kynttiläillallisrauha rikkoutui meluisan lapsiperheen istuutuessa vieruspöytään: hän sanoi, että rakastaa lapsiaan, mutta oli toivonut edes kerran pääsevänsä lasten parkumista pakoon miehensä kanssa. En lakkaa ihmettelemästä, mitä pienet lapset tekevät illallisravintolassa *kello 21:n aikaan ja jälkeen*, mutta siellä ne usein ovat - vaikka oma aiottu rauha menisi pilalle, pitää urheasti hymyillä ja huutaa melun läpi seuralaiselleen, että "MITEN OLISI ESPRESSO JOSSAIN MISSÄ ON 18 VUODEN IKÄRAJA?"

Lempikahvilani, rauhallinen vanhanajan kirjakahvila, joka on tarkoitettu taiteen katseluun ja kirjojen lueskeluun herkullisten kahvittelujen ohessa, oli toissapäivänä mielenkiintoisessa tilassa: vaikka satoi, pihapöydät olivat täynnä hämmentyneitä ihmisiä. Sillä sisätilan täytti kaksi äitiä 4 nassikan kanssa, joista 3 huusi täydellä syötöllä ja yksi tyytyi pomppimaan, riekkumaan ja hihkumaan. Totta mooses äitien pitää kahvitella lasten kanssa, mutta miksi juuri siinä kahvilassa, joka on tarkoitettu nimen omaan rauhaa ja hiljaisuutta etsiville? Miksi piti kakaraterrorilla tyhjentää koko muu kahvila? Mammalahko, sillä on valta ja voima amen.

Miksi lapsiystävällisyys tuntuu usein pelkältä terrorismilta, jolla savustetaan muut ulos? Miksi lapsiystävällisyys on pakkopulla, jonka nimeen on jokaisen pakko sietää, kestää ja purra hammasta, vaikka olisi täysin oikeutettua vaatia jonkinmoista rotia lapsiperheiltäkin siinä, mihin ja milloin mennään ja *miten* siellä käyttäydytään?

Kun ehdotin aikoinaan lapsettomien vaunuosastojen järjestämistä juniin, huomasin, että tässä maailmassa on olemassa vain se yksi vaihtoehto. Se toinen kun on ajatuksenakin hävytön ja törkeä.

Tyttökuvia ja Lordivetoomuksia

Tämä tyttökulttuurinen teko oli mielestäni aika hieno. Antaa tytöille lahjaksi konkreettisia kuvia minäkuvan tueksi - wow.

Täällä voi käydä vetoamassa Euroviisujen järjestelijöihin, että kukkahattutantat pitäisivät näppinsä erossa koko viisujuhlasta. (Miksi muuten kukkahattutädit ovat aina naisia, tätejä, vaikka kyse on tietynlaisesta ryppynarusuisesta kotkotusasenteesta, jota miehetkin harrastavat?)

Vetoomuksia voi lähettää myös sen puolesta, että ihmiset saisivat halutessaan pitää naamansa pois julkisuudesta. 7 päivää-pashalehti oli ainakin eilen jo sulkenut palautelomakkeensa (tai se oli tukossa:). Mikä yllätys se oikeasti kellekään oli, että jos 7 päivää haistaa paskaa, se tonkii ja roiskii sen ympäriinsä? Paskalehden tunnistaa juuri siitä, että se ei kunnioita mitään eikä tunne hyvän maun rajoja millään muotoa. Ja lehtiboikotista sen verran, että jos joku tuttu aidosti tilaa sellaista roskaa kotiinsa, minä alan epäillä ihmisen mielenterveyttä ja henkisiä valmiuksia elämiseen.

Lordin kauhistelijat ovat usein uskovaisia, jotka pirisevät saatananpalvonnasta ja pahuuden voimista: kuulkaahan nyt, ensinnäkin TE uskovaiset olette ITSE ainoita tietämiäni, jotka uskovat saatanaan ja saatanallisiin voimiin. Toisekseen, olivatko mielestänne muut euroviisut kivoja ja hyviä? Ne kaikki parikymmentä shakirakopsua, jossa persettä heilutti haarat levällään vähäpukeinen misu? Sekin, kun ruotsalainen Botoxilla vahanaamaksi pumpattu uskis (sisäiset arvot, jepjep) hoilasi ikuisesta rakkaudesta tuulikoneen putputtaessa? Ach so.

Jälkikirjoitus

Ensin 7 päivää, sitten Hämeen sanomat .

Okei, on totta, että euroviisuvoittaja tuskin pystyy pitämään nimeään ja naamaansa salassa pidemmän päälle. Viimeistään vanha luokkatoveri myy luokkakuvan 50 eurolla pashalehdelle, jotta saa pari bisseä ja nakkipiirakan. On totta, että ei kannata tehdä suuria tekoja, jos ei halua tulla tunnetuksi.

MUTTA äimistelen kovasti monien fiksujen ihmisten asennetta, jonka mukaan aikaan saava ihminen on ansainnut paskatemput ja menestys velvoittaa sietämään muun muassa lehdistöltä *mitä tahansa*. Joku naureskelee, että "eipä Lordikaan voi sanella, mitä lehdet kirjoittaa hähhää" - minä tyrmistyneenä kyselen, miksei ihminen saisi pyytää lehtiä kunnioittamaan yksityisyyttään ja miksei lehdistön muka tulisi tätä pyyntöä kunnioittaa?

Onko se taas tavis-taatelintallaajien kateutta: kun ei itsekään saa lämmitellä parrasvaloissa, maksakoot julkut edes kovan hinnan tähtipaikastaan?

Minusta paskalehdistön käytös (ja lehdistön paskamainen käytös) on ilkeän lisäksi tyrmistyttävän röyhkeää. Kuin se koulukiusaaja, joka nauraa röhöttää nurkan takana kuinka pieksi pienempänsä. Onko toimittaja kovakin jätkä/mimmi mielestään, kun voi käyttää valtaansa jonkun rääkkäämiseen ja häpäisemiseen? Toimittajat tekevät itse toimittajayhteisölle ja ammattiarvostukselle hallaa.

Miksi se niin usein menee niin, että mitä vähemmän ihmisellä on todellista valtaa, se käyttää sitä vallanhitustaan niin usein, paljon ja ikävästi kuin suinkin mahdollista?

Vitsi

Minun on pakko jakaa tämä teidän kanssanne, on se niin hyvä!

- Kuinka monta freudilaisen psykoanalyyttisen suuntauksen psykiatria tarvitaan \ vaihtamaan sähkölamppu?

- Kaksi. Toinen vaihtaa lampun, ja toinen pitää penist...eikuTIKKAITA.

Aahhaahhahahahahhhhaaaaaa :-D